Verohallinnon sivuille on koottu tietoa ja ohjeita freelancerina työtä tekevän verotuksesta.
Tähän uutisesta löytyy tiivistetty versio ohjeista. Verohallinnon ohjeistus löytyy kokonaisuudessaan Veron verkkosivuilta.
Matkakustannusten korvaukset
Tuloverolain mukaan työnantajalta työmatkasta saatu matkakustannusten korvaus on verovapaa. Matkakustannusten verovapaus on siten sidottu vain työsuhteessa tehtyyn työmatkaan.
Muussa kuin työsuhteessa työskentelevän freelancerin saama matkakustannusten korvaus on hänen veronalaista ansiotuloaan. Veronalaista tuloa on tässä tilanteessa sekä työmatkoista että muista matkoista saatu korvaus. Maksajan ei kuitenkaan tarvitse pidättää luonnolliselle henkilölle maksamastaan matkakustannusten korvauksesta ennakonpidätystä, jos korvausten määrä on Verohallinnon verovapaista matkakustannusten korvauksista annetun päätöksen mukaiset.
Apuraha
Ainoastaan opintoja, tieteellistä tutkimusta tai taiteen harjoittamista varten saatu apuraha tai stipendi voi olla verovapaata tuloa (TVL 82 §). Muuta tarkoitusta varten saadut apurahat ja stipendit ovat aina veronalaista ansiotuloa apurahan myöntäjästä riippumatta.
Stipendin ja apurahan veronalaisuus ratkaistaan tapauskohtaisesti. On tärkeää erottaa tieteen ja taiteen harjoittaminen toisen lukuun tehdystä työstä. Jos kyse on toisen lukuun tehdystä työstä, apuraha on palkkaa riippumatta siitä, millä nimikkeellä korvaus maksetaan.
Apurahan verovapaus on sidottu apurahan myöntäjään. Ainoastaan TVL 82 §:n 2 momentissa tarkoitettujen julkisyhteisöjen ja Pohjoismaisen neuvoston myöntämät apurahat ovat saajalleen kaikilta osin verovapaita.
Muulta kuin valtiolta, kunnalta tai muulta julkisyhteisöltä (ns. yksityiset tahot) taikka Pohjoismaiden neuvostolta saadut stipendit, opintorahat ja muut apurahat sekä palkinnot ovat veronalaista tuloa siltä osin, kuin niiden sekä julkisyhteisöiltä ja Pohjoismaiden neuvostolta saatujen stipendien, muiden apurahojen, opintorahojen ja palkintojen yhteenlaskettu määrä tulon hankkimisesta ja säilyttämisestä johtuneiden menojen vähentämisen jälkeen verovuonna ylittää valtion taiteilija-apurahan vuotuisen määrän.
Jos apurahoja yms. on verovuoden aikana ollut nettomääräisesti enemmän kuin vuotuisen taiteilija-apurahan enimmäismäärä, ylimenevä osa yksityisten tahojen apurahoista on veronalaista ansiotuloa (TVL 82 §:n 2 momentti). Taiteen edistämiskeskus vahvistaa vuosittain verovapaan taiteilija-apurahan määrän.
Tulonhankkimisesta johtuvat menot
Yleistä
Tuloverolain 29 §:n mukaan verovelvollisella on oikeus vähentää tuloistaan niiden hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneet menot (luonnolliset vähennykset). Säännös sisältää kulujen vähennysoikeuden yleisen periaatteen. Tuloverolain 31 § sisältää esimerkinomaisen luettelon tulon hankkimisesta johtuneista menoista. Vähennyskelpoisia menoja ovat esimerkiksi ammattikirjallisuus ja työttömyyskassamaksut. Tuloverolain 93 – 95 a §:ssä säädetään ansiotuloista vähennettävistä tulonhankkimismenoista.
Tuloverolaissa ei ole yksityiskohtaista luetteloa sitä, minkälaiset menot ovat vähennyskelpoisia. Menojen vähennyskelpoisuuden kannalta on merkitsevää, että ne johtuvat tulon hankkimisesta ja säilyttämistä. Tämän vuoksi menojen vähennysoikeus ratkaistaan olosuhteiden perusteella tapauskohtaisesti.
Tuloverolaissa on säädetty myös siitä, mitkä menot eivät ole vähennyskelpoisia. Vähennyskelvottomista elantomenoista on kerrottu tarkemmin Verohallinnon ohjeessa.
Ammattikirjallisuus ja jäsenmaksut
Freelancerin toimialaa tai ammattia käsittelevien kirjojen ja ammattilehtien hankintakustannukset saadaan vähentää tulonhankkimiskuluina. Edellytyksenä on, että ammattikirjallisuuden hankkiminen on tarpeellista työn edellyttämän ammatillisen pätevyyden tai ammattitaidon ylläpitämiseksi.
Työttömyyskassamaksut ovat tulonhankkimisesta johtuneita menoja (TVL 31 § 1 momentti 6 kohta). Kyseiset maksut saadaan TVL 95 §:n mukaan vähentää täysimääräisinä, joten palkkatulosta myönnettävä vähintään 750 euron tulonhankkimisvähennys ei rajoita näiden maksujen vähennysoikeutta. Tulonhankkimisvähennyksestä voi lukea lisää Verohallinnon ohjeesta
Työhuonekulut
Freelancer, joka työskentelee työsuhteessa, ei saa vähentää kotona tai vapaa-ajan asunnolla tapahtuvasta työskentelystä aiheutuvia kuluja. Silloin kun freelancerilla on muita tuloja kuin palkkatuloja, hän saa vähentää näiden tulojen hankkimisesta aiheutuneina menoina myös kodin tai vapaa-ajan asunnon käytöstä johtuvat kustannukset. Vähennyksen määrä on kuitenkin enintään Verohallinnon vuosittain määräämän kaavamaisen työhuonevähennyksen määrä. Jos freelancerilla on työskentelyään varten työtila kodin ulkopuolella, tilasta aiheutuneet todelliset kustannukset ovat vähennyskelpoisia riippumatta tulon laadusta.
Materiaali-, tarvike- ja työvälinekulut
Materiaali ja tarvikekulut ovat vähennyskelpoisia tulonhankkimismenoja siltä osin kuin ne liittyvät freelancerin veronalaisten tulojen hankintaan.
Vaatetuksesta aiheutuneet kustannukset ovat lähtökohtaisesti vähennyskelvottomia elantomenoja. Henkilö, joka tarvitsee työssään esimerkiksi suojavaatetta, voi kuitenkin vähentää tällaisen suojavaatteen hankkimisesta aiheutuneet kulut verotuksessaan. Joskus freelancerin toiminta vaatii erityistä vaatetusta. Tällaisen vaatetuksen kulut voidaan yleensä vähentää tulonhankkimiskuluina, jos vaatetusta ei voida muutoin hyödyntää. Harrastustoimintaan rinnastettavan toiminnan asustekuluja ei saa vähentää verotuksessa.
Jos freelancer on itse joutunut hankkimaan ja pitämään kunnossa työssä tarvitsemansa työvälineet (työkalut, koneet ja laitteet), hän saa vähentää ansiotuloistaan niistä aiheutuneet kustannukset. Vähennyskelpoisia ovat välineiden hankinta-, huolto- ja korjausmenot. Jos työvälinettä käytetään sekä freelance-työstä saatujen tulojen hankintaan että yksityiskäytössä, vain työhön kohdistuva osuus työvälineen huolto- ja korjausmenoista on vähennyskelpoista. Työvälineen hankintamenosta on vähennyskelpoista työhön kohdistuva osuus, jos työvälinettä käytetään pääasiassa tulojen hankkimiseen. Jos pääasiallinen käyttö on yksityiskäyttöä, hankintameno ei ole miltään osin vähennyskelpoinen.
Matkustamisesta aiheutuneet menot
Asunnon ja varsinaisen työpaikan väliset matkakulut
Tuloverolain 72 b §:n 1 momentin mukaan varsinaisella työpaikalla tarkoitetaan paikkaa, jossa verovelvollinen vakituisesti työskentelee. Freelancerille voi muodostua varsinainen työpaikka toimeksiantajan tai työnantajan luokse. Työskentelypaikka voi olla freelancerin varsinainen työpaikka, vaikka hän työskentelisi siellä vain lyhyen aikaa. Ohjaajan varsinaisena työpaikkana pidettiin toisella paikkakunnalla olevaa teatteria, jossa hän toimi vierailevana ohjaajana. Hänellä ei ollut muuta varsinaista työpaikkaa (KHO 1985-B-II-614).
Asunnon ja työpaikan väliset matkakulut vähennetään halvimman kulkuneuvon kustannusten mukaisesti (TVL 93 §). Halvin on yleensä julkinen kulkuneuvo. Jos halvimpana kulkuneuvona pidetään muuta kuin julkista kulkuneuvoa, vähennys lasketaan TVL 93 § 2 momentin mukaisesti. Vuonna 2025 matkakuluvähennyksen määrä oman autoa käytettäessä on 0,27 euroa kilometriltä. Asunnon ja työpaikan välisiä matkakuluja voidaan vähentää enintään 7 000 euroa ja vain siltä kuin niiden määrä ylittää 900 euroa. Verohallinto antaa päätöksen vuoden 2026 vähennyksen laskentaperusteesta vuoden 2026 aikana.
Työmatkakulut
Työmatkalla tarkoitetaan matkoja, joita verovelvollinen tilapäisesti tekee erityiselle työntekemispaikalle työtehtäviensä vuoksi (TVL 72 §).
Työmatkana ei pidetä asunnon ja varsinaisen työpaikan välistä matkaa. Työmatkana ei pidetä myöskään työkomennuksen kestäessä tehtyä viikonloppumatkaa ja muuta vastaavaa matkaa asunnon ja erityisen työntekemispaikan välillä (TVL 72 § 4 momentti).
Ennakkoperintä
Tuloverolain mukaan verotettava freelancer voi työskennellä sekä työsopimuksen että toimeksiannon perusteella. Tyypillistä freelancerille on se, että hänellä on samanaikaisesti useampia työ- tai toimeksiantajia, jolloin osa tuloista voi olla palkkaa ja osa tuloista työ- tai käyttökorvausta. Suorituksen maksajan on ratkaistava jo ennakkoperintävaiheessa, onko kyse palkasta vai työkorvauksesta, sillä palkan ja työkorvauksen maksaminen luovat erilaiset velvollisuudet maksajalle.
Ennakkoperintälain esitöiden mukaan osapuolten välisen sopimuksen sisältö ja tarkoitus on lähtökohtana, kun ratkaistaan, onko osapuolten välille syntynyt työsuhde vai toimeksiantosuhde (HE 126/1994 vp). Jos on epäselvää, sopijapuolten välisen suhteen laatu arvioidaan ja ratkaistaan kokonaisarvioinnilla.
Freelancerin saama palkkatulo ja työ- tai käyttökorvaus
Työn teettäjän maksamaa suoritusta pidetään aina palkkana, jos freelancer ja työn teettäjä ovat solmineet työsopimuksen. Jos työn teettäjän ja freelancerin välillä on työsuhde, on työn teettäjä työnantajana vastuussa ennakonpidätyksen toimittamisesta palkasta sekä työnantajan sairausvakuutusmaksun maksamisesta (EPL 14 §). Tässä tilanteessa ei ole merkitystä sillä, että freelancer on merkitty ennakkoperintärekisteriin.
Työkorvauksena pidetään ennakkoperintälain 25 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan työstä, tehtävästä tai palveluksesta muuna kuin palkkana saatua korvausta. Freelancerin ja työn teettäjän välille syntyy toimeksiantosuhde silloin, kun osapuolet ovat tehneet toimeksiantosopimuksen.
Kustannusten korvaukset
Toimeksiantosuhteessa sovitaan yleensä kokonaiskorvauksesta, jolla työkorvauksen saaja kattaa myös kaikki työn suorittamisesta aiheutuneet kustannukset. Tällaisia kustannuksia ovat esimerkiksi työvälineistä ja tarvikkeista aiheutuneet kustannukset sekä mahdolliset matkakustannukset.
Jos työkorvauksen saaja ei kuulu ennakkoperintärekisteriin, tulee maksajan toimittaa ennakonpidätys myös mahdollisten kustannusten osuudesta. Työhön liittyvät kustannukset voidaan ennakkoperintälain mukaan korvata ilman ennakonpidätyksen toimittamista vain palkansaajille (EPL 15 §:n 1 momentti).
Jos työkorvauksen saajana on luonnollinen henkilö, työkorvauksen maksaja voi kuitenkin maksaa tälle ennakonpidätystä toimittamatta Verohallinnon verovapaista matkakustannusten korvauksista antaman päätöksen mukaiset matkakustannusten korvaukset, jos niiden maksamisen edellytykset täyttyvät (VHp ennakonpidätysvelvollisuudesta vapauttamisesta 1 §:n 16 kohta).
Tulojen ja vähennysten ilmoittaminen
Muistiinpanovelvollisuus
Tuloverolain mukaan verotettava freelancer ei ole kirjanpitovelvollinen. Muuta tulonhankkimistoimintaa koskee kuitenkin muistiinpanovelvollisuus. Freelancerin on pidettävä sellaisia muistiinpanoja, joihin riittävästi eriteltyinä sisältyvät verotuksessa tarvittavat tiedot. Muistiinpanovelvollisuudesta säädetään verotusmenettelystä annetun lain 12 §:n 1 momentissa.
Verohallinnon muistiinpanovelvollisuudesta antaman päätöksen 2 ja 7 §:ssä on tarkemmat määräykset muistiinpanoista. Freelancerin on tehtävä sellaiset muistiinpanot tai säilytettävä sellaiset tositteet, joista selviää riittävästi eriteltyinä tulonhankintatoimintaan liittyvät tulot ja menot, arvonlisäveron määrät ja veron perusteet sekä tulonhankkimistoimintaa varten saadut tuet. Muistiinpanot kirjataan aikajärjestyksessä. Muistiinpanojen on perustuttava tositteisiin, ja veroilmoituksen tietojen tulee perustua muistiinpanoihin merkittyihin tositteellisiin tulo- ja menokirjauksiin. Muistiinpanot ja tositteet on säilytettävä kuusi vuotta verovuoden päättymisen jälkeen.
Tulot ja vähennykset
Verohallinto saa sivullisilmoittajilta tietoja tuloista ja menoista, ja nämä näkyvät esitäytetyllä veroilmoituksella. Verovelvollisella on velvollisuus tarkistaa esitäytetty veroilmoitus. Jos tiedoissa on puutteita tai virheitä, verovelvollisen on annettava veroilmoitus ilmoittamalla puuttuvat ja korjatut tiedot Verohallinnolle.
Freelancer voi ilmoittaa esitäytetyltä veroilmoitukselta puuttuvat freelance-työstä saadut tulot (mm. apurahat, työ-, käyttö- ja kulukorvaukset) ja vähennykset sähköisesti OmaVero-palvelussa.
Kuluista osa saattaa olla jo vähennyksenä esitäytetyllä veroilmoituksella. Tällaisia kuluja voivat olla esimerkiksi työttömyyskassamaksut sekä pakolliset eläke- ja työttömyysvakuutusmaksut. Siltä osin kuin kulut ovat jo esitäytetyllä veroilmoituksella, niitä ei tarvitse ilmoittaa. Samoja kuluja ei saa vähentää kahteen kertaan.