Musiikkialan toimijoiden ympäristötietoisuus ja vastuullisuus ovat kasvaneet suuresti viime aikoina niin Suomessa kuin kansainvälisestikin, ja monet yksittäiset toimijat ja hankkeet ovat tarttuneet eri tavoin haasteeseen muuttaa musiikkialan käytäntöjä kestävämpään suuntaan.
Yksi käynnissä olevista hankkeista on Kestävämmän musiikkialan työkalupakki (KEMUT), jonka tavoitteena on edistää musiikkialan ekologisesti kestävää kehitystä luomalla konkreettinen työväline elävän musiikin alan toimijoille. Työkalupakkiin kerätään toimivaksi havaittuja käytäntöjä ja laskureita, joilla eri kokoiset toimijat pystyvät tarkastelemaan omaa toimintaansa kestävän kehityksen näkökulmasta. Suunnitteilla on myös koulutusta sekä viestintäkampanjoita. Verkossa julkaistavaa avoimesti saatavilla olevaa pakkia kootaan tiiviissä yhteistyössä kentän toimijoiden kanssa, ja mukana ovatkin musiikkialan keskeisistä toimijoista Finland Festivals ry, LiveFin ry, Music Finland ry, Muusikkojen liitto, Suomen Jazzliitto ry sekä Suomen Sinfoniaorkesterit ry.
Työkalupakki on vielä kehitysvaiheessa, mutta jo sen työstäminen yhdessä alan toimijoiden kanssa täyttää hankkeen osatavoitteita.
”Hankkeella haluamme tietenkin paitsi tarjota konkreettisia työkaluja myös nostaa sekä musiikin alalla toimivien ammattilaisten että musiikinkuluttajien tietoisuusastetta ympäristökysymyksistä. Tärkeää on myös eri toimijoiden hyvien kokemusten ja onnistuneiden toimintamallien jakaminen, mitä onkin jo tapahtunut esimerkiksi hankkeeseen liittyvissä työpajoissa”, kertoo hanketta koordinoiva Anu Ahola.
Sekä Ahola että hankkeen tutkimusasiantuntijana toimiva Merja Hottinen ovat panneet merkille, että keskustelua musiikkialan ja ympäristökriisin suhteesta käydään jo nyt paljon enemmän kuin hankkeen käynnistymisen aikoihin. Alalla suhtaudutaan hankkeeseen myönteisesti, ja työkaluja jo kiihkeästi odotetaan.
Tahtotilaa on, ongelmana resurssien vähyys
Hanke käynnistettiin kesällä 2020 kyselyllä, jonka avulla kartoitettiin elävän musiikin alan jo käytössä olleita käytäntöjä sekä sitä, millaisia palveluja ja työkaluja toimijat toivoisivat käyttöönsä. Kyselyn tulosten perusteella tahtotila ekologisesti kestävämpien käytäntöjen luomiseen on jopa hätkähdyttävän suuri. Vastaajat pitivät kestävää kehitystä hyvin tärkeänä sekä koko alan toiminnassa että omassa toiminnassaan. Monet olivat jo saaneet kestävän kehityksen koulutusta tai olivat siitä kiinnostuneita. Herääkin kysymys, onko kyselyyn vastannut nimenomaan toimijoita, joille ympäristöasiat ovat keskimääräistä tärkeämpiä ja jo tapetilla.
”Toki kyselyn ajoittuminen korona-aikaan on varmasti vaikuttanut siihen, ketkä kyselyyn ovat vastanneet. Toimijoilla on ollut niin paljon muita suuria kysymyksiä ja haasteita mielessä, että on vaatinut erityistä motivaatiota vastata kyselyyn”, sanoo Hottinen.
Joka tapauksessa vaikuttaa hankkeen vetäjien mukaan siltä, että alan valmius ottaa vastaan ympäristökysymyksiin liittyvää tietoa on tällä hetkellä suuri.
”Halukkuus on suurta, mutta aina törmätään samoihin kysymyksiin – toimijoilta puuttuu sekä ajallisia että taloudellisia resursseja paneutua toiminnan analysoimiseen ja kehittämiseen ekologisesti kestävämpään suuntaan. Monesti on vain valittava taloudellisesti kannattavin vaihtoehto”, Hottinen toteaa.
Raportin mukaan toimijat haluaisivat huomioida nykyistä enemmän erityisesti yleisön logistiikkaa ja tilankäytön energiakulutusta. Harvat ovat vielä tehneet hiilijalanjälkimittauksia,
ja tarjolla olevat asiantuntijapalvelut ovat liian kalliita erityisesti pienille toimijoille.
Kaiken perustana tieto
Ahola ja Hottinen korostavat tutkitun tiedon merkitystä siinä, että osataan tarttua oikeasti merkittäviin asioihin. Hankkeen puitteissa ollaan parhaillaan tekemässä selvitystä siitä, mistä kaikesta elävän musiikin kentän hiilijalanjälki Suomessa syntyy. Elävän musiikin alaa kuormittaa tietenkin erityisesti matkustaminen, jonka lopettaminen ei voi olla ratkaisu. On kuitenkin syytä pohtia esimerkiksi sitä, kenen kannattaa liikkua.
”Muusikoiden matkustamisen vähentäminen ei välttämättä ole vastaus. Musiikin vieminen eri paikkakunnille voi monessa tilanteessa olla parempi vaihtoehto kuin yleinen käsitys on, sillä yleisön liikkuminen musiikin luokse on myös iso kuormitus”, Hottinen toteaa.
Toimijoilla pitäisi olla myös saatavilla tietoa yhteistyöfirmojen toimintatavoista ja tuotteiden alkuperästä. Vaikkapa ekologisina mainostetut pahvimukit eivät välttämättä olekaan sellaisia. Valppautta tarvitaan.
Elävän musiikin alalla on hyvin erilaisia toimijoita – on tapahtumia, esiintyjiä ja tapahtumapaikkoja. Ahola muistuttaa, että kaikkien ei tarvitse kantaa yhtä suurta vastuuta kaikesta kuormituksesta. ”On tärkeää, että pystymme hahmottamaan jokaisen toimijan oman roolin ketjussa ja ne alueet, mihin kukin pystyy vaikuttamaan. Eri käsissä on erilaisia asioita ja niistä muodostuu kokonaisuus.”
Erityisesti pienten toimijoiden voi olla vaikea löytää aikaa ja resursseja toiminnan tarkasteluun, ja pientenkin vinkkien jakamisesta voi silloin olla suurta hyötyä. ”Toisaalta monet saattavat toimia ekologisesti jo säästösyistä. Pienten resurssien takia tulee automaattista kierrätystä, käytetään vaikkapa samoja materiaaleja vuodesta toiseen”, Hottinen muistuttaa.
Harjoitus käynnissä
Hanke käynnistyi koronapandemian mullistettua alan monin tavoin, mikä on tietenkin vaikuttanut toimijoiden ajatteluun ja ajankäyttöön.
”Koronakriisi on ollut tavallaan harjoitus siihen, minkälaisia kriisejä on väistämättä tulossa ilmastokriisin myötä, vaikka minkälaisia jarruja alettaisiin painaa. Tämä on ensimmäinen iso kriisi, mutta ei varmasti viimeinen, ja kaikilla aloilla ja elämänalueilla on hyvä herätä valmistautumisen tärkeyteen. Tuntuu, että nyt ollaan avoimempia keskustelulle ja siihen, että asioihin on tartuttava ja ratkaisuja keksittävä”, toteaa Ahola.
Tapahtuma-alan pysähtyminen on saattanut tuoda toimijoille ylimääräistä aikaa uusien toimintatapojen kehittämiseen – toisaalta henkiset ja fyysiset resurssit ovat olleet monilla koetuksella. ”Monelle voi olla vaikeaa miettiä näitä asioita, kun polku tulevaisuuteen on tietyllä tavalla katkennut”, pohtii Hottinen.
Ahola toteaa, että yksi keskusteluissa esiin noussut suuri kysymys on se, minkälaisia ja minkä mittaluokan esityksiä ja tapahtumia tulisi järjestää tulevaisuudessa. ”Alalla yleinen mielikuva tuntuu olevan, että merkittävä osa yleisöstä odottaa megaspektaakkeleita ja mahtavuutta. Miten tähän tulisi suhtautua ekologisen kestävyyden kannalta? Onko tätä mahdollista alkaa ajatella jotenkin toisin, ja onko yleisö valmis siihen? Nämä eivät ole helppoja kysymyksiä.”
Yhdessä enemmän
Elävän musiikin ala on vain yksi sektori musiikkialaa, ja ekologinen kestävyys vain yksi kestävän kehityksen muodoista. KEMUT-hanke on Merja Hottisen mukaan lähtenyt ajatuksesta, että jostain kohti on tartuttava toimeen, ja elävän musiikin ala oli tässä mielessä selkeä rajaus. Muitakin kestävään kehitykseen ja vastuullisuuteen liittyviä hankkeita on käynnissä. KEMUT tekee yhteistyötä muiden hankkeiden kanssa, mutta suunnitelmissa on myös laajentaa hanketta, mikäli rahoitus tulevaisuudessa sallii. Toistaiseksi hanketta ovat rahoittaneet Musiikin edistämissäätiö (MES), ESES ja Otto A. Malmin rahasto.
Hankkeen vetäjät korostavat yhteistyön merkitystä kaikilla tavoin. ”Monet toimijat voivat tehdä asioita itsenäisesti, mutta yhteistyötä tarvitaan, jotta käytäntöjä saadaan levitettyä alalle laajemmin”, Hottinen toteaa.
Aholan mukaan on tärkeää myös luoda toimijoille uskoa siihen, että kaikilla on todellisia mahdollisuuksia vaikuttaa. ”Jokainen pystyy omilla toimilla vaikuttamaan, mutta yhdessä pystymme vaikuttamaan vielä enemmän!”
Kesällä 2020 tehty selvitys on luettavissa kokonaan osoitteessa kestavamusiikki.net. Sivustolla on avattu kysely myös uusille toimijoille.
Teksti: Riikka Hiltunen
Kuvat: Julius Töyrylä / Music Finland
Artikkeli on julkaistu Muusikko-lehdessä 6/2021.