Tekijänoikeuslain uudistus, jolla saatetaan voimaan tekijänoikeuksia digitaaliympäristössä sääntelevä DSM-direktiivi Suomessa, on ollut kivireen vetämistä. Retkeä ei ole helpottanut se, että rekeä on kiskottu eri suuntiin. Tyrmäävän lausuntopalautteen johdosta vetovastuu vaihtui kesken matkan, ja nyt eduskunnassa oleva esitys vastaa lopulta varsin hyvin direktiivin henkeä ja kirjainta. Prosessia on pidetty puolueellisena sekä oikeudenhaltijoiden että käyttäjien taholta, riippuen siitä mihin suuntaan reen nokka on milloinkin osoittanut.
Musiikin esittäjien kannalta digitaaliympäristön keskeisin ongelma on suoratoiston vääristynyt tulonjako. Direktiivi tarjoaa ratkaisun eväitä, mutta se edellyttäisi voimaan saattamisessa minimitason ylittämistä. Ainakin jo Espanjassa ja Belgiassa omaksuttu edistyksellinen malli, luovuttamaton korvausoikeus suoratoistosta tekijänoikeusjärjestön välityksellä, on periaatteellisesti merkittävä askel ratkaisun suuntaan. Tavoitteena on kohtuullinen korvaus käytöstä kaikille äänitteillä esiintyville.
Suomi on jäämässä tässä vaiheessa kehityksen kärkijoukosta, mutta toivottavasti reki on vielä ajokunnossa, eikä sen matka pääty tähän. Tekijänoikeusjärjestelmän ja koko arvoketjun etu on se, että kaikki saavat kohtuullisen siivun yhteisestä kakusta, eivätkä alan sisäiset arvokuilut repeä liian suuriksi.
Artikkeli on julkaistu Muusikko-lehdessä 2/2022.