Tommi Saarikivi – Juristin mieli, muusikon sielu

Elokuussa Muusikkojen liiton toiminnanjohtajana aloittava oikeustieteen maisteri Tommi Saarikivi on toiminut useissa eri taidealan tehtävissä. Niin sopimus- kuin tekijänoikeusjuridiikka on tuttua. Vuodet Musiikin edistämissäätiön toimitusjohtajana ovat avanneet musiikkialan rahoitukseen liittyvää problematiikkaa ja tulevaisuuden näkymiä aitiopaikalta. 

”On varmasti eduksi tulla hieman liiton kuvioiden ulkopuolelta” Saarikivi toteaa. ”Talous on saatava tasapainoon, ja resurssit pitää kaikissa tilanteissa varmistaa niihin ydintehtäviin, joita jäsenistö haluaa. Hallintomallin muututtua järkeväksi – hallitus päättää, toimari toteuttaa – olemme hyvässä ja toimivassa lähtöasetelmassa.”

Saarikivi on tottunut tekemään työtä ihmisten kanssa, joilla on hyvin erilaisia poliittisia taustoja. Hänen mielestään suomalaisten voimavara piileekin kyvyssä toimia yhteistyössä yli rajojen. ”Sitran ja Metsäakatemian kaltaisissa poliittisen verkostoitumisen konteksteissa olen saanut tärkeän muistutuksen siitä, että me suomalaiset olemme ennen kaikkea hyviä keskustelemaan.”

Saarikivi on puolustanut vahvasti mielenosoitusoikeutta ja kirjoittanut vastikään kriittisen artikkelin mielenosoitustuomioista Suomessa 2020-luvulla. ”Juristina uskon selkeiden ja vakaiden sääntöjen tuovan yhteiskuntaan ennakoitavuutta ja turvallisuutta. Juuri luotettavan sääntökehyksen vuoksi esimerkiksi suomalaista poliisia ei tarvitse pelätä, kuten jossain muualla. Poliittisen sananvapauden turvaamiseksi olisi hyvin tärkeää käydä nykyistä perusteellisempi keskustelu tätä perusoikeutta koskevista säännöistä.”

Koska Suomessa ei ole perustuslakituomioistuinta, myös perustuslakivaliokunnan linjausten politisoitumisen riski vaatii kansalta tarkkaavaisuutta. Valiokunnan tehtävänä on arvioida lakien perustuslainmukaisuutta objektiivisesti, ja pandemia-aikana heräsi huolta puoluesidonnaisuuden vaikutuksesta valiokunnan lausuntoihin.

”Ja tuomioistuimissakin päätöksiä tekevät kuitenkin lopulta aina ihmiset, joiden maailmankuvat eivät ole homogeenisiä tai neutraaleja. Olemme käsitykseni mukaan kuitenkin vielä kaukana USA:n tilanteesta, jossa presidentin nimittämät korkeimman oikeuden tuomarit edustavat ainakin jossain määrin vallitsevaa poliittista katsantokantaa. Meillä vakaat rakenteet ja vapaa kansalaiskeskustelu pitävät onneksi huolta siitä, että rajumpia ylilyöntejä ei tapahdu.”

Perustelujen laadukkuus onkin juridisessa keskustelussa oleellista. Jos meillä on oikeuspolitiikassakin enemmän vain mielipiteitä mutta ei kriittistä tarkastelua kestäviä argumentteja ja keskustelua, ajaudumme helposti vaarallisille poluille.

”Kun olen kirjoittanut oikeustieteellisiä kannanottoja mielenosoitusoikeuteen liittyen, en missään nimessä ajattele, että esimerkiksi ympäristöaktivistin perusoikeuksia ei voisi koskaan joutua rajoittamaan. Perusoikeudet ajautuvat jatkuvasti kollisioon keskenään. Toisen painavan yhteiskunnallisen edun suojelu voi vaatia yksilön oikeuksien rajoittamista, kompromissia.”

”Olen kuitenkin nähdäkseni perustellusti kysynyt, onko oikein antaa rikostuomio mielenosoittajille jonkin katuosuuden sulkemisesta muutamaksi tunniksi. Vaikkapa Kallio Block Party tai Helsinki City Marathonkin aiheuttavat enemmän ja ajoittain vaikeammin hallittavaa häiriötä yhteiskunnalle. Ympäristöasiat eivät sinänsä oikeuta lakien rikkomista, mutta olisi hyvä käydä Korkeimman oikeuden linjaamalla tasolla keskustelu modernin mielenosoituskulttuurin rajoista. Sääntöjen pitää olla samat kaikille, olit sitten vasemmalla tai oikealla, eivätkä tärkeimmät kansalaisoikeudet voi muuttua vallitsevasta poliittisesta ilmapiiristä tai valtasuhteista johtuen.”

Saarikivi on länsiespoolaisen musiikkiluokkajärjestelmän kasvatti. Isän kymmenien tuhansien levyjen kokoelma täytti talon seinät. Saarikivi patistettiin musiikkiluokan pääsykokeisiin lupaamalla palkkioksi Imperiumin vastaisku -kirja. ”Tämä oli mielestäni nerokasta kasvatuspolitiikkaa; minut saatiin sekä pääsykokeisiin että lukemaan. Luin kyllä muutenkin aika paljon, se oli silloin ihan yleistä.”

Ensimmäiset levyt, jotka isän hyllystä osuivat levylautaselle, olivat David Bowieta, Sielun Veljiä ja varhaista Red Hot Chili Peppersia. The Who:n single I Can See for Miles jätti lähtemättömän jäljen. ”Siinä on hieno psykedeelinen maisema, jossa melodia pysyy samassa äänessä, mutta soinnut vaihtuvat alla koko ajan.”

Saarikivi ei kuitenkaan löytänyt uutta musiikkia kuuntelemalla isän levyjä satunnaisesti, vaan usein kavereiden suositusten perusteella. 12–13-vuotiaana kaverit äänittivät Kissiä, W.A.S.P:ia, Twisted Sisteriä ja Iron Maidenia kaseteille. ”Kasvatimme pitkät hiukset ja olimme kovasti musaluokkalaisia.”

Yläasteella Saarikivi oli Oulunkylän pop-jazz-koulun oppilaana Rolf Grefvebergin bassotunneilla ja opistoasteella innostui teoriasta ja säveltapailusta. Saarikivi kertoo vakavasta viehtymyksestään numeroihin, rakenteisiin, kaavoihin ja exceleihin. ”Tähän vielä mukaan aika hyvä korvani, niin se oli kyllä menoa. Ison Solfa-kolmosen kokeessa kävin ystäväni Jiri Kurosen kanssa ilman kurssia seikkailumielessä, koska olimme juuri suorittaneet kakkoskurssin erinomaisin arvosanoin. Usko itseen oli kova.”

Lukion jälkeen Saarikivi päätyi kuitenkin sattuman oikusta, tai siis silloista tyttöystävää seuraten, oikeustieteelliseen tiedekuntaan. Ala vei mennessään, vaikka muusikkous onkin seurannut sivutoimisena ammattina läpi elämän. Ultra Bra oli ilmiönä suurin ja tunnetuin Saarikiven bändeistä, vaikka se lopettikin vakituisen toimintansa jo 2001, kaksi vuotta ennen hänen valmistumistansa.

”Olen kiitollinen siitä, että olen voinut ja saanut tehdä muusikon töitä päivätyöni ohessa. Kysytyistä vain joku muinoinen Olavi Uusivirran juttu ja Samuli Putron kiertue ovat jääneet tekemättä muiden kiireiden takia. Marras-joulukuussa olen menossa soittamaan Linnanmäen revyyseen Antti Lehtisen, Joel Melasniemen, Jasmin Afanehin ja Risto Rikalan kanssa, ja 2027 keväällekin on jo buukattu konserttisalikeikkoja.”

On jonkinlainen paradoksi, ettei Saarikivi isänsä levykokoelmista huolimatta kuulemma tunne kovin hyvin populaarimusiikkia. ”Olen ollut aika putkinäköinen ja myös jäänyt usein hassusti jumittamaan tiettyihin juttuihin. Monet muut kuuntelivat erilaista musiikkia järjestelmällisesti, mutta minä saatoin kuunnella muutamaa levyä aivan puhki asti. Olen edelleen sellainen.”

Saarikivi on aina halunnut oppia soittamaan monia instrumentteja. Hän harjoitteli nuorena isänsä hankkimalla trumpetilla, ja lukion varastosta löytyi erilaisia torvenkappaleita, joista koottiin kavereiden kanssa vaikkapa tenoritorvi. ”Nyt olen soittanut parisen vuotta rumpuja ja aiemmin soitin pariin otteeseen saksofoneja. Ja pandemian alkaessa tajusin, ettei minun tarvitse odottaa eläkeikään, vaan kannattaa opetella soittamaan foniakin paremmin jo nyt”, Saarikivi virnistää. ”Olen suuri John Coltranen fani ja kuuntelen edelleen intensiivisesti hänen levyjään. Etenkin Belgian konsertti vuodelta 1965 on yksi kaikkien aikojen suosikkejani, pitkälti sen energian vuoksi.” Muutenkin energia ja intensiteetti ovat tärkeitä. Saarikivi kertoo taannoisesta Linda Fredrikssonin bändin Huvilateltan keikasta, jolla bändi soitti välillä niin kovalla intensiteetillä, että se sai hänessä aikaan huimia tunnetiloja. ”Energiataso yksinkertaisesti vei mukanaan.”

Muista vaikuttajista Kamasi Washingtonia Saarikivi pitää hienona tarinankertojana, joka saattaa soittaa jopa viiden minuutin sooloja. ”Minua kiinnostaa soittimissa se, miten sieltä saa elämää ulos, ei pelkästään järkeviä oikeita ääniä johonkin kontekstiin”, hän painottaa. ”Heräsin jälkijunassa Louis Colen multi-instrumentalismiin. Hänenkin lukuisista projekteistaan kuuntelen vain muutamia parhaita biisejä uudelleen ja uudelleen, helposti kymmeniä kertoja. Enkä kyllästy.”

Yleisesti voi sanoa, että jazz on Saarikiven sydäntä lähinnä, ja omat ensimmäiset bändikokemuksetkin ovat siltä saralta – hänellä oli muun muassa Kerkko Koskisen ja Arto Talmeen kanssa jazz-kvartetti ja kvintetti jo lukioikäisenä. ”Kerkon vaikutuksesta pidän ilmaisuvoimaisista kosketinsoittajista, ja nostaisin McCoy Tynerin ja Chick Corean mielelläni esiin. He ovat jopa kaikkien aikojen suosikkejani. Kotimaisista haluan vielä mainita Tuomo Prättälän, jolta olen kuullut aivan huikeita sooloja.”

Saarikivi on huolestunut siitä, ettemme ole parhaalla tavalla onnistuneet tulo- ja varallisuuserojen kasvun torjumisessa, ja elämme eriarvoistuvassa yhteiskunnassa. Välillä unohtuu, että kyse on ihmisistä, heidän elämistään, lapsista ja toimeentulosta.

Pandemian aikana tuli näkyväksi, kuinka puutteellisesti yhteiskunnan tukiverkot palvelivat freelancereita. Monet ikänsä palkkatyötä verokortilla tehneet saattoivat työttömäksi jäätyään tulla luokitelluksi yrittäjiksi, tippuen sosiaaliturvan ulkopuolelle. Osin oli kyse vain uusista tavoista tulkita ja soveltaa lakeja ja asetuksia, ja yksittäisten virkailijoiden tulkinnat saattoivat olla mielivaltaisia. ”On tärkeää löytää parhaat keinot, joilla Muusikkojen liiton kaltainen pieni järjestö voisi vaikuttaa tähän.”

Kysymykset koskevat muitakin kuin muusikoita, ja Saarikivi on vakuuttunut, että tilanteeseen tullaan löytämään yhteistyössä muiden alojen kanssa kestävämpiä ratkaisuja. ”Työelämä muuttuu. Se on aina muuttunut, ja Suomen kaltaisessa demokratiassa meillä on pitkät perinteet sille, että osaamme sopia asioista lopulta edes jotenkin järkevään tapaan.”

”Kulttuuripolitiikassakin on vuosien varrella kehitetty monia arvokkaita ja toimivia rakenteita, joista kannattaa pitää tiukasti kiinni. Haluan myös uskoa, että se on mahdollista. Koska jos kaikki suhtautuvat asioihin pessimistisesti, samalla järjestelmän usko positiiviseen lopputulokseen katoaa. Mauno Koiviston ajatus siitä, että ellemme ole varmoja siitä, miten asiat menevät, on hyvä olettaa niiden menevän ihan hyvin, pätee edelleen erittäin hyvin 2020-luvun kriisissäkin.”

Vapaalla kentällä resurssit ovat heikommat kuin VOS-statuksella toimivilla laitoksilla, ja pandemia kärjisti tätä eroa kiusallisuuteen asti. ”Olin pandemian alkuvuosina VOS-kentällä töissä neuvottelemassa ministeriön tukipaketeista, jotka olivatkin hyviä. Kun lopulta saatiin myös freelancereille suunnattu tukipaketti, se oli täysin riittämätön, eikä laitoksia vastaavalla tavalla onnistunut korvaamaan heikommassa asemassa olevien tulonmenetyksiä.”

Pandemian lopulta hellittäessä vapaa kenttä jäi jälleenrakennusnäkökulmasta oman onnensa nojaan ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut. Sodat ja monet muut globaalit ongelmat veivät huomion. Tämä on Saarikiven mukaan yksi pandemia-ajan kulttuuripolitiikan suurimmista epäonnistumisista.

Freelancereiden työtilanne on tällä hetkellä edelleen silminnähden huono. Seuraava kysymys onkin sitten se, mitä yleiselle kulttuuripolitiikalle tapahtuu 2027 uuden eduskunnan ja hallituskoalition myötä. ”Kuvittelemme ehkä nyt, että politiikkaan tulee vaalien jälkeen suunnanmuutos, mutten olisi siitä liian varma. Kulttuurisektorin näkökulmasta nykykehityksen jatkuminen olisi varmasti huonoin skenaario, ja vaaleihin valmistautumisessa on keskityttävä varmistamaan, että valtion kulttuuritahdossa tapahtuu suunnanmuutos.”

90-luvun lama jätti ihmisiin edelleen näkyviä jälkiä, ja 2020-luvun kriisin vaikutuksista tämän ajan nuoriin ei ole puhuttu riittävästi. ”Vastaavasti myös lama-ajan lapset saivat erilaisen maailmankuvan kuin me 70-luvulla syntyneet. Ei ole kuitenkaan mitään järkevää syytä olettaa, että vaikeat ajat olisivat tälläkään kertaa ikuinen ilmiö. Ympäristökriisi asettaa geopoliittisestakin näkökulmasta monta kysymystä resurssien jakautumisesta, mutta ei ole järkevää rakentaa tulevaisuutta vain negatiivisten skenaarioiden varaan.”

Etenkin juristin näkökulmasta kieli on rajoittunut keino ilmaista asioita, ja joskus yksissä tuuminkin sovittu pykälä voi jäädä tulkinnanvaraisesti kirjatuksi. Kun sitten pykälää tarkastellaan uusin silmin, historiaa tuntematon saattaakin tulkita lausetta eri tavalla. Siksi olisi tärkeää kirjata sopimusten yhtey-teen pöytäkirja, jossa yhteisesti todetaan mitä jollakin kirjauksella on tarkoitettu. ”Olen itsekin joskus istunut pitkiä aikoja työmarkkinajärjestön kellarissa käymässä läpi vanhoja mappeja löytääkseni tällaisia tietoja.”

”TESien yksityiskohtaisuus on mielestäni ihan hyvä asia. Löyhillä kirjauksilla joutuisimme joka tapauksessa löytämään kysymyksiin vastauksia kesken sopimuskauden. Pykälät koskevat enimmäkseen fundamentaalisia asioita – työaikaa, direktion ennakoitavuutta ja palkkaa. Jos työaikaa joudutaan yllättäen lisäämään, TESissä on kirjaukset, miten silloin toimitaan. Ja tottakai se, että TESit voivat olla vuosikymmenten aikana kehittyneitä monimutkaisia himmeleitä, joita on jatkettu erilaisin yksityiskohdin ilman kokonaisuuden ja työelämän muuttumisen tarkastelua, voi joskus olla myös ongelma.”

Saarikivi myöntää, että juristin työssä joutuu välillä pohtimaan myös omaa etiikkaa. ”Onneksi yleishyödyllisellä kulttuurialalla olen kuitenkin todella harvoin saanut tehtäviä, joiden takana olisi ollut vaikea sisäisesti seistä. Olen aika vasuri, ja on ollut mukavaa, että oikeastaan missään työssäni ei lähtökohtaisesti ole yritetty tuottaa mahdollisimman paljon voittoa osakkeenomistajille, vaan käytännössä lähinnä pyritty saamaan niukat resurssit riittämään mahdollisimman hyvin taiteen tekemiseen. Tällaisessa asetelmassa ristiriitatilanteissa työnantajan ei kannata pitkällä aikavälillä käyttää valtapositiotaan ylimielisesti, vaan yhteistyössä liittojen kanssa. 15 vuotta työnantajapuolen työmarkkinajärjestössä teatterialalla opetti tässä paljon.”

Saarikivi kertoo paneutuvansa tuleviin työtehtäviin jo kevään aikana, jotta hän voi pitää lomaa kesällä, ladatakseen akkuja syksyä varten. Pääsiäisenä hän pitää ensimmäisen lomaviikon sitten vuoden 2019, ja käy juoksemassa aikuisten lastensa kanssa maratonin, ensimmäisen kahdeksaan vuoteen.

”Tajusin jossain vaiheessa, että minun täytyy pitää kunnostani hyvää huolta, jotta jaksan tehdä mielekkäitä asioita monella kentällä jatkossakin.”

Kuvat: Tero Ahonen

Artikkeli on julkaistu Muusikko-lehdessä 2/2026.