Enenevä osa kulttuurialan työstä jää työsuhteen ulkopuolelle. Tämä ei ole työn tekijöiden tahdon asia vaan realiteetti, kun työsuhteita on niukasti tarjolla. Harmaa alue, epävarmuus työn tekemisen juridisesta luonteesta, on myös laaja. Se ei ole kenenkään etu vaan aikapommi – tai oikeastaan useampia, on kyse sitten työttömyys-, sosiaali- tai eläketurvasta.
Suomessa musiikkialalla työsuhteisella freelancetyöllä on vahva traditio, joka sinnittelee hengissä siitä huolimatta, että työttömyysturva-asioissa freelancer tarkoittaa jo käytännössä yrittäjää. Voimme vain haaveilla ranskalaisesta taiteilijaelämästä, joka takaa paitsi työsuhteen myös vahvan työttömyys- ja sosiaaliturvan.
Muusikkojen liitolla on freelancetyöehtosopimuksia, jotka määrittävät työehdot muun muassa teattereissa ja studioissa, mutta ne kattavat vain osan monimuotoisesta freelancetyöstä – ja vain työsuhteisen työn. Suurimman osastomme jäsenet ja koko liiton jäsenistöstä kaksi kolmannesta ovat freelancereita.
Freelanceriuden yleistyminen on haaste ja mahdollisuus. Kun työehtosopimus on kuukausipalkkaiselle ammattiliittoturvan ydintä, freelancerille on tarjottava myös muita palveluja, etuja ja sisältöjä vastineeksi jäsenmaksulle. Muusikkojen liitto on tässä kehityksessä kansainvälisesti vertaillen etulinjassa, mutta tekemistä riittää.
Perinteisesti ammattiliittotoiminnassa on kaksi oppisuuntaa: järjestäytymismalli ja palvelumalli. Niiden välillä on käyty kiivaitakin oppiriitoja. Ensin mainitussa kootaan joukkovoimaa neuvottelupöytiin, ja jälkimmäisessä tarjotaan palveluja ja etuja. Nykyisessä toimintaympäristössä niiden välillä ei enää voi valita, jos halutaan pitää laaja jäsenpohja. Kummallakin rintamalla riittää kehitettävää.
Työehtosopimusten merkitys ja kattavuus voisi kasvaa freelancekentässä, jos komission viitoittama kollektiivinen itsensä työllistäjien neuvotteluoikeus alkaisi materialisoitua työehtosopimuksiksi itsensä työllistäjille. Tällä sopimuskierroksella tämä ei vielä tapahdu.
Palvelujen ja etujen kehittämisessä jäsenpalaute on keskeisessä roolissa. Kannattaa tarjota vain sellaisia palveluja ja etuja, joita jäsenistö haluaa ja tarvitsee. Historia osoittaa, että on lähes mahdotonta ennakoida millaisia palveluja jäsenistö kaipaa kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden päästä. Vuosituhannen vaihteessa emme olisi voineet arvata, että vuonna 2023 jäsenistön soittimet on vakuutettu liiton toimesta, heidän käytössään on viisi taiteilijaresidenssiä, liitto pyörittää musiikkiestradeja tai että olemme kehittämässä palveluja ja etuja mielenterveyden alalla. Pysytään jatkossakin hereillä.
Artikkeli on julkaistu Muusikko-lehdessä 1/2023.