Trumpetisti Teemu Mattsson soittaa leadia UMO Helsinki Jazz Orchestrassa ja toimii myös yhtyeen luottamushenkilönä. Luonteeltaan sovitteleva ja diplomaattinen Mattsson nauttii meditatiivisen harjoittelun tuomasta mielenrauhasta ja arjen yksinkertaisista asioista. Sivutyönsä valokuvaamisen hän kokee kehittävän niin visuaalista luovuutta kuin ihmisten kohtaamisen taitoja.
Trumpetisti Teemu Mattsson syntyi Kotkassa vuonna 1975. Neljä vuotta vanhempi isoveli Vesa-Matti viitoitti tietä Rauhalan koulun musiikkiluokalle. Musiikkiluokan opettaja ja Kotka Big Bandin trumpetisti Risto Pellava antoi pojalle trumpetin ja opetti häntä välitunneilla, kuten monia muitakin. ”Olin soittanut Kotkan seudun musiikkiopistossa pianoa jo jonkun vuoden, ja se edesauttoi ajautumistani trumpetin varteen. Soitin pianoa ehkä 3/3 tai tolppaykköseen asti, mutta vaihdoin pian trumpetin pääsoittimeksi. Ensimmäinen varsinainen trumpettiopettajani oli Jyrki Jääskeläinen.”
Kotka on vahva puhallinmusiikkikaupunki, ja Mattsson passitettiin jo pikkupoikana karhulalaiseen Läntisen työväenyhdistyksen soittokuntaan. ”Oli siellä muitakin nuoria, mutta enimmäkseen vanhempaa kaartia.” Kotkan Nuoriso-orkesterissa Mattsson soitti sen perustamisesta alkaen. Sitä johti Miika Jokipii, silloisen Kotkan kaupunginorkesterin pasunisti. ”Myös ammattilaisiksi päätyneet Antti Rissanen, Mikko Sinivalo ja Teppo Viljanen soittivat orkesterissa. Kävimme matkoilla USA:ssa, Saksassa ja Tanskassa, ja se oli todella motivoiva ja tasokas bändi kaiken kaikkiaan. Haluan vielä mainita Kotkasta Anne Kankareen (ent. Peltonen), joka sai juuri musiikkineuvoksen arvonimen. Hän on ollut uskomattoman aktiivinen puhallinmusiikin edistäjä alueella.”
Kun Kotka Big Band Juniors perustettiin, Mattsson meni siihenkin mukaan. Se harjoitteli sunnuntaisin. ”Aika pian pääsin myös varsinaiseen Kotka Big Bandiin, joten sunnuntaisin oli kahdet bigbandtreenit peräkkäin, kuusi tuntia paahtoa. Sain pian soittaa leadia aikuistenkin puolella, ja se, että päädyin ammattiini juontaa kyllä juurensa näihin vuosiin.”
Trumpetti asettui huulille varsin luontevasti, mutta merkittävin syy Mattssonin nopeaan edistymiseen oli kuitenkin aivan tulenpalava innostus. ”Kyllä se oli siisteintä ikinä saada soittaa leadia hyvässä bigbandissa. Kotkassa kävi upeita vierailijoita aina Jukka Linkolasta Eero Koivistoiseen.”
Klassinen musiikkiopistotausta on ollut Mattssonille erittäin hyödyllinen. Huolellisesti ja ajatuksella soitetut etydit ja perustekniikkaharjoitukset luovat hyvän teknisen pohjan. Vaikka bigbandsoitto oli alusta asti intohimona, klassinenkaan ura ei ollut poissuljettu. Onhan sillä puolella paljon enemmän työpaikkoja. ”Hain Sibelius-Akatemialle sekä solistiselle että jazzosastolle, ja kun pääsin jazzosastolle, se sementoi urani rytmimusiikin puolelle.”
Nuorena Mattsson kuunteli paljon fuusiojazzia, muun muassa Weather Reportia, Brecker Brothersia ja Steps Aheadia. Risto Pellava tutustutti myös esimerkiksi Freddie Hubbardiin ja Lee Morganiin. Mattsson soitti myös koskettimia kaveriporukan progehenkisessä poprockbändissä nimeltään Empire, joka keikkaili paikkakunnalla.
Ammatin suhteen Mattssonilla ei ollut mitään vaihtoehtoa. Hän kokee alan imaisseen hänet mukaansa lähes väkisin. ”Pääsin jo nuorena keikoille Kotkan kaupunginorkesteriin. Keikkapalkkiot tuntuivat kotona asuvasta koululaisesta suurilta, ja se loi myös ammattimuusikon identiteettiä. Abilehdessäkin luki, ettei minua paljon näy koulussa, kun olen aina keikoilla.”
Lukion jälkeen vuonna 1995 tie vei Puolustusvoimien varusmiessoittokuntaan Haminaan, jossa Mattsson tutustui moniin ammattilaisiksi päätyneisiin hienoihin soittajiin, kuten vaikkapa Varre Vartiaiseen ja Tommi Vainikaiseen. Hän sai myös kantaesittää Jukka Linkolan Tango Tarantella -trumpettikappaleen Lieksan Vaskiviikoilla. ”Harmittelen, ettei siitä ole tallennetta.”
Akatemian jazzosastolla Mattssonia opettivat muun muassa saksofonistit Jari Perkiömäki, Jukka Perko ja Sonny Heinilä. Trumpetisti Esko Heikkiseltä hänsai ansatsioppia. ”Siellä kävi paljon ulkomaisia hienoja opettajia: Anders Bergcrantz, Ingrid Jensen, Tim Hagans ja Gustavo Bergalli,muutaman mainitakseni. Osasto painottaa improvisoitua jazzmusiikkia, ja kehityinkin siinä, mutta kyllä taustalla oli aina vahvasti leadtrumpetti-Teemu. Sektiosoitto on lopulta ominta alaani.”
”Henkilökuvauksessa oleellista on hyvän ja rennon kontaktin luominen kuvattavaan. Koen että kuvaaminen kehittää minua myös ihmisenä.”
Vuonna 2005 Mattsson teki A-tutkinnon, julkaisi oman ensimmäisen levyn samasta materiaalista ja sai paikan UMO Helsinki Jazz Orchestrasta. ”Silloin kyllä tuntui, että elämä kantaa”, hän virnistää.
Vuodesta 1999 aina vuoteen 2015 Mattsson keikkaili Helsingin Kaupunginteatterin musikaaleissa. Näinä vuosina hän teki paljon keikkaa myös esimerkiksi Vantaan Viihdeorkesterissa sekä erilaisissa iskelmä- ja popkuvioissa studiossa ja keikoilla. Työt olivat ja ovat edelleen monipuolisia. Vuonna 2017 Mattsson sai olla mukana Ultra Bra -yhtyeen paluukeikoilla, ja tuleva kesä kuluu samoissa hienoissa merkeissä.
Soittamisen ohella Mattsson on toiminut myös opettajana Metropoliassa. ”Se on mieluisaa työtä, jossa opin itsekin paljon. Olen enemmän trumpetinsoiton kuin varsinaisesti jazzmusiikin opettaja. Meillä onkin ollut paljon jaettuja oppilaita Tero Saartin kanssa. Hän keskittyy improvisaatioon, minä enemmän trumpetinsoiton tekniikkaan.”
UMO on ollut Mattssonille monin tavoin unelmatyöpaikka. Hän on ylpeä sen työyhteisöön ja historian ketjuun kuulumisesta. ”En tiedä uskalsinko nuorena edes haaveilla moisesta työpaikasta, mutta oli mahtavaa päästä kuulemaan bändiä, jossa vaikkapa Esko Heikkinen ja Simo Salminen idoleinani soittivat.”
UMOn työn tekee haastavaksi ja mielenkiintoiseksi se, että se soittaa todella erityylistä musiikkia. Välillä liikutaan hyvin lähellä klassista, ja toisaalta bigbandmusiikin sisälläkin on laaja kirjo erilaisia tyylilajeja ja lähestymistapoja. Tämä haastaa soitollisesti ja pitää mielenkiinnon yllä. Mattsson kokee, ettei ole koskaan ollut se kaikista kirkuvin ylärekisterisoittaja. Se on kuitenkin mieluisa haaste. ”Uskon että suun, hampaiden ja huulten muoto sekä lihaskudoksen tyyppi vaikuttavat siihen, miten luontevasti ylärekisterin saa haltuun. Määrätietoisella harjoittelulla on toki tässäkin fundamentaalinen rooli, mutta uskoisin että joku muu saattaisi pärjätä hieman vähemmällä työllä. Pyrkimykseni on soittaa kevyesti ja rennosti ilman prässäämistä, ergonomisesti.”
Leadtrumpetistien ajatellaan usein olevan ulospäinsuuntautuneita johtajatyyppejä. Mattsson kuitenkin kokee itsensä jokseenkin introvertiksi ja oli lapsena suorastaan ujo ja arka. Toisaalta positio tarjoaa mahdollisuuden kokeilla soittamalla jotakin itselle vieraampaa. ”Hommassa pitää olla sopivaa röyhkeyttä ja välillä aggressiivisuuttakin. Leadiä ei voi myöskään soittaa varman päälle virheitä vältellen, vaan täytyy uskaltaa ottaa riskejä. Toisaalta kiksit ovat onneksi joskus hieman sallitumpia meillä kuin sinfoniaorkesterissa.”
UMOssa on viime vuosien aikana jouduttu kipuilemaan niin talouden kuin koko olemassaolon haasteiden kanssa, ja erityisesti vuosi 2017 oli kriisivuosi. UMOlta leikattiin muun muassa tallennekorvauksia, jotta työpaikat säilyisivät. Talous näyttää nyt stabiililta, vaikka rahaa on edelleen niukasti, kuten kaikilla kulttuurisektoreilla.
”UMOssa oma varainhankinta on melko hyvällä mallilla, ja pystymme kuitenkin toimimaan järkevällä suunnittelulla ja resurssien optimoinnilla. Toivoisin, että saisimme nyt näiden haasteiden osin asetuttua keskittyä soittamiseen. Palaamme tällä hetkellä vanhaan hyväksi havaittuun taiteellisen suunnitteluryhmän malliin, joka koostuu pitkälti orkesterin soittajista. Näin saamme paremmin oman äänemme kuuluviin ohjelmistosuunnittelussa. 2025 syksy–2026 kevät on UMOlle 50-vuotisjuhlavuosi, ja muun muassa Maria Schneider esiintyy kauden ohjelmassa. Juhlavuoteen tulee varmasti jännittävää ohjelmistoa. Elämämme näyttää nyt ihan hyvältä, mutta koskaanhan sitä ei tiedä mihin maan kulttuuripolitiikka johtaa.”
Valokuvaus alkoi kiinnostaa Teemu Mattssonia digikameroiden myötä. Siinä on taikaa, kun laukaisinta painamalla saa pysäytettyä maailman hetkeksi ja lopputuloksen voi nähdä heti. ”Kun en osaa hyvin piirtää enkä maalata, voin kuvaamalla toteuttaa visuaalista luomista. Kun aloin tutkia studiokuvaamista ja valaisua, kuvaamiseni otti aimo harppauksen eteenpäin. Olen käynyt kursseilla, ja YouTubesta löytyy huippuluokan opetusta ilmaiseksi.”
”Olen lähtökohtaisesti sovitteleva ihminen, ja uskon että asioissa on aina löydettävissä ratkaisuja.”
Netti on demokratisoinut monet luovat alat, kun oppia on tarjolla maksutta. Kuvaaminen on mahdollista lähes kaikille, ja hyviä käytettyjä välineitä saa varsin edullisesti. Kuvaamisesta on tullut Mattssonille kakkosammatti, ja hänellä on joka viikko vähintään yksi asiakas. Hän tekee jonkin verran myös musiikkivideotaltiointeja. ”Valokuvaaminen sopii hyvin luonteelleni – siinä ollaan ihmisten kanssa tekemisissä, mutta kuitenkin linssin läpi katsoen. Se myös haastaa astumaan ulos introvertin roolista. Henkilökuvauksessa oleellista on hyvän ja rennon kontaktin luominen kuvattavaan. Koen että kuvaaminen kehittää minua myös ihmisenä.”
Digitekniikka mahdollistaa sen, että voi vapaasti kokeilla ja nähdä tuloksen heti kuvaustilanteessa. Monet kuvaajat inhoavat jälkikäsittelyä koneella, mutta Mattsson nauttii siitä. Se on välillä jopa mieluisin osuus kuvaamisesta. ”En ihan erityisesti markkinoi itseäni, mutta puskaradio toimii tehokkaasti, ja jokainen tyytyväinen asiakas on paras käyntikortti”, Mattsson toteaa. ”Vaikka kamerat, linssit ja valot ovat kalliita, en tee tätä rahan vuoksi vaan siksi, että se on mukavaa ja motivoivaa. Raha on kuitenkin mukava seuraus, ja kustannan tuloilla välinehankinnat. Joskus kun on ollut liikaa kuvauksia, ymmärrän, etten haluaisi tehdä tätä kuitenkaan päätoimisesti.”
Mattsson toimii UMOn luottamushenkilönä ja on mukana myös Helsingin Muusikot ry:n johtokunnassa. Hän ryhtyi luottamushenkilöksi, kun kukaan muukaan ei tarjoutunut tehtävään, mutta työ on osoittautunut kiinnostavaksi, ja siinä pääsee vaikuttamaan asioihin. ”Ammattiliittojen rooli on keventynyt, ja välillä mietin, millaisia tuloksia Muusikkojen liitolta voi odottaa. Uskon, että meillä on kuitenkin neuvottelu- ja asiantuntijavaltaa. Olen lähtökohtaisesti sovitteleva ihminen, ja uskon että asioissa on aina löydettävissä ratkaisuja.”
Liitosta saa todella paljon apua ja tukea neuvottelutilanteisiin. ”Olisin kyllä meidän pienessä ja uniikissa toimintaympäristössä helisemässä ilman pätevää ja kokenutta juristiapua. Meillä ei ole valtuuskuntaa, joten rooliini kuuluu myös tehtäviä, jotka muissa orkestereissa kuuluisivat valtuuskuntien puheenjohtajille.”
Mattsson pyrkii kävelemään kaikkialle, kun se vain on mahdollista. Kotoa töihin Kaapelitehtaalle tulee lähes 10 kilometriä edes takaisin. Kuuluisat 10 000 askelta tulee jo siinä täyteen. ”Pidän terveyttä tärkeänä, mutta voisin pitää siitä paremminkin huolta. Liian usein aktivoidun vasta sitten, kun joku paikka reistaa. Selkä on usein koetuksella, kun soittaessa joudun kannattelemaan lopulta varsin painavaa trumpettia pään korkeudella. Iskiastyyppinen kipu on jalkojen puutumista myöten tuttua.”
Täysin soittamattomia päiviä Mattsson pitää ani harvoin. Hän ei lähtisi viikoksi etelään ilman vähintäänkin suukappaletta ja leadpipea. Kesällä hän viitsii olla maksimissaan 4–5 päivää soittamatta. ”Vaskisoitossa on kyse pitkäjännitteisyydestä ja jatkuvasta perustekniikan ylläpidosta, eikä sitä voi kovin pitkäksi aikaa jättää syrjään”, Mattsson toteaa. ”Onneksi pidän harjoittelusta, joten en koe sitä taakaksi. Jokapäiväinen harjoitteluhetki on hyvä keskittymis- ja läsnäoloharjoitus, jossa rauhoitun ja maadoitun. Minulla on aika säännölliset mutta toki vaihtuvat rutiinit, joita teen koko ajan – pitkiä ääniä ja rekisteriharjoituksia.”
Maailman meno ei näytä tällä hetkellä kovin toiveikkaalta. Soittamalla voi kuitenkin tuottaa ihmisille iloa ja lohtua, myös inspiraatiota. ”En tiedä mitä muuta sille voi tehdä, kuin koittaa keskittyä omaan arkeen ja tehdä oma osuutensa niin hyvin kuin kulloinkin jaksaa. Nautin arjen yksinkertaisista asioista ja rutiineistakin.”
Mattsson pyrkii välttämään omassa ajattelussaan liiallista polarisoitumista, hyökkääminen kun tuntuu nyt olevan muodissa. Hän yrittää aina ymmärtää kaikkia osapuolia ja miettiä asioita eri ihmisten kanteilta. ”Aina se ei ole helppoa, mutta uskon sen olevan lopulta ainoa keino välttää massiiviset yhteenotot.”
Kulttuurin rakenteiden tulevaisuus kuitenkin huolettaa. Mattsson uskoo musiikin säilyvän live-taiteenlajina: sen viehätys lopulta on nimenomaan esiintyjän ja kuulijan vuorovaikutuksessa. ”Laskut ja ruoka pitää kuitenkin jollakin maksaa, ja jos tätä ei voi tehdä työkseen, aika monen on pakko vaihtaa alaa.”
”Hommassa pitää olla sopivaa röyhkeyttä ja välillä aggressiivisuuttakin. Leadiä ei voi soittaa varman päälle virheitä vältellen, vaan täytyy uskaltaa ottaa riskejä.”
Juuri tällä hetkellä tuntuu, että ihmiset säästävät eivätkä käy konserteissa niin paljon. Freelancerit raportoivat työtilaisuuksien vähenemisestä, ja kevät on monille hiljainen. UMOn liput menevät kuitenkin varsin hyvin kaupaksi. Yhtyeen päänäyttämö on sijainniltaan mainio Savoy-teatteri. Välillä he esiintyvät myös Korjaamolla ja alueen Kulke-taloissa, eli Kanneltalossa, Vuotalossa ja Malmitalossa. Yhteistyöproduktiot HKO:n kanssa ovat vieneet UMOa myös Musiikkitalolle.
”Oma vakituinen tila on toki välillä haaveenamme, mutta näin palvelemme aika laajasti kaupunkilaisia. JUMO Jazz Club oli aikoinaan asematunnelissa aikamoinen tapahtumakeskus, ja kaikki osasivat tulla sinne. Olisi soitollisesti eduksi saada konsertoida samassa paikassa, jossa harjoittelemme, koska eri paikoissa on varsin erilaiset akustiikat. Kanneltalo on meille akustiikaltaan varsin hyvä kompromissi, ja esimerkiksi Hämeenlinnan Verkatehdaskin on hyvä esimerkki salista, joka toimii bigbandille.”
Mattsson kokee iän myötä olevansa yhä enemmän sinut itsensä ja elämän kanssa. Perhe-elämän ruuhkavuosien jälkeen on hienoa välillä istua kotona kahvikuppi kädessä ilman mitään laitetta tai lehteä, vain ihmettelemässä elämää omia ajatuksia kuunnellen. Vaskisoittimen soittaminen on myös kouluttanut persoonallisuutta keskittyneeseen suuntaan.
”Jos olen kovin levoton tai mielessä pyörii asioita, minun voi olla vaikea aloittaa harjoittelua ja jaksaa keskittyä siihen. Mutta sitten kun saa keskittymisensä kohdistettua hengitykseen ja pitkään ääneen, siitä tulee lopulta erittäin hyvä ja levollinen olo. Vaikken ole koskaan joogaa harrastanut, uskon että siinä voisi olla jotain samaa.”
Kuvat: Tero Ahonen
Artikkeli on julkaistu Muusikko-lehdessä 1/2025.