Keikkojen peruuntuminen

Keikkoja saatetaan perua erilaisista syistä johtuen. Sopimussuhteen luonteesta (työsopimus vai toimeksiantosopimus) ja sopimuksen sisällöstä riippuu, saako peruuntuneesta työstä korvauksen.

Jos keikka tehdään työsuhteessa, työsopimus voidaan päättää vain työsopimuslain mukaisella perusteella.

Työsopimukset ovat joko määräaikaisia tai toistaiseksi voimassaolevia. Useimmiten yksittäisen keikan osalta on kyse määräaikaisesta työsopimuksesta, joka kattaa vain kertaluonteisen työsuorituksen. Määräaikainen työsopimus sitoo työsopimuksen osapuolia sovitun määräajan päättymiseen asti. Määräaikaista työsopimusta ei voida irtisanoa, ellei työsopimuksessa ole erikseen sovittu työsopimuksen irtisanomismahdollisuudesta.

Määräaikainen työsopimus voidaan purkaa työsopimuslain mukaan vain erittäin painavasta syystä. Tällaisena syynä voidaan pitää työntekijän työsopimuksesta tai laista johtuvien, työsuhteeseen olennaisesti vaikuttavien velvoitteiden niin vakavaa rikkomista tai laiminlyöntiä, että työnantajalta ei voida kohtuudella edellyttää sopimussuhteen jatkamista edes irtisanomisajan pituista aikaa. Näin ollen esimerkiksi huono lipunmyynti ei ole työsopimuslain mukainen työsopimuksen purkuperuste.

Mikäli työnantajalla ei ole ollut työsopimuslain mukaista oikeutta purkaa työsopimusta, on työntekijällä oikeus korvaukseen työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä eli työnantaja on velvollinen korvaamaan työntekijälle aiheutuneen vahingon. Useimmiten yksittäisten keikkojen osalta korvaus vastaa keikasta sovittua palkkiota.

Työsuhteisella työntekijällä on oikeus saada palkkansa enintään 14 päivältä, mikäli työnteko kokonaan estyy työpaikalla sekä työntekijästä että työnantajasta riippumattomasta syystä. Asiasta säädetään työsopimuslain 2 luvun 12 §:n 2 momentissa ja säännös on pakottavaa oikeutta. Palkanmaksuvelvollisuudesta näissä tilanteissa ei voida sopia työehtosopimuksella eikä  työsopimuksella toisin. Työnantaja ei voi välttyä 14 päivän palkanmaksuvelvollisuudesta lomauttamalla työntekijöitä, joiden työnteko estyy.

Jotta säännöstä voitaisiin soveltaa, työnteon on täytynyt estyä kokonaan. Tällainen tilanne oli esimerkiksi koronaviruspandemian aikaan, kun viranomaismääräyksen takia esitystoiminta työpaikoilla estyi kokonaan. Työntekijän oikeus palkkaan työnteon estyessä edellyttää kuitenkin, että työntekijä on ollut työnantajan käytettävissä. Jos siis yksittäistä työvuoroa/keikkaa ei ole peruutettu, tulisi työntekijän olla käytettävissä siihen saakka, kunnes peruutuksesta ilmoitetaan.

14 päivän ajanjakson laskenta alkaa ensimmäisestä päivästä alkaen, kun työnteko on estynyt. Asiaa tarkastellaan työntekijäkohtaisesti.

Toimeksiantosopimuksissa lähtökohta on aina se, ettei sitovaa sopimusta voi perua ilman force majeure -syytä. Toimeksiantosopimuksissa muusikko ja keikan tilaaja voivat kuitenkin sopimusvapauden puitteissa vapaasti sopia keikan peruutusehdoista.

Jos toimeksiantosopimuksessa ei ole sovittu tilaajan oikeudesta perua keikka, on tilaajalla lähtökohtaisesti velvollisuus maksaa sopimuksen mukainen palkkio täysimääräisesti.

Jos tilanteesta ja korvausten maksamisesta syntyy sopimusosapuolen kanssa erimielisyys, voivat Muusikkojen liiton jäsenet olla yhteydessä liittoon:

Juristi Ilona Vartiainenilona.vartiainen@muusikkojenliitto.fi
Freelancereiden luottamushenkilö Juho Viljanenjuho.viljanen@muusikkojenliitto.fi, +358 (0) 40 527 2470

Joskus keikkojen perumistilanteessa keikan tilaaja voi vedota oikeuteensa perua keikka force majeureen perustuvasta syystä.

Force majeureksi eli ylivoimaiseksi esteeksi katsotaan sellaiset tapahtumat, 1) jotka sattuvat sopimuksen teon jälkeen, 2) joihin sopimuspuolet eivät voi vaikuttaa, 3) jotka eivät olleet sopimusta tehtäessä ennakoitavissa ja 4) jotka estävät sopimuksen täyttämisen kokonaan tai osaksi tai tekevät sen kohtuuttoman vaikeaksi. Näiden kaikkien ehtojen tulee täyttyä, jotta sopimusvelvoitteista vapauttava ylivoimainen este täyttyisi. Jos peruuttamiseen johtava este olisi ollut ennakoitavissa sopimuksentekohetkellä, ei kyseessä ole force majeure.

Yleisten sopimusoikeudellisten periaatteiden mukaan toimeksiantosopimussuhteessa voidaan vedota force majeureen eli ylivoimaiseen esteeseen. Työsuhteissa taas noudatettavaksi tulisivat työsopimuslain säännökset työntekijän oikeudesta palkkaan työnteon estyessä.

Sopimuksissa saattaa olla valmiiksi force majeure -lausekkeita, mutta ylivoimaiseen esteeseen on mahdollista vedota myös ilman nimenomaista sopimusehtoa.

Ylivoimainen este on ns. vapauttamisperuste, ja sellaisen sattuessa sopimusosapuoli vapautuu sopimusvelvoitteestaan ilman korvausseuraamuksia.

Näyttövelvollisuus ylivoimaisen esteen olemassaolosta on aina esteeseen vetoavalla eli sopimusosapuolen on osoitettava, että ylivoimainen este on konkreettisesti estänyt suoritusvelvoitteen täyttämisen. Esimerkiksi kustannusten kasvaminen tai toimeksiannon vaikeutuminen eivät sinällään yleensä ole riittäviä syitä vastuista vapautumiseen. Viime kädessä tuomioistuin päättää, onko force majeure kyseessä yksittäisen sopimuksen osalta, mikäli osapuolet ovat asiasta eri mieltä.