Kitarapajan perustaja Ilkka Pusa päivittelee kitaranhuoltokulttuurin muutosta reilussa 40 vuodessa. ”Aloittaessamme firman vuonna 1979 kitaroita korjasi Suomessa oikeastaan vain kolme ammattimaista korjaajaa – Matti Nevalainen, Tommie Mansfield ja me Kitarapajalla. Nyt reilut 40 vuotta myöhemmin Suomessa on tutkitusti kansainvälisesti katsottuna maailman suurin soitinrakentaja ja -korjaajatiheys suhteessa väkilukuun!”
Merkittävin selitys ilmiölle lienee vuonna 1984 perustettu soitinrakentajakoulu Ikaalisten käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa, jossa artesaanin perustutkinnon on suorittanut vuosikymmenien saatossa nelisensataa soitinrakentajaa. Koulussa opettajana vuosina 1984–2018 toiminut Rauno Nieminen iloitsee toimialan kasvusta. ”Ammatissa toimi vielä reilut kymmenen vuotta sitten 121 soitinrakentajaa. Tällä hetkellä koulun käyneistä jo 150–200 on työllistynyt alalle. Soitinrakentajaksi siis päätyy noin 30 uutta yrittäjää per vuosikymmen, mikä on melkoinen tahti Suomen kokoisessa maassa.”
Valtaosa kotimaisista soitinrakentajista elättää itsensä pääosin huoltamalla soittimia. Ilkka Pusa nimeää esimerkkinä Ikaalisista valmistuneen ja Kitarapajassa jo yli 30 vuotta työskennelleen Lassi Nurmen. Nurmi on arvostettu soitinrakentaja, vaikka pääosa työajasta kuluukin korjauksia tehden. Hänen verstaalleen on tälläkin hetkellä parin viikon jono.
Ammattisoitinrakentajia ja -korjaajia on levittäytynyt ympäri Suomea, myös Etelä- Suomen kasvukeskusten ulkopuolelle. Kitarapajakin on laajentanut toimintaansa Helsingistä Ouluun, jossa Helsingin tapaan sekä myydään että huolletaan kitaroita ja bassoja. 
Ilkka Pusan mielestä merkittävin paradigman muutos on tapahtunut kuluttajien päässä, tietoisuuden kasvaessa. Osaltaan tästä voidaan kiittää internetiä. ”Vanhaan aikaan kitara oli kitara, kun se suurin piirtein soi, ja se riitti. Sitten jos tuli ongelmia, niin jengi vaihtoi soitinta.” Rauno Nieminen muistelee kysyneensä joskus Jussi Raittiselta, missä tämä korjautti uransa alussa kitaroitaan. Raittisen vastaus naurattaa Niemistä vieläkin: ”Ei missään – ostettiin aina uusi soitin, kun vanha meni rikki!”
Vuosikymmenien saatossa suomalaiskitaristit alkoivat ymmärtää, että laatukitaroita on mahdollista huollattaa, jolloin esimerkiksi kielet saa säädettyä alemmaksi ja hienovireen kohdalleen, mikä puolestaan helpottaa soittokokemusta merkittävästi. Toisaalta Suomen ilmasto-olosuhteet voivat vaikuttaa radikaalistikin kitaroiden soitettavuuteen. Siksi soittimia tulee huollattaa säännöllisesti.
Lottonen Guitars Oy:n perustaja Juha Lottonen muistuttaa, että aikaisemmin kitaravalmistajat itse tekivät bisnestä myös soittimiensa jatkuvilla huoltotöillä. ”Vielä 1970-luvulla kitaratehtailla oli omat korjausosastot, joissa osattiin korjaaminen, mutta tietoa ei liiemmin levitelty muille. Kirjallisuuden kautta 1980-luvulla alkoi vihdoin saada tietoa menetelmistä. Ajan kuluessa soitinrakennusalalla, kuten myös monilla muilla aloilla, on tajuttu jakaa eikä pantata tietoa, mistä loppupelissä kaikki hyötyvät.”
Ilkka Pusan mukaan tärkeä rooli tietoisuuden kasvattamisessa on myös jatkuvalla sosiaalisella kanssakäymisellä. Näin ymmärrys leviää sekä asiakkaiden että myös soitinkorjaajien piirissä. ”Meilläkin Kitarapajassa tietoa on karttunut hirveästi 40 vuodessa, mutta säännöllisesti tulee eteen myös sellaisia tapauksia, joihin ei löydy heti vastausta, ainakaan lonkalta. Sitten kun ongelmaa pyöritellään kollektiivisesti, lähes poikkeuksetta joku meillä keksii siihen ratkaisun. Tämä ei luonnollisesti olisi mahdollista, jos oltaisiin yhden miehen paja.”
Soitinkorjausta Helsingissä New Orleansin opein
Scott Morgan muutti suomalaisvaimonsa kanssa New Orleansista Helsinkiin vuonna 2009. New Orleansissa Morgan oli työskennellyt kitaroiden parissa ammattimaisesti 90-luvun alusta saakka, toimien muun muassa Leo Nocentellin, George Porter Juniorin, Ivan Nevillen, Kenny Wayne Shepardin ja Steven Seagalin hovikitarateknikkona. ”Urani starttasi puolivahingossa yliopisto-opintojen jälkeen. Harrastettuani kitaran korjausta teini-ikäisestä saakka ja opiskeltuani tietoa vintagesoittimista omaksi huvikseni kotona, sain yllättäen työtarjouksen paikallisesta soitinkaupasta.”
Vuosien saatossa tietoa karttui niin paljon, että Morgan uskalsi tilata kauppaan vintagesoittimia myyntiin jopa pelkästään puhelimessa tehtyjen kuvailujen perusteella. Myyntityön ohessa hän huolsi jatkuvasti asiakkaidensa kitaroita. ”Tämä on loppupelissä ammatti, jonka oppii tekemällä paljon töitä ja huoltamalla erilaisia soittimia, joissa on erilaisia ongelmia. Ymmärrys vintagesoittimista tulee siitä, että niitä käsittelee säännöllisesti ja opiskelee järjestelmällisesti, miten ne on aikoinaan rakennettu.”
New Orleansin muusikkopiirit olivat Morganin mukaan verrattain pienet, eikä hyviä korjaajia ollut kylliksi, joten sana kitarakorjaajan kyvyistä levisi nopeasti paikallisten kuusikielisten mestareiden kesken. Vähitellen hän alkoi saada myös runsaasti töitä kaupungin ulkopuolelta. Morgan esittää yllättävän havainnon: Helsinkiä ja New Orleansia yhdistää pienten piirien ohella puisia soittimia ajatellen haastavat ilmasto- olosuhteet. ”Helsingissä on kesäisin kosteaa ja talvisin kuivaa, mutta koville soittimet joutuvat New Orleansissakin. Varsinkin kesäisin, jolloin ilmastointilaitteet käyvät täysillä. Jos paikallisella muusikolla on samana päivänä ulkoilmakeikka ja klubikeikka, kitara lähtee herkästi elämään. Pelkästään lämpöasteissa eroa voi olla yli 20 astetta, ja ilmankosteuden osalta erot saattavat liikkua jopa 40 prosentissa. Helsingissä kosteuserot ovat harvemmin ihan noin radikaaleja lyhyen ajan sisällä.”
Helsingissä Morgan aloitti työskentelyn vahvistinkorjaaja Pasi Kiviojan kaupassa Kruununhaassa. Sittemmin hänen työpisteensä muutti Herttoniemen kautta Pitäjänmäkeen. Morganin erikoisosaamista ovat kitaran nauhoitus ja vaativat pintakäsittelyt kuten maalaus. Huoltotöiden kirjo Morganin pajalla on laaja, pienemmistä säätötöistä kitaroiden nauhoituksiin ja vaativampiin kaulaliitoshuoltoihin. Ongelmanratkaisussa auttaa Morganin mukaan ennen kaikkea perspektiivi, jota karttuu vuosien työn tekemisen kautta. ”Siinä mielessä esimerkiksi jokainen Gibsonin kaulan korjaus on tärkeä oppitunti seuraavaa kaularikkoa silmällä pitäen. Tässä työssä oppii koko ajan uutta, eikä ole koskaan täysin valmis.”
Morgan pyrkii soveltamaan eri aikakausien soittimien korjaamiseen silloisia työmetodeja, jolloin vintagesoittimet pysyvät mahdollisimman alkuperäisessä iskussa. Toisaalta esimerkiksi nauhoittamisessa Morgan hyödyntää usein myös asiakkaiden toiveesta modernia ruostumatonta terästä materiaalina. ”Tämä vähentää nauhojen kulumista ihan merkittävästi. Mutta jokainen soitin on yksilö siinä missä niiden soittajakin”, Morgan muistuttaa.
Morgan on myös arvostettu kitaranrakentaja. Varsinkin pandemia-aikana korjattavien soittimien määrä kasvoi kuitenkin niin suureksi, että aika omien kitaroiden rakentamiselle jäi kortille. ”Jouduin jossain vaiheessa viime vuonna laittamaan lapun luukulle pariksi kuukaudeksi, että sain saatettua omat kitaraprojektit valmiiksi.”
Morgan kertoo huomanneensa viime vuosina muutoksia asiakaskunnassaan. ”Moni vakioasiakas ei kyennytkään korjauttamaan soitintaan, ja osa joutui jopa vaihtamaan alaa pandemian takia. Tilalle ilmaantui yhtäkkiä vakavaraisten harrastajien ja keräilijöiden soittimien suma. Moni harrastaja kykeni satsaamaan laatusoittimiin ja niiden korjauksiin, kun perhelomat peruuntuivat eikä rajoituksien takia ollut muutakaan rahanmenoa. Eivätkä harrastaja-asiakkaat eivät ole hävinneet mihinkään, vaikka pandemia on helpottanut, töitä joutuu tekemään hartiavoimin”, Morgan pohtii.
Herttoniemessä korjataan kitaroita yli 30 vuoden kokemuksella
Herttoniemessä vaikuttava Juha Lottonen lukeutuu Ikaalisten soitinrakennuskoulun vanhoihin oppilaisiin, vaikka alkuperäinen mentori löytyi omasta kodista. ”Tein ensimmäisen sähkökitaran vuonna 1982, ja merkittävänä apuna oli oma isäni, joka oli ammatiltaan puuseppä. Myös Juha Nuutiselta sain vastauksia lukemattomiin kysymyksiin kitaran valmistamisesta.” Lottonen lähti opiskelemaan Ikaalisten soitinrakennuskouluun vuonna 1987 ja valmistui kolme vuotta myöhemmin. Ammattimaisen soitinrakentajan hommat hän aloitti 30 vuotta sitten vuonna 1992.
Tällä hetkellä Lottosen työaika jakaantuu melko tasan soitinrakennuksen ja -huollon välillä. Soitinrakentajana Lottonen on arvostettu myös Suomen rajojen ulkopuolella. Hänen asiakaskuntaansa lukeutuu muun muassa ZZ Topin Billy Gibbons. ”Toimin tällä hetkellä yksin verstaallani, kun täällä aiemmin työskennelleet nuoremmat rakentajat siirtyivät pois alalta. Nyt minulla on positiivinen ongelma, kun on paljon korjaushommaa ja soitintilauksia enemmän kuin koskaan ennen.”
Soitettavuuteen ja vireisyyteen liittyvät ongelmat ovat Lottosen mukaan yleisimpiä syitä tuoda kitara huollettavaksi. Hänenkin verstaalleen on tällä hetkellä noin kahden viikon huoltojono, mikä tuntuu yhdistävän pitkälti kaikkia pääkaupunkiseudun ammattikorjaajia. ”Kitaran säätö ja nauhojen hionta ovat valtavirtaa”, Lottonen toteaa.
Soitinrakentajan mukaan hänen asiakaskunnastaan noin 30 prosenttia koostuu ammattikitaristeista, loput ovat enemmän tai vähemmän harrastajia. ”Pandemia toi tullessaan erilaisia korjaustöitä. Työt eivät suinkaan loppuneet, mutta asiakaskunta muuttui vielä enemmän harrastajapohjaiseksi. Tuntuu siltä, että monet ihmiset ovat alkaneet miettiä suhdettaan vanhoihin soittimiin arvostavammin, ja samalla instrumenttien entisöinti on lisääntynyt. Myös uusien soitinten tilaukset ovat lisääntyneet merkittävästi.”
Soitinrakennus harrastuksena on kasvanut valtavasti, ja alalle tulleita ammattilaisia on paljon. Osa tekee rakentamisen ja korjaamisen ohessa myös opetushommia, sillä käsityöläisammatit kuten soitinrakennus kiinnostaa entistä suurempaa joukkoa harrastajia. Lottosen mukaan rakentajien määrässä on kuitenkin jonkinlainen huippu saavutettu pandemian aikana, ja useat alalla toimineet ovat joutuneet lopettamaan. Kitaran huoltaminen Suomessa on halvempaa kuin esimerkiksi länsinaapurissa, eli sikäli hintatasoa voisi olla varaa korottaa. ”Yleensä yrittäjä on itse pahin jarru hintojen nostamiselle”, Lottonen naurahtaa.
Viime vuosikymmenten suomalaista soitinrakennusbuumia selittää Lottosen mielestä jossain määrin sama ilmiö kuin maailmallakin. ”Tiedon saaminen on nykyään helppoa, ja työkaluja ja tarvikkeita pystyy hankkimaan helposti erikoisliikkeistä. Samalla alan arvostus ja myös tietous on lisääntynyt. Toivottavasti monet näkevät paikallisesti valmistetut soittimet ja korjaustoimet myös kestävänä kehityksenä.”
Kitarakauppiaan tulee olla myös pätevä huoltomies
Tampereelta kitaroiden ammattihuoltomiehiä löytyy kymmenkunta. Kalevan kaupunginosassa sijaitsevan Kitarakuun Seppo Kaskenmäki on sekä kitarakauppias että -korjaaja, erikoisalanaan vintagesoittimet. Sytyke bisnesidealle syntyi, kun vastaavaa palvelua ei kaupungissa ollut aiemmin tarjolla. ”Soitinliikkeiden asiakkaan vinkkelistä minua alkoi mietityttää, että voisiko asiakasta palvella kokonaisvaltaisemmin ja yhdistää nämä duunit, ja voihan ne! Pura ja kokoa paremmin -tyyppinen innostus kitaroihin alkoi itselläni jo 16-vuotiaana ja jatkuu ensi viikollakin, luultavasti”, Kaskenmäki vitsailee.
Vaikka Kitarakuussa voi nopeimmillaan huollattaa soittimensa parin-kolmen päivän odotusajalla, Kaskenmäen työssä painopiste on tulevien soitinten myyntikuntoon valmistelussa, valokuvauksessa ja tuotesivun luonnissa. Samassa katuosoitteessa toimiva Soitinhuolto Ampere hoitaa nykyään Kitarakuun asiakkaille aikaa enemmän vievät, vaativammat huoltotyöt. ”Työ yhtä soitinta kohden haukkaa tunnista kahteen tehokasta kahvitteluaikaa: puhdistus, mahdolliset korjaukset, nauhatyöt tarvittaessa, kielitys, säädöt ja taas puhdistus”, Kaskenmäki listaa.
Kitaristien kiinnostus omien soitintensa huoltamiseen selittyy Kaskenmäen mukaan koko musiikkialan ammattimaistumisella. Merkittävänä muutoksena vanhoihin aikoihin hän pitää esimerkiksi viritysmittareiden yleistymistä kitaristien pedalboardeissa vuosituhannen vaihteessa. Jos kitaraa ei saa vireeseen, se tuodaan entistä herkemmin huollettavaksi. ”Myös yleisö on alkanut arvostaa vireisillä soittimilla selvin päin tuotettua musiikkia. Muusikoiden ammattimainen, yleisöä arvostavampi asenne säteilee kaikkiin sidosryhmiin, roudareihin, äänihenkilöihin, valaistusväkeen ja huoltojoukkoihin”, soitinkauppias pohtii.
Vaikka Kitarakuu myy ja huoltaa etupäässä nimenomaan ammattilaistason soittimia ja vuosikertakitaroita, asiakaskunnasta valtaosa koostuu muista kuin ammattimuusikoista. ”Ennen epidemiaa suhde oli harrastajien eduksi noin 80/20. Harrastajasoittajia on nyt vieläkin enemmän, koronan vaikutus esimerkiksi uudelleen kitaransoiton aloittaneiden määrään on ollut nostattava.”
Kaskenmäki uskoo ekologisuuden ja kestävyyteen liittyvän yleisen keskustelun vaikuttavan alitajuisesti myös kitaristien halukkuuteen huoltaa soittimiaan. ”Pidetään vanhat luutut ja laitteet kunnossa. Huomaahan sitä, että suutareillakin on nykyään lupaavasti töitä”, Kaskenmäki lohkaisee.
Teksti: Markus Nordenstreng
Kuvat: Markus Nordenstreng, Laura Oja
Artikkeli on julkaistu Muusikko-lehdessä 2/2022.