Koronavuoden parasta antia on ollut kulttuurialan ennennäkemätön yhteen hiileen puhaltaminen. Ala on saanut yhdessä paljon aikaan – ainakin äänensä entistä paremmin kuuluviin ja kulttuurialan osaksi yhteiskunnallista keskustelua. Korona on tuonut tietysti myös kipeällä tavalla esiin luokatonta tietämättömyyttä ja välinpitämättömyyttä kulttuuria ja sen merkitystä kohtaan. Päättäjien arvovalinnat näkyvät selkeästi juuri kriisitilanteissa.
Koronasuon hetteikössä on hyvä pohtia tulevaisuuden toimintastrategioita myös kulttuurialan sisällä. Moni tuskin edes muistaa, että ennen korona-aikaa olimme eläneet pitkään kulttuurialan sisäisessä kriisissä. Vapaan kentän ja VOS-rahoitteisten toimijoiden välillä on käyty jo vuosikausia vaikeaa keskustelua kulttuurin rahoituksen ja jakoperusteiden tulevaisuudesta. Keskustelu tulee entisestään kärjistymään, jos hallituksen kaavailema veikkausvoittovarojen vähenemisestä johtuva tuottojen kompensointi budjettivaroista poistetaan. Se tietää vääjäämättä leikkauksia kulttuurialalle, ja on selvää, että siitä, mihin ja miten leikkaukset kohdennetaan, joudutaan käymään alan sisäistä keskustelua.
Ennakoimalla tulevaa viisaasti, toisin sanoen käymällä vapaaehtoisesti vaikeat keskustelut alan sisällä, voisimme puhua yhtenä rintamana koko kulttuurialan – siis toistemme – rahoituksen kasvattamisen puolesta. Näin emme antaisi lyhytnäköisellä pelkän oman kuppikunnan lobbaamisella päättäjille ristiriitaista viestiä kulttuurialan erilaisista sisäisistä tarpeista ja arvostuksista, emmekä tästä aiheutuvaa helppoa työkalua leikata rahoitusta kaikilta toimijoilta.
Ennakoiva työ vaatisi koko kulttuurialaa yhdistymään yhdeksi kattojärjestöksi, joka olisi kunnolla resursoitu alan sisältä käsin, ja joka kykenisi antamaan johdonmukaista viestiä kulttuurialan keskeisistä tarpeista. Näin ei tällä hetkellä ole.
Vapaan kentän ja VOS-rahoitteisten toimijoiden olisi hyvä muistaa, että raja toimijoiden välillä on häilyvä. VOS-rahoitteiset toimijat lienevät merkittävin freelancetaiteilijoiden työllistäjä. Myös monen vapaan kentän festivaalin tärkein yhteistyökumppani on usein VOS-rahoitteinen taidelaitos. Toisaalta, kukoistava ja tuettu vapaa kenttä mahdollistaa VOS-toimijoille kaiken tämän. Jos vapaan kentän toimintaedellytyksiä ei säilytetä, taidelaitokset käpertyvät takaisin kalliiden seiniensä sisälle brežneviläiseen pysähtyneisyyden tilaan.
Muutamien kaupunginorkesterien kamarimusiikkikonsertit ovat erinomainen esimerkki hyvästä synergiasta vapaan kentän ja VOS-toimijoiden välillä. Niissä orkesterin muusikko kutsuu joko oman kamarimusiikkikokoonpanonsa tai muusikkoystävänsä musisoimaan kanssaan, ja konsertti kuuluu usein sekä kaupunginorkesterin että vapaan toimijan konserttisarjaan. Tämän tyyppistä kultaista synergiaa kannattaisi lisätä ja syventää entisestään.
Pasi Lyytikäinen
Kirjoittaja on säveltäjä.
Kolumni on julkaistu Muusikko-lehdessä 4/2021.