En ole koskaan pitänyt siitä, että minua yritetään opettaa. Siihen nähden on pieni ihme, että olen ylipäänsä opiskellut jotakin. En ole myöskään ollut mikään mallioppilas. Perusopintoni Sibelius-Akatemiassa kestivät kahdeksan vuotta, joista ensimmäiset vuodet olivat lähinnä yleistä häiriköintiä. Tohtorintutkintoani olen valmistellut niin kauan, etten sitä kehtaa tässä edes julkisesti mainita. Siinäkin rönsyjä on ollut enemmän kuin olisi ollut tarvis.
Nykyään puhutaan kauniisti erilaisista oppijoista. Minä olen todella ollut sellainen. Monen oppimani asian sisäistäminen on tapahtunut muodollisen opetuksen ulkopuolella. Ei siksi, että saamani opetus olisi ollut jotenkin huonoa, vaan siksi, että tapani sisäistää asioita on usein aika omintakeinen. Annan tästä vain pienen esimerkin: Suoraan nuoteista soittaminen ja laulaminen on minulle yllättävän haastavaa. Opin soittamaan auttavasti prima vistaa vasta, kun opin luopumaan oikein soittamisesta. Minun piti oppia hyväksymään väärin soittaminen, että oppisin soittamaan oikein. Tämä väärin soittaminen ei tarkoittanut muutamia vääriä ääniä, vaan totaalista väärinsoittamista. Vasta sen jälkeen pystyin keskittymään askel askeleelta nuottien lukemisen ja sormien toiminnan yhteispeliin. On ymmärrettävää, että tällainen oppiminen ei kuulu välttämättä oppituntien piiriin.
Minulla on toki ollut myös opettajia, jotka ovat erityisen hyvin sopineet tavalleni oppia. He ovat olleet minulle myös tärkeitä pedagogisia esimerkkejä. Usein näillä opettajilla itsellään on ollut nuorena haasteita oppimisen kanssa. Usein myös heidän opetusmetodinsa ovat olleet omintakeisia.
Vaikka minulla on ollut hieman nihkeä suhde opettamiseen, olen sujuvasti opettanut sivutoimisesti sävellystä suurimman osan työurastani. Opettajuuteni on ollut yhtä suuri yllätys minulle kuin opiskelijuutenikin. Ajan myötä opin minäkin muuttamaan haasteeni oppijana vahvuudeksi opettajana.
Erityisesti taiteen opetuksessa sekä opiskelijoiden että opettajien moninaisuus on tärkeää. Kannustan omia opiskelijoitani opiskelemaan erityyppisillä opettajilla. Toisaalta kannustan opettajakollegoitani valitsemaan taiteen opetuksen piiriin erityyppisiä opiskelijoita – myös heitä, joiden ajatuksenjuoksusta voi olla vaikeaa saada kiinni.
Pasi Lyytikäinen
Kirjoittaja on säveltäjä.
Artikkeli on julkaistu Muusikko-lehdessä 2/2024.