Torstaina 31. lokakuuta 2024 Musiikin Satamassa, Espoon Keilaniemessä järjestetyssä Equal Futures in Music -keskustelutilaisuudessa pureuduttiin Suomen musiikkialan tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden tilaan ja tulevaisuuteen. Tilaisuus käynnisti Aalto-yliopiston, Teoston ja Gramexin Equal Futures in Music -hankkeen, jossa väitöskirjatutkija Tomi Rantanen muotoilee prosessia tasa-arvoisen musiikkialan saavuttamiseksi.
Musiikkialan tasa-arvo ja yhdenvertaisuus ovat olleet keskeisesti esillä alan keskusteluissa erityisesti viime vuosien ajan, ja niiden edistämiseksi on etsitty ratkaisuja muun muassa alan yhteisten keskustelujen ja hankkeiden avulla. Muusikkojen liiton ja Musiikintekijöiden tilaaman ja Inklusiivin toteuttaman, vuonna 2022 julkaistun raportin mukaan epäasiallista käytöstä kokevat musiikkialalla erityisesti naiset, nuoret ja muunsukupuoliset. Teoston vuonna 2024 julkaiseman tutkimuksen mukaan musiikkialalla esiintyy yhä runsaasti syrjintää, joka kohdistuu erityisesti etniseen taustaan, ikään ja sukupuoleen.
Tomi Rantasen tausta on Aalto-yliopistossa digitaalisesta muotoilusta, ja hän on työskennellyt DJ:nä ja graafisena suunnittelijana. Rantasen pro gradu -tutkielma käsitteli sukupuolten välistä epätasa-arvoa populaarimusiikissa ja se tarjosi ehdotuksen siirtymävaiheeksi, jolla tasa-arvoinen musiikkiala toteutuisi.
Tasa-arvoinen musiikkiala vuoteen 2040 mennessä
Rantanen pyrkii parhaillaan työstämällään väitöskirjatutkielmallaan muotoilemaan prosessin tasa-arvoisen musiikkialan saavuttamiseksi. Hankkeen tavoite on kunnianhimoinen: tasa-arvoinen musiikkiala vuoteen 2040 mennessä. Etenkin, kun Rantanen kertoo alustuksessaan musiikkialan olevan 50 vuotta tasa-arvokehityksessä muita aloja jäljessä. Nykyisellä tahdilla ala saavuttaisi tasa-arvon vuoteen 2150 mennessä. Vuosiluku perustuu Teoston asiakastilastoihin vuosilta 1970–2024. Tilastojen kehitys osoittaa, että 50/50-sukupuolijakauma musiikin tekijöiden keskuudessa saavutettaisiin vuonna 2150. Rantanen itsekin huomauttaa, että tilastot ottavat huomioon ainoastaan miehet ja naiset, ja siten jättävät esimerkiksi muunsukupuoliset ulkopuolelle.
Rantasen alustuksessa selitettiin musiikkialan epätasa-arvoa osaltaan alan monimutkaisilla verkostoilla, jossa eri toimijoilla – kuten levy-yhtiöillä, agentuureilla, järjestöillä, yhdistyksillä, tapahtumilla, artisteilla – on omat agendat ja intressit, jotka ohjaavat alan kehitystä ja siten hidastavat muutosta.
Ratkaisuna Rantanen ehdottaa ulkopuolisia asiantuntijoita, jotka tulisi ottaa mukaan alan keskusteluun. Hanke pyrkii kokoamaan samojen pöytien ääreen erilaisia musiikkialan toimijoita ja sitouttaa osapuolet yhteisiin tasa-arvotavoitteisiin. Tavoitteille asetettaisiin aikatavoitteita, ja niiden edistymistä valvottaisiin.
Monimuotoinen musiikkiala on kaikkien etu
Rantasen alustuksen jälkeen hankkeesta ja alan tasa-arvon tilasta yleisesti järjestettiin paneelikeskustelu, johon osallistuivat Universal Musicin entinen toimitusjohtaja Kimmo Valtanen, laulaja–lauluntekijä Titta Pihlajamaa (artistinimi Pihlaja), Taideyliopiston yhdenvertaisuustutkija Tuulikki Laes, Ruisrockin promoottori Mikko Niemelä ja tutkija–tietokirjailija Tiina Käpylä. Keskustelua moderoi Teoston viestintä-, markkinointi- ja yhteiskuntasuhdejohtaja Vappu Aura. Panelistit edustivat erilaisia toimijoita musiikkialalla – portinvartijoita, tekijöitä, tutkijoita.
Panelistit olivat yhtä mieltä siitä, että moninaisuus on etu musiikkialalle.
”On tärkeää saada erilaiset ihmiset tekemään taidetta, jotta saamme enemmän samaistumispintaa”, toteaa Pihlajamaa artistin näkökulmasta.
”Mitä monenlaisemmat ihmiset tekevät tapahtumaa, sitä parempi se on”, komppasi Niemelä tapahtumatuotannon osalta. Ruisrock on mukana The Keychange Pledge -lupauksessa, jonka tavoitteena on tasa-arvoisempi musiikkiala representaation näkökulmasta.
Teoston teettämän kyselytutkimuksen mukaan kaksi kolmesta naisesta kokee musiikkialalla syrjintää tai epäasiallista käytöstä. Tuulikki Laes kuitenkin muistutti paneelikeskustelussa, ettei naisia voi tarkastella yhtenä ryhmänä, vaan monet tekijät vaikuttavat syrjinnän kokemukseen. Teoston tutkimuksen mukaan etnisiin vähemmistöihin kuuluvista 61 % on kokenut syrjintää tai epäasiallista kohtelua taustansa vuoksi.
Käpylä ei usko täydellisen tasa-arvon olevan mahdollista toteuttaa. Sen sijasta jatkuva pyrkimys tasa-arvoon tulisi hänen mukaansa olla tavoite. Näkökulmaan yhtyi Laes, joka katsoi että yhteiskunnan rakenteiden jatkuva kriittinen tarkastelu vie lähimmäksi tasa-arvoista maailmaa.
Kilpailu keskeinen osa alaa, mutta sääntöjen on muututtava
Paneelikeskustelussa alan kilpailu nousi erityiseen tarkasteluun. Valtasen mukaan kaupallisella musiikkialalla on ja tulee aina olemaan äärimmäistä kilpailua:
”Syy, miksi emme ole vielä tasa-arvoisia on se, että kilpailusta pitäisi nostaa tietoisuutta”.
Pihlajamaa katsoo, että kilpailu on alalle tärkeää. Nykyisellään kilpailu kuitenkin rajaa erilaiset tekijät ulkopuolelle, jolloin kriteerejä siihen osallistumiseksi tulisi laajentaa.
Miksi sitten tietynlaiset ihmiset ovat yliedustettuina alalla? Käpylän mukaan miehiä sosiaalistetaan kilpailemaan, mistä on etua äärimmäisen kilpaillulla musiikkialalla.
Keskustelu kilpailusta herätti mielipiteitä ja kommentteja myös yleisössä. Vaikka kilpailun koetaan nostavan massasta esiin kirkkaimmat tähdet, monien kommenteissa nostettiin esiin se, miten esimerkiksi naisia tai vähemmistöön kuuluvia tekijöitä vähätellään.