Kulttuurialan leikkaukset jatkuvat, vaikka säästetyt rahat eivät lopulta auta valtiontaloutta. Kukaan ei osaa laskea kaikkia kustannusseurauksia, kun koulutetut työntekijät ajautuvat työttömiksi, eikä se lopulta taida kiinnostaakaan – pääasia, että saadaan luksushetket pois elämästä ja taiteilijoiden suut tukittua. Tosin valitettavasti ei ruualla.
Kulttuuri ruokkii luovuutta, mielikuvitusta ja ajattelun vapautta: se on investointi kansakunnan henkiseen pääomaan. Sen hyödyt eivät valitettavasti ole kvartaaleittain mitattavissa. Kun lapsi saa tarttua soittimeen tai löytää äänensä kuorossa tai omat ääriviivansa tanssimalla, hän oppii keskittymistä, pitkäjänteisyyttä, ryhmätyötä, tunnetaitoja ja ennen kaikkea sitä, että asiat voi tehdä niin monella eri tavalla hienosti, omalla tavallaan oikein. Jokainen nuori, joka löytää paikkansa maailmassa taiteiden avulla on askelen kauempana syrjäytymisestä.
Turku ui rohkeasti vastavirtaan, se investoi kulttuuriin. Konserttitalo Fuuga nousee Aurajoen varrelle orkesterin ja sen yleisön uudeksi kodiksi. Ennustajalta ei vaadita lahjoja nähdä, että orkesterin tason nousu kiihtyy, sen houkuttelevuus työpaikkana kasvaa, se saa yhä parempia kapellimestareita, solisteja ja muita yhteistyökumppaneita. Fuuga tulee lisäämään ympäristön oheispalvelujen tarvetta ja tarjontaa, mutta ennen kaikkea se tekee kaupungin entistä mielekkäämmäksi paikaksi elää.
Kun ratas alkaa pyöriä oikeaan suuntaan, sitä on vaikea pysäyttää. Sitä ei käynnistetä säästämällä kuoliaaksi ja ankeuttamalla, vaan – kuten kaikkien suurten saavutusten kohdalla – ottamalla riskejä ja laittamalla kaikki peliin. Fuuga maksaa varmasti investointina itsensä takaisin, vaikka juuri nyt värjäisikin excelissä numeroita punaisiksi. Jäämme seuraamaan pöhinän kehittymistä ja valmistaudumme onnittelemaan Turkua sen rohkeudesta ja viisaudesta katseen suuntaamisessa riittävän kauas tulevaisuuteen.
Artikkeli on julkaistu Muusikko-lehdessä 4/2025.