Euroopan komissio hyväksyi syyskuussa 2022 suuntaviivat EU:n kilpailulainsäädännön soveltamisesta yksinyrittäjien työoloja koskeviin työehtosopimuksiin. Suuntaviivat tekevät selväksi, ettei kilpailulainsäädäntö estä itsenäisten ammatinharjoittajien työehtosopimustoimintaa.
Hallitusohjelmatavoitteissaan kaudelle 2023–27 Muusikkojen liitto peräänkuuluttaa sitä, että Suomen lainsäädäntö tunnustaa heikommassa neuvotteluasemassa olevien yksinyrittäjien neuvotteluoikeuden ja työehtosopimukset yhdenvertaisesti työsuhteisten kanssa.
Yhdistymisvapaus on perusoikeus
Yhdistymis- ja kokoontumisvapaus ovat perusoikeuksia, jotka turvataan YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa, YK:n kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevassa yleissopimuksessa, Euroopan ihmisoikeussopimuksessa ja EU:n perusoikeuskirjassa. Näihin sisältyvä ammatillinen järjestäytymisvapaus on vahvistettu lukuisissa kansainvälisissä sopimuksissa ja kansallisessa lainsäädännössä.
Suomen perustuslain 11 §:n mukaan ”jokaisella on yhdistymisvapaus. Yhdistymisvapauteen sisältyy oikeus ilman lupaa perustaa yhdistys, kuulua tai olla kuulumatta yhdistykseen ja osallistua yhdistyksen toimintaan. Samoin on turvattu ammatillinen yhdistymisvapaus ja vapaus järjestäytyä muiden etujen valvomiseksi”.
Järjestäytymisvapaus ja kilpailulainsäädäntö
Järjestäytymisvapautta ei ole rajattu pelkästään työsuhteisten oikeudeksi, vaan se on universaali perus- ja ihmisoikeus, joka sisältää vapauden kokoontua ja järjestäytyä minkä tahansa laillisen aatteen puolesta.
Historian saatossa järjestäytymisvapaus ja siihen liittyvät työehtosopimusneuvottelut ovat kuitenkin ilmentyneet suurelta osin työntekijöiden oikeutena suojata asemaansa suhteessa työnantajaan. Järjestäytymisvapaus on kyseenalaistettu kilpailulainsäädäntöön vedoten, kun kyse on ollut itsenäisten ammatinharjoittajien oikeudesta järjestäytyä ja valvoa etujaan. Muiden kuin työntekijöiden työehdoista sopimisen on katsottu muodostavan EU- ja kansallisessa kilpailulainsäädännössä kiellettyjä elinkeinonharjoittajien välisiä kilpailunrajoituksia kuten kartelleja.
Perusoikeudet ovat säädöshierarkiassa ylimpinä ja etusijalla muuhun lainsäädäntöön verrattuna. Lain tulkinnassa alemman tasoinen säädös ei saa olla ristiriidassa ylemmän tasoisen säädöksen kanssa. Kilpailuoikeus on niin sanottua tavallista lainsäädäntöä, joka on säädetty lähtökohtaisesti kuluttajien ja käyttäjien suojaamista varten, ei sanelemaan työehtoja.
EU:n suuntaviivoja tulee soveltaa
EU:n oikeus on tärkeä osa Suomen oikeusjärjestystä. Jos kansallinen säädös on ristiriidassa EU:n yhteisölainsäädännön kanssa, tulisi suomalaisen tuomioistuimen ensisijaisesti soveltaa yhteisön oikeussääntöjä. EU:n tuomioistuimen ja muutamien jäsenvaltioiden oikeuskäytännön mukaan kilpailulainsäädäntö ei ulotu rajoittamaan työntekijöiden ja työnantajien välisiä työehtosopimusneuvotteluja.
Komissio hyväksyi syyskuun 2022 lopulla suuntaviivat EU:n kilpailulainsäädännön soveltamisesta yksinyrittäjien työoloja koskeviin työehtosopimuksiin, mikä on yksi merkittävimmistä askeleista ammattiyhdistysliikkeen historian aikana. Niissä selvennetään, miten yksinyrittäjät voivat EU:n kilpailusääntöjä rikkomatta yhdessä neuvotella paremmista työoloista. Toisin sanoen suuntaviivoilla varmistetaan, että ammattiliitoilla on mahdollisuus neuvotella heikommassa neuvotteluasemassa olevien yksinyrittäjien työehtojen puolesta samoin kuin tähän saakka on neuvoteltu työsuhteisten työntekijöiden puolesta. Suuntaviivat tekevät selväksi, ettei EU:n kilpailulainsäädäntö estä itsenäisten ammatinharjoittajien työehtosopimusneuvotteluita.
Työntekijöihin rinnastettavat yksinyrittäjät
Suuntaviivoissa tuodaan esiin olosuhteita, joissa tietyt yksinyrittäjät voivat käydä työehtosopimusneuvotteluita työolojensa parantamiseksi EU:n kilpailulainsäädäntöä rikkomatta. Suuntaviivoissa selvennetään erityisesti, että kilpailulainsäädäntöä ei sovelleta yksinyrittäjiin, jotka ovat työntekijöihin rinnastettavassa tilanteessa. Näitä ovat muun muassa yksinyrittäjät, jotka
- tarjoavat palveluja yksinomaan tai pääasiassa yhdelle yritykselle,
- työskentelevät rinnakkain työntekijöiden kanssa tai
- tarjoavat palveluja työtä välittävälle digialustalle tai sen kautta.
Komissio ei pane täytäntöön EU:n kilpailusääntöjä sellaisten yksinyrittäjien työehtosopimuksia vastaan, joiden neuvotteluasema on heikko. Näin on esimerkiksi silloin, kun yksinyrittäjän neuvotteluvoima on heikompi taloudellisesti vahvemman yrityksen neuvotteluvoimaan verrattuna tai kun hän käy työehtosopimusneuvotteluja kansallisen tai EU:n lainsäädännön mukaisesti.
Lainsäädännöllinen ristiriita on hidastanut ammattiliittojen mahdollisuutta neuvotella työehdoista pakkoyrittäjyyden ja ei-työsuhteisen työn lisääntyessä. Kun työsuhteinen työ on valunut pakkoyrittäjyyden puolelle, on työehtosopimusten ja työlainsäädännön luoman suojan ulkopuolelle jäävä joukko kasvanut.
Komission selvitystyö – pitkän vaikuttamisen tulos
Komission selvitystyö käynnistyi kesäkuussa 2020 ammattiyhdistysliikkeen vuosia kestäneen, väsymättömän vaikuttamistyön tuloksena. Sen tavoitteena on ollut selkeyttää ristiriitaa perusoikeuksien ja kilpailuoikeuden välillä sekä varmistaa, etteivät EU:n kilpailusäännöt estä itsenäisten ammatinharjoittajien työolojen parantamiseen tähtääviä työehtosopimuksia.
Suuntaviivojen myötä oikeudellinen epävarmuus on poistunut, mikä hyödyttää suurta osaa EU:n yli 24 miljoonasta itsenäisestä ammatinharjoittajasta ja itsensätyöllistäjästä. Kulttuurialoilla lähes puolet työntekijöistä on itsenäisiä ammatinharjoittajia.
Suuntaviivat huomioitava Suomen lainsäädännössä
Suomessa kollektiivisopimisesta säädetään työehtosopimuslaissa, joka koskee työsuhteista työtä koskevia sopimuksia. Komission lainsäädäntöhankkeen valmistumisen jälkeen myös Suomessa on varmistuttava siitä, että kansallinen lainsäädäntö huomioi itsenäisten ammatinharjoittajien oikeuden järjestäytyä ja neuvotella etujensa puolesta, ja ettei työehtosopimuslaki rajoita itsenäisten ammatinharjoittajien järjestäytymisvapautta.