Odottavan aika on pitkä

Diagnoosin odottaminen on piinaavaa aikaa. Samanaikaisesti toivoo parasta ja pelkää pahinta. Muusikon ja koko esiintymisalan näkökulmasta viimeisin vuosi on ollut pitkittynyttä diagnoosin odottamista: pettymyksiä on riittänyt, ja iloiset yllätykset – loppukesän lyhyttä keikkailujaksoa lukuun ottamatta – ovat olleet vähissä.

SKAALA-hankkeen työryhmissä on noussut esille huoli siitä, että ”kone sammuu” jos esiintymistoimintaa ei voida harjoittaa. Koneen sammumista tapahtuu jo nyt monella tavalla: alalta siirtyy tekijöitä muihin töihin, yrityksiä menee konkurssiin ja keikkailukunto rapautuu. Moni painii tällä hetkellä oman ammatti-identiteettinsä kanssa. Mitä on olla muusikko? Olenko muusikko, jos en voi elättää itseäni työlläni? Miksi meitä ei tueta tarpeeksi yhteiskunnan taholta, eikö meidän työmme ole arvokasta?

Tällä hetkellä kukaan ei voi varmasti sanoa, mihin suuntaan olemme menossa pandemian suhteen. Rajoitustoimia pidetään ennemmin liian tiukkoina kuin kevyinä. Monet viranomaiset haluaisivat laajentaa rajoitustoimia entisestään, vaikka esiintymisalalla toimivat kokevat jo tämän hetken rajoitukset oikeutetusti epäreiluina ja kohtuuttomina.

Tapahtumia suunnittelevien arki on ollut lähinnä erilaisten skenaarioiden tekemistä: millä edellytyksillä suunniteltu tapahtuma voidaan järjestää? Kun rajoitukset päivittyvät, jo tehdyt skenaariot heitetään roskiin ja aloitetaan alusta. Tämä koskee erityisesti tapahtumajärjestäjiä ja ohjelmatoimistoja. Tapahtumia on suunniteltava hyvissä ajoin ja monia käytännön tason ratkaisuja on tehtävä kuukausia ennen tapahtuman järjestämisajankohtaa. Nyt moni tapahtuma on vaakalaudalla, koska viimeistään huhtikuussa on tehtävä sitovat päätökset tapahtumien ja festivaalien alihankinnoista: tekniikasta, ravintolatoiminnasta ja muusta festivaali-infrastruktuurista.

Muusikon rooli on tässä näytelmässä näyttäytynyt lähinnä sivustaseuraajana. Me odotamme, koska pääsemme taas harjoittamaan ammattiamme. Luovia ratkaisuja, joilla saisi leipää pöytään, on melko vaikeaa keksiä tässä tilanteessa. Muusikon työ on todella vahvasti sidottu musiikkia kuuntelevaan yleisöön. Esiintyjän ja yleisön välistä taikaa ei voida simuloida etämuodossa, ja siksi striimaus ei koskaan voi täysin korvata yhteisessä tilassa koettua musiikkielämystä.

Odottaminen on raskasta ja turhauttavaa, mutta vielä koittaa sekin hetki, jolloin odotus palkitaan ja elävä musiikki soi esiintymislavoilta suoraan ihmisten sydämiin. Yhteinen haasteemme on, miten suurissa vaikeuksissa painiva ala saadaan pidettyä toimintakykyisenä siihen asti.

Jaakko Kämäräinen

Kirjoittaja on SKAALA-hankkeen projektipäällikkö.

Lue lisää SKAALA-hankkeesta: https://www.muusikkojenliitto.fi/skaala