Laulaja, musiikkiteatterin ja oopperan ammattilainen Reetta Ristimäki muistelee uransa alkua: ”Lapsuudestani asti varmaa oli, että taiteilija minusta tulee. Mutta mikä taiteilija, oli pitkään hakusessa. Minun aikanani koulussa [Sibelius-Akatemia] ei kerrottu, miten jatkaa opintojen päätyttyä työelämään. Ei kerrottu mistään koelauluista, ei ollut minkäänlaista jatko-ohjausta. Valmistuessamme jouduimme ihan itse miettimään, miten tästä nyt.” Ristimäki perusti 1996 Ooppera Skaala ry:n opiskelukavereidensa kanssa, vuonna 2000 Kapsäkki Osuuskunnan, jota johti vuoteen 2012 asti, vuodesta 2017 hän työskenteli toiminnanjohtajana Suomalainen kamariooppera ry:ssä ja perusti vuonna 2019 Greta Tuotanto Oy:n, jonka produktiot työllistävät vuosittain noin sata freelanceria. Ristimäen mielestä yrittäjä- sanaa parempi olisi sana mahdollistaja.
Saksofonisti-huilisti, tuottaja, säveltäjä ja pedagogi Petri ”Pope” Puolitaival perusti vuonna 2000 yhdessä Miikka Huttusen kanssa puhelimen soittoääniä tekevän yrityksen, Neomusic Oy:n. ”Olin vielä virallisesti opiskelija Sibiksen jazzosastolla. Tilanne vaati yrityksen, emmekä siinä vaiheessa hirveästi miettineet asiaa. Ei ehditty hakea edes starttirahaa, kun yritys oli jo muutamassa viikossa pystyssä”, Puolitaival muistelee. 2010-luvun jälkeen Neomusic on keskittynyt musiikki- ja äänituotantoihin, jota kukin osakas tekee itsenäisesti omilla kustannuspaikoillaan. Puolitaival soittaa muun muassa Juha Tapion bändissä, Dalindéossa, Ricky-Tick Big Bandis-
sa, Dallapéssa, Elämäni Biisi -kokoonpanossa, sekä yhtyeissä Pope Puolitaival United ja Pope Puolitaival Nordic4.
Multi-instrumentalisti, lauluntekijä ja pedagogi Lauri Schreck on toiminut yrittäjänä vuodesta 2006 lähtien. ”Itselleni yrittäjyys on ehdottomasti vain laajentanut positiivisesti mahdollisuuksiani taiteilijana. Yrittäjyys mahdollistaa erilaisten yhteistöiden ja projektien tekemisen nopeasti ja vaivattomasti ilman työsuhteisiin liittyviä sopimisia ja rajoituksia”, Schreck summaa.
Laulun, äänenkäytön ja media-alan ammattilainen Jenni ”Jepa” Lambert valmistui Metropolian pop/jazz-muusikkolinjalta 2012. ”Kun keikkaa alkoi olla paljon, perustin toiminimen Jepa Music & Media 2013. Olen ammattilaulaja, ja ääni on pääasiallinen työkaluni.” Lambert sai ensimmäisen vakiokiinnityksensä Jipun bändiin, ja on toiminut useita vuosia taustalaulajana eri kokoonpanoissa ja kiertueilla esimerkiksi Juha Tapion ja Palefacen Räjähtävä nyrkki -yhtyeen kanssa, sekä tv-ohjelmissa, kuten Voice of Finland, Tähdet, tähdet ja Elämäni biisi.
Mikä muuttuu ja mihin suuntaan?
Yritystoimintaa harkitseva saattaa nähdä kauhukuvia, että TE-toimiston määräämän yrityshautomon penkillä on viikkokausia työllä ja tuskalla viilattava liiketoiminta-
suunnitelmaa ennen kuin mitään firmaa kannattaa edes kuvitella perustavansa. Musiikkialalla tämä ei välttämättä ole koko totuus: kaikkien neljän haastateltavan työt ovat olleet samanlaisia jo ennen yrittäjyyttä. Lambertin mukaan yrityksen olemassaolo auttaa selkeyttämään omaa tuotetta. ”Olen alkanut ajatella työtäni niin, että myyn tuotettani, joka on taustalaulu, tai ääneni. Tuotteistamisajattelu auttaa alalla.”
Rahaliikenteen selkeyttäminen oli haastateltavien yhtenä päätavoitteena yrittäjäksi ryhtymisessä. Freelancerina verokortilla toimiminen on nykyään toki helpompaa kuin 90-luvulla, jolloin Ristimäki muistelee verokorttien ainaisen lähettelyn eri työnantajille olleen varsinainen riesa. Jepa Lambert kokee saaneensa yrittäjäksi ryhtymisen jälkeen selkeästi parempaa palvelua pankkien lainaneuvotteluissa ja virastoissa. ”On helpompi asioida yrittäjänä, kuin sanoa, että olen muusikko ja teen keikkaa – vaikka itse työ onkin ihan samaa.”
Reetta Ristimäki on tottunut jo nuoresta asti epäsäännöllisiin tuloihin ja epävarmaan toimeentuloon. ”Olen tottunut käyttämään rahaa harkiten. Kun sitä tulee, olen aina osannut laittaa siitä talvioravana hieman johonkin sivutilille. Olen sellainen varautuja.”
Myös Jepa Lambert korostaa ennakoinnin merkitystä. Yritystiliä ei voi käyttää kuten omaansa, ja alveihin ja ennakkoveroihin pitää olla riittävä puskuri. ”Toki on mahdollista suorittaa verot kerralla vuoden lopussa, mutta itse tykkään maksaa säännöllisemmin. Jos tulee poikkeustilanne, verotuksen voi laittaa myös paussille. Näin itse tein koronan alettua, kun työkalenteri tyhjeni hetkessä. Vaihdoin keväällä veroprosentin nollaan, ja maksamani ennakkoverojen liikasuoritukset palautettiin tililleni parin päivän sisällä. Kun keikkailu taas pystyi jatkumaan, vaihdoin prosentin takaisin.”
Mikään ei estä toimimasta myös verokortilla, vaikka onkin yrittäjä. Puolitaival ja Schreck toimivat opettajana verokortilla ja laskuttavat keikat ja muut tuotannot. Schreckin päätoimisuusaste yrittäjänä vaihtelee vuosittain.
Lisääntyykö byrokratia?
Lauri Schreck toppuuttelee yrittäjyyteen usein liitettyä väitettä raskaasta byrokratiasta. ”Pidin aiemmin itse toiminimeni kirjaa, eikä se mitenkään merkittävästi poikkea vaikkapa freelancereiden verovähennysrumbasta.”
Jepa Lambert kokee, että yritys selkeyttää asioita. ”Minulla oli vuosittain kymmeniä eri työnantajia toimiessani freelancerina. Kun hain äitiyslomarahaa kuuden kuukauden työtulojen perusteella, minun täytyi pyytää lappu jokaiselta työnantajalta erikseen. Yrittäjänä on helpompi esittää vuositulot. Vain Teostot ja Gramexit näkyvät enää omalla verokortillani.”
Ellei heti halua perustaa omaa yritystä, voi yritysmäistä toimintaa kokeilla laskuttamalla keikkoja eri laskutusfirmojen kautta. Laskutuspalveluyrityksiä toimii Suomessa kymmeniä, ja ne ottavat yleensä noin 2–7 % provision laskun verottomasta hinnasta. Verottaja luokittelee laskutuspalveluita käyttävän freelancerin kevytyrittäjäksi. Ja myös kevytyrittäjän on otettava YEL-vakuutus tai liityttävä arvonlisäverorekisteriin, jos edellä mainitut edellytykset täyttyvät.
Kaikki haastateltavat painottavat hyvän kirjanpitäjän tärkeyttä. ”Hyvä kirjanpitäjä säästää itsensä takaisin ohjaamalla ja neuvomalla miten asiat kannattaa tehdä, etenkin verovähennyksiin liittyen”, Lambert kertoo.
Puolitaival suosittelee kirjanpitäjän hankkimista myös toiminimiyrittäjälle, ainakin alkuun. ”Kannattaa etsiä hyvä kirjanpitäjä, jolla mielellään olisi kokemusta nimenomaan musiikkialasta. Aina uusia asioita voi tulla eteen, myös kirjanpitäjälle: Olin taannoin Ruotsissa viikon kiinnityksellä Norrbotten Big Bandissa. Silloiselle kirjanpitäjälle tuli kova homma selvitellä lähdeveroon liittyviä veropykäliä.”
Hyppy tuntemattomaan
Pelko turvaverkkojen katkeamisesta ja oman onnensa nojaan jäämisestä on yrittäjyyttä harkitsevalle tavallista. Tämän kaikki haastateltavat jollakin tasolla allekirjoittavat. Mutta yrittäjä voi toiminnallaan vaikuttaa asiaan paljonkin.
Ristimäen mukaan epävarmuustekijöitä etenkin aloittavalla yrittäjällä on paljon: ”Pystynkö järjestämään tuloja tarpeeksi? Pystynkö vastaamaan kaikista niistä kuluista, joita toiminnan pyörittämiseen tarvitaan? Tämä kaikki on aluksi jännittävää, mutta kun tekee pidempään, kokemus kasvaa ja varmuus lisääntyy. Alkaa ymmärtää mittakaavaa paremmin, mikä on itselleen sopivaa ja mikä on hallittavissa.”
Puolitaival kuvailee yrityksen perustamisen menneen fiilispohjalta. ”Turvaverkoista ei puhuttu sen kummemmin. Ensimmäiset vuodet menivätkin aika hyvin. Meille riitti käytännössä läppäri siihen hommaan, eikä ollut omia toimitiloja, joten taloudellista riskiä ei päässyt syntymään.”
Yrittäjän turvaverkolla viitataan usein käytännössä työttömyysturvaan – tai sen oletettuun puutteeseen. Jos tekee freelancerina töitä eikä keikkoja ole riittävästi, työttömyysturva voi olla ajoittain tarpeen. Sen lisäksi kannattaa miettiä, miten omasta turvaverkostaan saisi tiheämmän ja laajemman, oli sitten työssäkäyvä, yrittäjä tai freelancer. Lauri Schreck pitää ensisijaisena turvaverkkonaan monipuolista tekemistään musiikkialalla. ”Teen teattereihin sävellystöitä ja esiinnyn produktioissa. Teen musatuotantoja niin televisioon kuin eri artisteille. Esiinnyn artistien kanssa ja soolona yritys- ja yleisötapahtumissa. Lähtiessäni yrittäjäksi ajattelin, että todellinen turvaverkkoni olisi tutkintoni musiikinopettajana. Yrityksen perustamisesta asti olen opettanut myös yliopistossa joitakin tunteja viikossa. Se tuo jonkinlaisen perustulon. Jos jostakin syystä kaikki musiikin työt loppuisivat enkä keksisi muuta, niin voisin hankkiutua musiikinopettajan tehtäviin peruskouluun tai lukioon.”
Jos pyrkii vain tekemään aina kaiken itse, ehkä tärkein turvaverkon osa, oma terveys, saattaa unohtua, jolloin seuraukset voivat olla huonoja. Apua tulee kyetä pyytämään aina tarpeen mukaan. Reetta Ristimäki kertoo olleensa aina aktiivinen kysyjä. ”Mitä tulee kirjanpitoon, apuraha-asioihin tai muuhun, minusta ei ole koskaan tuntunut, että ’minä itte’, vaan aina olen voinut kysyä viisaammiltani. Mulla on ollut suuri haave Kapsäkin perustamisesta asti, että olisipa joku ammattilainen hoitamaan niitä asioita, joissa en ole hyvä, eli hallinnon, vaativat aikataulutukset ja Excelit. Nyt minulla on palkattuina puolipäiväisinä tuottaja ja myynti- ja markkinointihenkilö, jälkimmäinen kiertuemyyntiä ajatellen. Itselläni ei olisi ollut nyt paukkuja ruveta soittelemaan kulttuuritaloja ja festivaaleja läpi. Nyt kun nämä kaksi leidiä hoitavat asioita tehokkaasti, oma stressi vähenee valtavasti.”
Puhutaanpa hetki rahasta
Yrityksillä on monia kirosanoiltakin kalskahtavia maksuja ja veroja, joista ainakin YEL jakaa mielipiteitä. Se ohentaa yrittäjän leivän voikerrosta, mutta auttaa kutomaan turvaverkkoa iskunkestävämmäksi.
YEL-vakuutus on pakollinen kaikkien yritysmuotojen 18–69-vuotiaille yrittäjille, jos YEL-työtulot ylittävät vuodessa 8 261,71 euroa. YEL-vakuutus on henkilökohtainen, ja sama vakuutus huomioi kaiken yrittäjätoiminnan. Jos YEL-tulot ylittävät vuodessa 13 573 euroa, syntyy mahdollisuus kuulua työttömyysturvan piiriin. Aloittava yrittäjä saa tällä hetkellä 22 % alennusta YEL-
vakuutusmaksusta 48 kuukauden ajan.
YEL-maksun suuruuteen voi itse vaikuttaa. Lambertille ovat useat yrittäjät suositelleet maksamaan esimerkiksi puolta maksua ja säästämään toisen puolen vaikka rahastoon. Schreck on vaihdellut YELiä sen mukaan, mikä on tuntunut minäkin vuonna oikealta. ”Yrittäjyyden alkutaipaleella toimintani oli pitkään niin pienimuotoista, etten ollut YEL-velvollinen. Yleisesti yrittäjillä – varsinkin nuorempana – on aika negatiivinen suhtautuminen YEL-maksuihin.
Sitten vanhemmiten herää siihen, että eläkekin olisi kiva juttu, jolloin nostetaan maksua. On tärkeää tajuta, että maksettu YEL määrittää tärkeitä etuuksia, kuten työttömyys-
päivärahaa (ainakin korona-aikana), sairauspäivärahaa, ja vanhempainpäivärahaa. Eli on syytä miettiä, kannattaako eri elämäntilanteissa maksaa liian pientä YELiä.”
Vuoden 2019 arvonlisäverolain muutoksen jälkeen myös esiintyvien taiteilijoiden on ollut mahdollista hakeutua alv- rekisteriin, jolloin esityspalkkiot tai korvaukset voi laskuttaa 10 % verokannalla. Puolitaipaleen mukaan rekisteriin hakeutuminen voi kannattaa. ”Arvonlisäverosta on se hyöty, että keikkailuun liittyvistä kuluista pystyy myös vähentämään alvin. Suurin osa asiakkaistamme pystyy nykyisin vähentämään itse alvin omassa vähennyksessään. Mutta meilläkin on asiakkaina alv-rekisteriin kuulumattomia yhdistyksiä. Siinä vaiheessa alv pitää sisällyttää laskuun, jolloin tulee alvin verran takkiin.”
Keikkailuun liittyvistä kuluista on hyvä konsultoida kirjanpitäjää. Lähtökohtaisesti suoraan yritystoimintaan – kuten keikkailuun – liittyvät kulut on mahdollista saada yrityksen vähennyksiin. Esiintymisasu on yksi esimerkki. ”Olen saanut hampaidenvalkaisun ja ripset vähennykseen, kun ne ovat liittyneet suoraan tv-esiintymisiin. Nämä tuskin menisivät freelancerin henkilökohtaisessa verotuksessa läpi. Verotarkastuksen sattuessa sitten selitän ja perustelen, että miksi”, Jepa Lambert kertoo.
”Musiikkialalla toimii yrittäjiä ja freelancereita. Esimerkiksi Taike jakoi korona-
avustuksina usealla kierroksella saman summan niin yrittäjälle kuin freelancerillekin. Avustusraha ei kuitenkaan ole yrityksille ja yksityishenkilöille ihan samanarvoista: toiseen muodostuu kuluja, toisella voi suoraan ostaa vaippoja ja leipää”, Lauri Schreck toteaa. ”Toisaalta kentällä tulee epäselviä tilanteita tai väärinymmärryksiä, kun summa, jonka yrittäjä saa keikasta laskuttaa, saattaa bändeissä olla isompi kuin vastaava keikkapalkkio maksettuna bruttopalkkana freelancerille.”
Pilvet ja hopeareunukset
Kysyessäni yrittäjyyden nurjista puolista kukin haastateltava mainitsi malliesimerkkinä ”Case Irinan”, jossa verottaja vaati verotarkastuksen yhteydessä kymmenientuhansien rästejä tapauksessa, jossa bändin jäsenet laskuttivat palkkionsa alihankkijoina ja maksoivat verot omien yritystensä kautta. ”Se oli mielenkiintoinen keissi. Suomen Yrittäjien lakiosasto ja Suomen Muusikkoyrittäjät ry:n puheenjohtaja Robert Löflund olivat mukana vääntämässä verottajan kanssa. Jonkinlaisena välituloksena verottajalta oli, että ’OK, nyt kukaan ei saa laskuttaa’. Sitten vääntöä jatkettiin kahta kauheammin.”
”Yrittäjyys on sen luonteista, että tekijä kantaa vastuun, eikä verottajalta välttämättä edes saa mitään verottajaa sitovaa selkeää ohjetta”, Schreck toteaa. ”Liitto voisi verottajan kanssa toimia ja hakea ennakkotapauksia, luoda yhteyksiä ja puitteita selkeiksi. Irinan keissi oli outoa ja mielivaltaista aikaa. Näihin juttuihin pitäisi pystyä luomaan selkeämpiä suuntaviivoja. Tässä isot toimijat voisivat olla esimerkkinä.”
”Kun Irinan ennakkotapaus saatiin onnelliseen päätökseensä – eli että alihankkijana laskuttaminen on jatkossakin OK – tilanne rauhoittui. Nyt verottajan toiminta on mennyt parempaan suuntaan. Tuntuu, että he haluavat oikeasti auttaa”, Puolitaival arvioi.
Schreckin oltua yrittäjänä ja Muusikkojen liiton jäsenenä lähes 20 vuotta, tulee edelleen usein eteen tilanteita, joissa olisi hyötyä vahvasta asiantuntijaorganisaatiosta. ”Freelancerina olen saanut liitolta suoraan apua esimerkiksi tilanteessa, jossa festivaali meni konkurssiin. Palkkaturvan kautta järjestyi korvaus menetetystä palkkiosta. Mutta yrittäjänä kysyttäviä asioita olisi vielä paljon useammin.”
Kaikkien haastateltavien on helppo verrata yrittäjyyttä musiikkialan freelancerina toimimiseen, sillä kaikilla on molemmista tuoretta kokemusta. Ristimäki ja Lambert nostavat päällimmäisenä yrittäjyyden ihanuutena vapauden. ”Voin tasan tarkkaan valita, mitä teen ja kenen kanssa. Koen olevani villi ja vapaa, enkä kaipaa kauhean korkeaa elintasoa – en tiedä, mitä tekisin, jos rahaa olisi kauhean paljon. En halua kuluttaa yhtään enempää kuin tarvitsen, haluan elää ekologisesti. Tärkeintä elämänsisältöä ja arjen luksusta on taide, jonka parissa tekee töitä”, Ristimäki kuvailee.
Schreck ei pidä ajankäytössään suurta rajaa siinä, milloin on yrittäjä ja milloin jotain muuta. ”Olen aina pyrkinyt täyttämään arkeni mahdollisimman kiinnostavilla ja mielekkäillä asioilla ja projekteilla. Yrittäjyys on vain yksi tärkeä työkalu pystyä toteuttamaan näitä mahdollisimman tehokkaasti.”
Kuvat: Tero Ahonen, Joni Sarkki, Tarmo Pajunen, Tanja Ahola
Artikkeli on julkaistu Muusikko-lehdessä 2/2022.