Ostin taannoin vanhan mosaiikkilampun vanhan tavaran kaupasta. Lamppu on 1950–1960-luvulta, minkä vuoksi sähköjohto täytyi uusia. Sopiva varjostinkin löytyi. Nyt se komeilee olohuoneessa valoa antaen.
Käytettyjen soittimien kunnostus on myös järkevää. Monesti vanhan korjaaminen tulee halvemmaksi kuin uuden ostaminen. Ilmastonmuutoksen myötä on pikkuhiljaa herätty myös vanhan käyttötavaran kunnostamiseen. Kierrättäminen on jo nykypäivää, ja käsityön arvostus tulee varmasti kasvamaan tulevaisuudessa, kun uudet sukupolvet ymmärtävät sen kiistattomat hyödyt.
Suomessa koettiin varsinainen pianobuumi 1980-luvulla, ja Hellasta ja Fazeria myytiin kuin suklaata. Vain Japanissa on väkilukuun nähden enemmän pianoja kuin Suomessa. Sitten tulivat lama ja sähköpianot. Monessa kodissa piano jäi valokuvatelineeksi.
Vaikka uusien pianojen myynti on ollut viime vuodet nousussa, käytettyjen pianojen hinnat ovat laskeneet jo 30 vuoden ajan. Viimeistään konmaritus-huuman myötä pääkaupunkiseudulla on vanhoja pianoja saanut jopa ilmaiseksi. Huonokuntoiset kipataan suoraan roskalavalle.
”Saan viikoittain puheluja, joissa asiakas on saamassa tai ostamassa edullisen käytetyn pianon”, kertoo pianonvirittäjä Ari Helo (s. 1967), joka huoltaa pianoja ja flyygeleitä verstaallaan Helsingin Herttoniemessä. Tamperelaislähtöinen Helo valmistui pianoteknikoksi Arlainstituutista vuonna 1994 ja on toiminut pitkään yksityisyrittäjänä ensin kotiseudullaan Tampereella ja sittemmin Helsingin alueella. F-musiikin palveluksessa meni toistakymmentä vuotta.
Pianolla ei ole viimeistä käyttöpäivää
Nyt jos koska onkin hyvä aika hommata akustinen piano. Toisen riesa voi olla vielä käyttökelpoinen soitin. Naarmuista ja vanhanaikaisesta käyttöliittymästä huolimatta piano on kuitenkin tilassa soiva akustinen soitin, joka ei tarvitse sähköjä ja on aina valmiina. Helo liputtaa erityisesti vanhojen suomalaisten pianojen puolesta.
”Suomessa on hieno soitinrakennusperinne. Vanhat pianot voivat olla vielä jopa satavuotiaina aivan hyviä soittimia. Kunnostamalla monesta saisi vielä kelpo instrumentin. Pianolla ei ole viimeistä käyttöpäivää”, muistuttaa Helo.
Ihan kaikkea ei kuitenkaan kannata huoltaa, sillä työ maksaa. Jos piano on jo lähtökohtaisesti huonolaatuinen tai yksinkertaisesti liian huonossa kunnossa, korjaus on kannattamatonta ja roskalava oikea osoite. Käytännössä tämä tarkoittaa ainakin itärajan takaa tulleita pianoja, joissa jälki on pahimmillaan kuin traktoritehtaalta. Myös Kaukoidästä on valitettavasti tuotu kelvottomia laatikoita, joissa on hienosti puleerattu pinta mutta epämusikaalinen ääni. Muusikon kannattaakin luottaa näppeihinsä ja fiilikseen: jos tuntuma on hyvä ja soittimessa on miellyttävä soundi, ollaan oikeilla jäljillä. Toisinaan pelkkä viritys riittää, mutta usein piano kannattaa huoltaa. Se unohtuu helposti, varsinkin jos pianon on saanut ilmaiseksi. Mutta soitin elää ja vaatii kunnossapitoa. Täytyyhän autoakin huoltaa. Tyhjillä renkailla ajaminen ei kannata, ja öljyt pitää vaihtaa.
Vaikka fiilis olisikin kohdallaan, voi myös hyvälaatuisessa pianossa olla isoja ongelmia, jolloin peruskorjauskaan ei välttämättä ole enää järkevää. Esimerkiksi viritystukki voi olla haljennut. Onkin järkevää luottaa ammattilaisen näkemykseen ja pyytää paikalle pianonvirittäjä, joka pystyy antamaan luotettavan kuntoarvion.
Vanhemmat pianot ja flyygelit 1900-luvun alusta vaativat yleensä jo täydellisen remontin, jossa soitin puretaan osiin ja käytännössä rakennetaan uudestaan. Sen jälkeen soitin on uudenveroinen sekä soinniltaan että soittotuntumaltaan. Kuntoarvio kannattaa tehdä aina ennen vanhan soittimen hankkimista. Soittokelvottomaksi todetun soittimen kuljetus maksaa sekin. Myös korjaukselle pitää budjetoida aikaa. Täydellinen peruskorjaus voi kestää useita viikkoja, eikä soitinverstaalla ole välttämättä heti tilaa sinun soittimellesi.
Helolla on kunnioittava suhtautuminen vanhaan käsityöhön. Hän näkee soittimet myös esteettisinä objekteina. ”Kuinka hienoja esineitä ne voi olla, kuinka hienoista puista tehtyjä. Jos kerran on tehty soitin, joka on kestänyt sata vuotta, voisi sen vielä kerran purkaa ja rakentaa uudestaan. Sitten se kestäisi toiset sata vuotta”, huokaa Helo. Samaa ei voi valitettavasti sanoa 1980-luvun jälkeen tehdyistä sarjatuotantopianoista, joissa materiaalina on käytetty lastulevyä ja muita huonekaluteollisuuden luomia materiaaleja. Niissä jopa kaikupohjakin voi olla laminaatista tehty. Laatupianoissa materiaalina on käytetty kuusta, mahonkia ja pyökkiä sekä muita kovia jalopuita, joille sata vuotta ei ole pitkä aika. Puun voi myös aina korjata.
Studioflyygelin ei tarvitse olla konserttiflyygeli
Kun muusikko Timo Kämäräinen rakensi itselleen uutta studiota Pitäjänmäkeen, hänelle tarjoutui tilaisuus ostaa täysimittainen Estonia-merkkinen konserttiflyygeli. Pientä pohdintaa aiheutti flyygelin valmistusmaa: Neuvostoliitto. Kämäräinen selvitteli taustaa, luotti vaistoihinsa ja hankki soittimen. Päätöstä helpotti soitto Estoniasta huolehtineelle pianonvirittäjälle sekä tieto, että soitin oli paitsi ollut pitkään studiokäytössä, myös käynyt viime vuosituhannen puolella peruskorjauksessa Flyygelimestareilla Nummelassa.
Pian Estonia soikin jo Olavi Uusivirran striimikonsertissa ja tallentui levylle. Varsinkin bassokielet soivat upeasti, olihan kyseessä täysikokoinen flyygeli. Pianonvirittäjä kuitenkin huomautti Kämäräiselle sointikvaliteetin epätasaisuudesta varsinkin aladiskantin alueella ja suositteli soittimelle huoltoa. Kämäräinen ei aikaillut, vaan soitti paikalle Ari Helon.
Neuvostoliittolaisesta taustastaan huolimatta Estonia oli Helolle tavallinen potilas, joka kaipasi perushuollon. ”Soittimessa oli epätasainen intonaatio. Kosketus oli tosi lousku ja epämääräinen. Soittotuntumasta ja kaikesta pystyi päättelemään, että edellisestä huollosta oli aikaa”, kertoo Helo, joka keskusteli ensin asiakkaan kanssa soittimeen liittyvistä toiveista ja huomioista.
”Asiakas oli ollut tyytyväinen soittimeen, mutta joutuneensa varomaan tiettyjä ääniä. Epämääräiset äänet ja epätasaisuus johtuivat monesta syystä. Vasaran varret olivat kääntyneet ja osuivat siksi väärässä kulmassa kieliin, kielet olivat irti kielisillasta”, selventää Helo.
Tämä kaikki aiheuttaa soundiin epäpuhtauksia niin, ettei virittäjäkään aina tiedä mistä soraäänet johtuvat. Estoniaan päätettiin tehdä kolmen päivän huolto. Siinä ajassa Helo ehtisi käymään läpi kaikki soinnin kannalta kriittiset asiat sekä koneiston säädöt. Suurimpana työnä oli vasaroiden hionta ja kohdistus.
Soittajalle kyse on fiiliksestä. Hän saattaa miettiä itselleen kinkkisiä ääniä tai keskittyä hänelle tärkeisiin detaljeihin. Virittäjä katsoo kuitenkin kokonaisuutta. Silloin hän joutuu aina punnitsemaan, mihin aikaa kannattaa käyttää.
”Tässä tapauksessa oli olennaisinta miettiä, kuinka paljon soittimeen halutaan panostaa. Huoltoa voi tehdä vaikka viikon, työtä riittää. Tässä tapauksessa tarkoituksenmukaista oli tehdä kolmen päivän huolto, koska asiakas oli lähtökohtaisesti tyytyväinen. Soittajiakin on niin erilaisia”, pohtii Helo.
Helolle tärkeintä ovatkin aina soittajan tarpeet, ja se, mihin käyttöön soitin on tulossa. ”Kuuntelen aina ensin, minkälaiseen soundiin asiakas pyrkii. Pitääkö hän kovemmasta vai pyöreämmästä äänestä? Miltä kosketus tuntuu ja haittaavatko mekaniikasta tulevat äänet? Tästä kaikesta täytyy päätellä, mikä asiakkaalle on tärkeintä: onko se enemmän kosketus vai ääni. Sitten täytyy päättää mihin eniten panostaa.”
Ammattipianistit genrestä riippumatta osaavat vaatia ja kiinnittävät pienempiin asioihin huomiota. Kämäräisellä Estonia oli tarkoitettu lähinnä äänityskäyttöön. ”Tässä tapauksessa pyrin tekemään mahdollisimman tasaisen intonaation ja hyvän kosketuksen. Saada instrumentti, joka olisi hyvässä soittokunnossa äänityskäyttöön. Mitä laadukkaampi soitin on, sitä tarkempi on vaatimustaso, ja työaika kasvaa sen mukaan”, Helo kertoo.
Huolto vai peruskorjaus?
Huoltoon voi kuulua useita eri työvaiheita. Toisinaan riittää koneiston käyminen läpi ja vasaroiden kevyt hionta. Joskus on aiheellista vaihtaa sammuttajahuovat tai vaihtaa puhki soitetut vasarat uusiin. Joskus soitin täytyy kielittää kokonaan uudelleen, mutta jo kielten vaihtaminen on 1–2 päivän työ. Bassokielet täytyy tilata soittimen mittojen mukaan. Täydellisessä peruskorjauksessa kaikupohja paikataan ja kielisillat korjataan tai rakennetaan uudestaan. Toisinaan jopa viritystukki täytyy uusia. Näin suuret operaatiot suoritetaan aina verstaalla.
Usein riittää myös kevyempi muutaman päivän huolto asiakkaan luona. Vasaroiden hionta on äänen kvaliteetin kannalta yksi olennaisimmista toimenpiteistä. Sillä saadaan paljon tehtyä. Kuollut tumppu soundi aukeaa, ja äänen ”suttuisuus” häviää.
”Hiomisella saadaan kuollut huopa pois pinnasta ja käyttöön puhdasta uutta huopaa, jota on helpompi muokata. Vasaran pinnan täytyy olla suora, ja kun se osuu suoraan kieliin, se tuottaa puhtaan äänen. Näin äänensävy paranee. Mutta pelkkä hionta ei riitä, vasara täytyy myös kohdistaa ja hioa jokainen vasara kuorolle sopivaksi. Sen lisäksi kielen pitää olla kielisillassa kiinni ja koneiston muutenkin toimia tasaisesti”, Helo kertoo. Tämän jälkeen vasarat täytyy vielä intonoida tasaisiksi. Siinä vasaran päätä pehmitetään neuloilla. Virittäjä voi tehdä tätä ongelmaäänille myös virityksen yhteydessä.
Kun kaikki on tehty ja toistettu 88 kertaa (kieliä on soittimesta riippuen noin 220), ääni suoristuu ja piano soi kauttaaltaan tasaisesti. Hyvän intonaation myötä vireisyyskin paranee, kun häiritsevät yläsävelsarjat ja huojunnat eivät sotke harmoniaa. Joskus pianon sisäinen inharmonia on niin epäselvä, että virittäjä on mahdottoman tehtävän edessä. Viritettynäkin soitin kuulostaa epävireiseltä.
Käyttötarkoitukseen sopiva piano
Sitten tullaan soittimen ominaisuuksiin. Arvokkaat japanilaiset tai saksalaiset pianot ja flyygelit edustavat tietenkin huippulaatua. Mutta huollon jälkeen halvempikin instrumentti voi kuulostaa mainiolta, niin kuin Kämäräisen omistama Estonia.
Estoniasta puhuttaessa on myös syytä ottaa huomioon ajanjakso, jolloin soitin on tehty. Tehdas perustettiin Tallinnaan vuonna 1951 ja flyygeleitä valmistettiin 40 vuotta lähinnä Neuvostoliittoon myytäväksi. Tuolta ajalta niitä päätyi Suomeenkin, mutta varsin usein flyygelit olivat soittimina huonotasoisia. Viron itsenäistyttyä tehtaalla puhalsivat uudet tuulet, ja muutamassa vuodessa koko tehdas modernisoitiin. Sen jälkeen tehtaan pääasiallinen markkina-alue on ollut Yhdysvalloissa. Kannattaa myös muistaa käännöksiä sekoittava termistö. Estonia Pianos valmistaa vain flyygeleitä. Englanniksi flyygeli on ”grand piano” (ja ”pystypiano” on upright piano), jonka vuoksi voidaan puhua pianoista, vaikka tarkoitettaisiinkin flyygeliä.
Kämäräisen omistamassa Estonian konserttiflyygelissä on paljon hyviä ominaisuuksia, ja se on epäilemättä edustanut tehtaan laatukriteereissä parhaimmistoa. Nämä kvaliteetit tulevat huollon jälkeen esiin. Bassokielissä soivat harmoniat esimerkiksi tekevät soinnista todella jykevän. Helo myös muistuttaa, ettei kaikkien soittimien tarvitse olla huippulaatua toimiakseen loistavasti tehtävässään. ”Jos soitin huolletaan ja pidetään kunnossa, se voi toimia monessa käyttötarkoituksessa, vaikkei olekaan konserttikelpoinen”, muistuttaa Helo.
Kämäräinenkin on nyt Estoniaansa entistä tyytyväisempi. Työ kannatti. Ylempi keskialue ja diskantti soivat tasapainoisemmin. ”Minulla oli toki tieto Estonian laatutasosta. Keskeinen asia oli se, että soinnissa oli selkeää epätasapainoa. Huollon seurauksena ongelma poistui. Nyt se on tosi hyvä, ja flyygeli on kauttaaltaan laadukkaamman oloinen”, kertoo Kämäräinen.
Helolle asiakkaan palaute on aina tärkeää, ja hän on usein yhteydessä asiakkaaseen työn jälkeen. Se, onko työn alla Steinway & Sons, Kawai, Hellas vai Estonia, on loppujen lopuksi Helolle merkityksetöntä. Työ kuin työ. ”Samaa työtä se on riippumatta valmistajamaasta. Tietenkin arvosoitin on usein lähtökohtaisesti paremmassa kunnossa, mutta en erottele työtä merkin mukaan. Palkitsevampaa se on siinä mielessä, että laadukkaammasta soittimesta saa enemmän irti”, hän sanoo.
Laatuerot eivät ole mielessä työtä tehdessä, vaan Helo ajattelee työtä asiakkaan kannalta ja yrittää saada soittimesta niin hyvän kuin mahdollista. ”En lähtökohtaisesti katsele kelloa, vaan teen niin kauan, että siitä tulee hyvä. Mieluummin annan aina vähän itsestäni siihen työhön”, Helo sanoo.
Niinpä palkitsevin hetki onkin silloin, kun asiakas soittaa huolletulla soittimella ja hymyilee tyytyväisenä uudelle klangille. ”Kun saa muutaman päivän työn tehtyä, on aina jännittävä hetki, kun asiakas kokeilee pianoaan. Jos hän on tyytyväinen uuteen soundiin, on se kaikkein paras palaute. Siitä tulee aina hyvä fiilis.”
Artikkeli on julkaistu Muusikko-lehdessä 5/2021.