Petri Bäckström loistaa yhteisössä

Voimakas palo esiintymiseen johti Petri Bäckströmin klassisen laulun opintoihin ja nopeasti suurille lavoille, mikä nostatti paineita nuorelle tenorille. Sittemmin Bäckström on löytänyt kuuluvuuden tunnetta ensembletyöskentelystä, jossa vastuu on jaettua. Itsensä etsiminen ja kehittäminen ovat nousseet taiteilijan elämässä merkittävän osaan.

The Fabulous Bäckström Brothers -produktio syntyi pitkän pohdinnan tuloksena, kun Petri Bäckström ja pikkuveljensä Jouni Bäckström miettivät, voisiko oopperan viitekehyksessä tehdä aidosti hauskan esityksen, joka saisi yleisön tyrskähtelemään, ei vain hymisemään.

Jyväskylässä 2013 Spymonkey-ryhmän klovnikurssille osallistunut Jouni otti idean puheeksi, ja lopulta Jouni, Petri ja pianisti Jukka Nykänen matkustivat toukokuussa 2014 Brightoniin ryhmän ohjaajien luo saamaan lisää ideoita ja sparrausta. Kaikki huipentui syyskuussa 2014 The Fabulous Bäckström Brothers Shown ensi-iltaan Musiikkiteatteri Kapsäkissä.

Toisen näytöksen kuuluisa kuppinumero syntyi Brightonissa Nykäsen itselleen pianolle sovittaman Stravinskyn Kevätuhrin päälle hyvinkin spontaanisti. ”Illan ideapalaverin jälkeen videoimme ensimmäisen harjoituksen heti aamulla, ja se vastasi pitkälti myöhemmin Kapsäkin neukkarissa yhdellä otolla kuvattua lopullista mainosta. Video sai suurta kansainvälistäkin huomiota, kun Penn & Teller ovat jakaneet videota omalla kanavallaan”, Bäckström hehkuttaa.

Ryhmällä oli lopulta 11 erillistä klovninumeroa kasassa, ja ne yhdistettiin tarinaksi viikkoa ennen ensi-iltaa. Kenraaliharjoitus oli edellisenä aamuna klo 8, ja paikalla oli kaksi väsynyttä ystävää, jotka pitivät trioa aivan hulluina. ”Oikeutetusti! Olimme sijoittaneet produktioon 14 000 euroa omaa rahaa ja esityksiä oli sovittu vain neljä. Vararikko näytti väistämättömältä. Helsingin Sanomien kriitikko Lauri Meri kehui kuitenkin esitystä, ja se aiheutti valtavan yleisöryntäyksen! Esityksiä on nyt ollut 100 ja siitä on tehty taltiointi Ylelle, joka on katsottavissa Areenassa.”

Omarahoitteisen produktion tekeminen ei kuitenkaan ole taloudellisesti helppoa, eikä todellakaan mikään kultakaivos. Subventoidut kulttuurilaitokset ovat totuttaneet yleisön kovin edullisiin lippuihin. ”Tuotimme esityksen ilman tukia, omilla säästöillämme, mutta lippujen hinnat jouduimme asettamaan yleisen hintatason mukaisiksi, ja näin tulovirrat jäivät väistämättä pieniksi. Vararikolta kuitenkin vältyttiin.”

Kouluiän kynnyksellä isä hankki kotiin pianon ja halusi lapsille kunnon soitonopetusta, koska oli itse saanut vain viisi soittotuntia Pihlajamaalta ostetun harmonikan kylkiäisenä. ”Isä toimi teatterimuusikkona ja sävelsi runsaasti musiikkia erilaisiin esityksiin ja toimi muun muassa näyttelijöiden Simo Salmisen ja Leo Lastumäen luottosäestäjänä. Etenkin Lastumäen kanssa yhteistyö jatkui tiiviinä vuosikymmeniä.”

Bäckström valitsi Vantaan Mikkolan musiikkiluokalla soittimekseen klarinetin, Pekka ja susi -teoksen kissan teeman innoittamana. Ruusuvuoren yläasteella musiikin opettajan sijaiseksi tuli Päät-yhtyeen kitaristi Kimmo Salmela, ja koulun aktivoitunut bänditoiminta herätti kiinnostuksen rytmimusiikkiin ja vapaaseen säestykseen. ”Jatkoin Kallion ilmaisutaidon lukioon, koska olin esiintynyt radioteatterin lastenkuunnelmissa ja päässyt siinä teatterintekemisen makuun.”

Lukioaikana elämä vei vaihto-opiskelijaksi Brisbaneen Australiassa. Paikallisten mielestä olisi kannattanut tulla vuotta aikaisemmin, kun silloin oli vuoden kestäneet bileet, World Expo. ”Johdin koulun yli 30-henkistä orkesteria isossa Chicago-musikaaliproduktiossa ja sain Queenslandin osavaltion katselmuksessa The Best Keaboard Player -palkinnon. Pysti on edelleen kunniapaikalla kotona.”

Lukion jälkeen silloisen puolison kanssa aloitettu kilpatanssiharrastus vei kolmessa vuodessa SM-tasolle. Tammikuussa 1997 pari pääsi International-viikon 96 parhaan parin joukkoon maailman suurimmissa kisoissa. He pohtivat ”all in”-tyyppistä ratkaisua, eli muuttoa Lontooseen yksityistunneille. ”Jäimme kuitenkin kotiin, ja minä jatkoin 1991 alkaneita opintojani Sibelius-Akatemian Musiikkikasvatuksen osastolla.”

Esiintymisen imu oli voimakas, ja Bäckström halusi ottaa laulutunteja päästäkseen musikaaleihin. Ajatus oli kuitenkin kirkas – ei missään nimessä klasaritekniikkaa! ”No, aloitin sitten lauluopinnot vuonna 1997 Sauli Tiilikaisella, jatkoin Pekka
Kähkösellä ja päädyin lopulta Jorma Hynnisen oppiin. Klasari siis vei miehen”, Bäckström tunnustaa. ”Vuonna 2000 olin Mustakallio-laulukilpailun finaalissa ja Paavo Nurmi -oopperaproduktiossa Helsingin stadionilla. Ura alkoi siis suurilla lavoilla, mutta sittemmin esiintymispaikat ovat kutistuneet.” 

Kähkösen lämpimällä persoonalla oli tärkeä merkitys itsetunnon rakentumisen kannalta, mutta käytetty metodi vaati resilienssiä. ”Lauloin ääniharjoitusten lisäksi vain kahta kappaletta 1,5 vuoden ajan. Turhautumista oli välillä ilmassa, mutta tämä osoittautui tehokkaaksi menetelmäksi. Hynnisen kanssa tein A-tutkinnon 2004, mutta koska tutkinnon tekemiseen oikeuttavat muut ainesuoritukset puuttuivat, arvosanani on edelleen jossakin tuntemattomassa paikassa odottamassa opintojeni edistymistä.”

Palautehetkestä jäi tunne, että lautakunnan jäsenet keskustelivat pääasiassa keskenään omista laulamisen ihanteistaan. ”En saanut konkretiaa sille, miten minun tulisi edetä. Olin vain eräänlainen keskustelun katalyytti.” Bäckström koki laulamisen varsin ongelmattomaksi vuosiin 2007–2008 asti, jonka jälkeen paketti alkoi hajota. Backström ei tuntenut kelpaavansa järjestelmälle sellaisena kuin oli.

”Äänestäni saattaisi löytyä isompien roolien ominaisuuksia, mutta ulkoinen olemukseni ei välttämättä vastaa niitä. Elokuvien realistisuuteen tottunut yleisö on alkanut odottaa oopperassakin ulkoista uskottavuutta, ja monia saattaa häiritä, jos sankaritenori on 10 cm sopraanoa lyhyempi”, Bäckström virnistää.

Laulaminen voi muuttua monimutkaiseksi, jos yrittää liikaa. Ongelmat ratkeavat paremmin luopumalla haitallisista tavoista kuin opettelemalla uusia tekniikoita ja kepulikonsteja tai hakemalla jotakin tiettyä sävyä. ”Äänen tulisi olla rento ja vapaa.” 

Helsingin Sanomien kriitikko kirjoitti vuonna 2000, että Bäckströmin äänestä ”tuskin koskaan kasvaa yleisöä notkistavaa sankaritenoria, sillä ääni on pieni, vaikkakin kaunis”.

”Lehteen painettu lause, vaikka olisikin totta, voi seurata varjona mukana läpi elämän. Kriitikko ei toki ole pedagogi, mutta mieluummin olisin lukenut toiveen siitä, että jatkossa ääneni varmasti saa entistä enemmän kantavuutta ja syvyyttä. Kun julkisessa ammatissa omaa kehitystä seuraa sekä lehdistö että yleisö, sen kestäminen vaatii jalostuneita psyykkisiä kykyjä.”

Nuorena saadut isot mahdollisuudet nostavat helposti omia odotuksia ja paineita. Laulajan kiinnostavuuteen vaikuttavat monet tekijät, eikä sattumaakaan voi täysin sivuuttaa. ”Sain urani alussa mahdollisuuksia, mutta en ihan onnistunut hyödyntämään resurssejani täysmääräisesti. Esitysten koko tai palkkio eivät onneksi ole minulle tärkeintä, vaan arvostan ensembletyöskentelyä ja yleisöön saamaani kontaktia. Nyt jo tiedostan, etten tule keräämään suurta omaisuutta tai jäämään erityisesti historiaan, mutta jatkan silti idealistina unelmieni tavoittelua.”

Vaikka laulaja on yksilönä oopperassa melkoisen luupin alla, Bäckström muistuttaa, ettei suurissakaan rooleissa olla lavalla lopulta yksin. ”Meillä pitäisi olla enemmän ensemble-ajattelua. Pääroolinkin huippuhetkien rakentamiseen tarvitaan kaikkia, jotka ovat mukana tekemässä esitystä”, hän painottaa. ”Jalkapalloon transponoituna tästä tulee väistämättä mieleen Islannin taannoinen menestys: Joukkue puhalsi yhteen hiileen, lopulta koko maa oli mukana, ja Islannin seismologisen laitoksen mittareissakin näkyi, kun yleisömassa hyppi yhtä aikaa Reykjavikin torilla.”

Hyvässä ensemblessä jokaisen tulisi paitsi tehdä oma osuutensa hyvin, myös kannustaa ja innostaa muita. ”Yhteisöllisyyden, läsnäolon ja välittämisen puuttuminen – psykologinen turvattomuus – on yksi alan suurimmista uhkista ja saattaa johtaa eräänlaiseen kylmettyneeseen kyynisyyteen.”

”Korona vei minut masennukseen ja paras työkykyni katosi hetkeksi, tosin töitäkään ei ollut. Olen nyt ottanut elämästä uuden otteen aina ruokavaliota ja kuntoilua myöten ja keskityn arjen perusasioihin, jotta en jää paikalleni vetelehtimään ja huokailemaan. Olen saanut aivan uuden näkökulman moniin asioihin.”

Kollegojen tuki, Muusikkojen liiton työnohjauksen pilottihanke sekä taiteilijoihin erikoistuneen psykologin kanssa käydyt keskustelut ovat auttaneet Bäckströmiä ymmärtämään tilannettaan ja kaikkea sisälle säilömäänsä paremmin. 

”Purin istuntojen aikana ulos valtavan määrän vuosien – jopa vuosikymmenten – ajan kertyneitä vaikeita kokemuksia ja tunteita. Olin järkyttynyt, kuinka paljon olin sellaisia sullonut sisälleni ja esittänyt iloista ja pärjäävää. Ja osin olinkin iloinen ja pärjäävä. Ymmärsin kuitenkin, ettei ratkaisu voi olla itseni kovettaminen, vaan herkkyyteni hyödyntäminen voisi olla avain sekä työelämässä että henkilökohtaisella tasollani.”

Keskusteluapu olisi Bäckströmin mielestä tärkeää niin työssä kuin opinnoissa. Esiintyjät kohtaavat erilaisia tunteita ja haasteita, mutta säännöllinen itsereflektointi puuttuu järjestelmästä. ”Kaikki – niin nuoret kuin kokeneetkin – hyötyisivät tällaisesta ongelmia ennalta-
ehkäisevästä työskentelystä. Ei ole kyse heikkoudesta vaan nimenomaan rohkeudesta kohdata itsensä ja ikävätkin tosiasiat.”

Bäckström tajusi, että lapsuuden kasvuympäristö oli johtanut siihen, että huomion kohdistuessa liikaa itseen, paineet kasvavat ja suoriutuminen heikkenee. ”Pärjään paremmin, kun saan jakaa vastuun ryhmän kanssa tai olla mukana yhteisessä tekemisessä. Ensemblessä!”

Freelance-laulajien palkkataso on laskenut jo pitkään. Produktioissa ei aina budjetoida kohtuullisia palkkioita solisteille, ja tämä vääristää käsitystä suurten produktioiden todellisesta hinnasta. ”Ammattilainen ei voi suostua työskentelemään pelkällä talkoohengellä.”

Asiaan on vaikea vaikuttaa, sillä aina joku suostuu huonollekin keikalle, jos muita ei ole tarjolla. Jonkinlainen tariffitaulukko auttaisi, vaikka sen laatiminen olisi haastavaa. ”Solistit ry on kerännyt tietoa laulajien palkkioista, ja tiedon pohjalta voisi yrittää luoda jonkinlaisen realistisen rakenteen laulajien palkkioiden ohjenuoraksi. Osaston puheenjohtajana koen tämän jopa eräänlaisena velvollisuutenani. Meillä pitäisi olla jokin turvaverkko ja tuki neuvotellessamme palkkioistamme, koska olemme usein hyvin yksin ja alisteisessa asemassa.”

Bäckström on viime aikoina keskittynyt myös fyysiseen terveyteensä. Kesällä hänellä todettiin erittäin korkea verenpaine ja varsin akuutti infarktin riski, mikä säikäytti toden teolla. Nyt verenpaine on lääkitty, ja korjattu ruokavalio on pudottanut 25 kiloa. ”Olen vihdoin ymmärtänyt fyysisen kunnon tärkeyden.”

Bäckström sanoo ymmärtävänsä nyt kokonaisvaltaisesti ja paljon syvemmin, miten vuosikymmenten kokemukset ovat vaikuttaneet hänen suhtautumiseensa elämän haasteisiin ja itseensä. ”Uskallan nyt olla rohkeammin esillä ja toimia pelkäämättä hylkäämistä, mikä on aiemmin osin rajoittanut minua.” 

Koska Bäckström ei monen muun freelancerin tavoin käy säännöllisessä arkityössä, hänen täytyy käyttää paljon energiaa ja itsensä johtamisen kykyjä luodakseen arkeen riittävästi mieltä ja kehoa tukevia rutiineja. ”Se ei ole minulle todellakaan aina helppoa. Toisaalta en osaisi olla päivittäisessä 8–4 työssäkään. Aikamoinen paradoksi tämäkin”, Bäckström nauraa.

Joka päivälle on oltava jotain tekemistä, ja työ pyörii mielessä lähes tauotta. Työasioista irrottautuminen on vaikeaa – jopa jouluaattona Bäckström keskusteli paljuun päästyään ystävänsä kanssa tulevasta podcastista, Miehen kirjolla, jonka pilotti on juuri työn alla. ”Uskon että minulla on 87-vuotiaanakin joku projekti koko ajan käynnissä.”

Lähitulevaisuus vie Turkuun, Kurt Weillin Mahagonnyn kaupungin nousu ja tuho -oopperan esityksiin. Fattyn roolissa Bäckström tuntee olevansa itselleen sopivassa tehtävässä ja odottaa innolla produktion alkamista.

”Minulla on lisäksi erittäin positiivisia muistoja aiemmin Turussa tehdystä Aulis Sallisen Punaisesta viivasta, jossa koin esittämäni Puntarpään roolin istuvan minulle kuin nenä päähän. Olen nyt puhdistanut mieleni ja kehoni, ja tunnen olevani lähempänä nuoruuden kirkasotsaisia tavoitteitani. Olen innostunut itseni etsimisestä ja kehittämisestä ja koko ensemblen auttamisesta”, Bäckström innostuu. ”Lähden produktioon Jorma Panulan lähtemätön viisaus mielessäni: Auta, älä häiritse!”

Kuvat: Tero Ahonen

Artikkeli on julkaistu Muusikko-lehdessä 1/2026.