Pasiaa – Keksimisen ilo

Kesäsuunnitelmani menivät hieman uusiksi, sillä työpöydältä tuijottivat vielä kesäkuun lopulla keskeneräiset sävellysprojektit. Olen ollut aina aika tarkka kesälomastani: heinäkuu on ollut minulle perinteisesti sävellysvapaa kuukausi. Tänä vuonna tästä ideaalista täytyi pitkästä aikaa joustaa, ja niinpä työni kulkivat mukana kesänviettoon Hankoon ja Ruovedelle. Jännitin etukäteen, miten työt tulisivat sujumaan ja miten läheiseni suhtautuisivat työn tekemiseen kesällä.

Turhaan jännitin. Harvoin on säveltäminen tuntunut niin hyvältä kuin tänä kesänä. Hyvin levätyn yön jälkeen aloitin sävellystyön ja yhteisen aamiaisen jälkeen jatkoin työtä alkuiltapäivään, jonka jälkeen sävellystyöt vaihtuivat taas leppoisiksi lomapuuhiksi ja liikkumiseksi luonnossa. Mieleeni tuli, että kunpa voisi kaikki päivät elää näin, keksimisen ilon ja vapauden ilmapiirissä.

Keksimisen ilo ja sävellystyön vapaus ovatkin minulle oikeastaan keskeisimpiä sisäisiä syitä säveltää. Vaikka arkeni on välillä työteliästä ja kurinalaistakin, se on sitä hyvin vapaalla tavalla. ”Säveltäjä ei saa kirjoittaa nuotteja kuin kanslisti!”, puuskahti Erik Bergman. Hän puolusti säveltäjän työn epäsäännöllistä ja vapaata luonnetta.

Nuorena minussa oli kyllä runsaasti säveltäjänä kanslistin vikaa. Tein työtäni lähes virastoaikojen puitteissa. Ja hyvä olikin. Vapauttakin täytyi opetella, sillä muuten työn vapautta tulee käytettyä helposti väärin. Tällöin arjesta ja työprojekteista tulee helposti hallitsemattomia.

Mutta mitä keksiminen on sävellystyössä?

”Minä vain keksin musiikkia”, totesi Igor Stravinsky säveltämisestä. Tällä lausumallaan hän halusi mitä ilmeisimmin kritisoida inspiraation merkityksen ylikorostamista luovassa työssä, eikä niinkään painottaa, että säveltäminen olisi eräänlainen insinööritieteiden sivuhaara.

Paavo Heininen totesi puolestaan aiheesta, että ”joka ei ole keksinyt jotakin uutta, ei ole keksinyt mitään”. Tätä hänen lausumaansa on usein ymmärretty mielestäni hieman väärin sävellystaiteen uutuusintoilun ja kokeellisuuden taistelukarjaisuna. Varmasti tämäkin näkökulma edellä mainittuun lausumaan liittyy, mutta luullakseni sen kärki on kohdistettu itseään avantgardisteina pitäviin säveltäjiin: on sangen vaikeaa, lähes mahdotonta, keksiä musiikissa jotakin senkaltaista, jota ei olisi aiemmin musiikinhistoriassa tehty.

Mutta kyllä sävellysprosessissa todella jotakin keksimisen kaltaista on. Keksimisen ytimessä ei tosin niinkään ole sävellystekninen innovaatio kuin musiikillisen merkityksellisyyden keksiminen. Sen sanallistaminen taas ei yhden kolumnin puitteissa ole mahdollista.

 

Artikkeli on julkaistu Muusikko-lehdessä 4/2023.