Miltä kuulostaa paahtoleivän syöminen? Tätä tuskin pohtii kovinkaan moni, mutta Oona Kaparia, 39, asia kiehtoi jo lapsena. Kun äiti haukkaili aamiaisleipäänsä, alle kouluikäinen Kapari ajatteli, että kuulostaapa hyvältä, ja halusi syödä samanlaisen. ”Olen aina kiinnittänyt huomiota siihen, miltä asiat kuulostavat. Soundit välittävät minulle tunnetiloja samalla tavalla kuin sanoitukset”, Kapari kertoo.
Alle kouluikäisenä hän jo äänitti C- kaseteille Yamaha-syntikalla erilaisia komppeja, hidastuksia ja nopeutuksia. Soundien tuottaminen onkin ollut Oona Kaparin muusikkouden keskiössä koko hänen tähänastisen uransa ajan.
Kaparin musiikkiura alkoi oikeastaan jo 7-vuotiaana kitaransoitosta, josta hän innostui koulun musiikkitunneilla. Teininä hän aloitti Pop & Jazz Konservatorion bändikoulussa, jossa hän soitti kitaraa ja pianoa, lauloi ja opiskeli teoriaa. Muusikon ammatti oli jo tuolloin tavoitteena.
Vantaan Havukoskella lapsuutensa asuneen Kaparin perhe tuki häntä musiikkiopinnoissa ja alavalinnassa alusta alkaen. ”Muusikkouteni meni jopa muiden edelle. Meitä oli kolme sisarusta, ja jos halusin soittaa pianoa olohuoneessa, silloin ei saanut tulla katsomaan televisiota. Äiti myös tiedosti, että musiikki on minulle henkireikä. Kun teini-ikäisenä olin välillä levoton, äiti kehotti minua aina soittamaan, sillä se rauhoitti minua.”
Toisen asteen opinnoissa Pop & Jazz Konservatoriossa Kaparin pääinstrumenttina oli sähkökitara. Jo tuolloin hän huomasi, ettei häntä kiinnostanut niinkään kitaran soittaminen, vaan se, millaisia ääniä kitaralla ja muilla eri instrumenteilla on mahdollista tuottaa. Rakkaus soundeihin vei Kaparin lopulta opiskelemaan musiikkiteknologiaa. ”Tajusin, että ollakseen kitaristi ihmisen pitää myös haluta soittaa hulluna kitaraa. Se ei ole minun juttuni. Itse asiassa välillä väsyn kitaraan täysin, enkä halua soittaa lainkaan. Kitara on ollut minulle aina ensisijaisesti väline, jolla olen voinut luoda musiikkia ja soundeja.”
Kaparille tärkeintä on musiikin tekeminen ja soundien luomien tavalla tai toisella. Myös muiden tekemässä musiikissa hän ihastuu ensisijaisesti soundeihin ja tunnetiloihin, joita musiikki välittää. ”Pidän tosi monipuolisesti eri musiikin genreistä, mutta minulle ne ovat aina yksittäisiä albumeja, joista tykkään, eivät yksittäisiä artisteja. Albumit ovat aina aikansa tuote. Saman artistin seuraava levy saattaa olla soundeiltaan ihan erilainen, eikä se välttämättä enää uppoakaan minuun samalla tavalla kuin edellinen.”
Kitaran lailla myös musiikkiteknologia on hänelle työkalu musiikin luomisessa: ”Teknologia on kokonaisvaltainen työkalu, joka mahdollistaa paljon, mutta ei juurikaan rajoita. En ole virtuoosimainen instrumentin soittaja, mutta ohjelmoinnissa olen hyvä, ja pystyn luomaan sellaista musiikkia ja soundimaailmaa, mitä haluan.”
Tuottaja, miksaaja, äänittäjä, sanoittaja, muusikko, kitaristi, musiikintekijä, musiikkiteknologi. Oona Kaparilla on monta ammattititteliä, ja välillä hänen pitää itsensäkin miettiä, mitä niistä milloinkin käyttää, kontekstista riippuen. ”Musiikin moniosaaja -titteli kun ei kerro juuri mitään. Päinvastoin siitä tulee kuva, ettei oikeasti osaa mitään kunnolla”, Kapari nauraa.
”Olen aina kiinnittänyt huomiota siihen, miltä asiat kuulostavat. Soundit välittävät minulle tunnetiloja samalla tavalla kuin sanoitukset.”
Äänittämisen, miksaamisen ja tuottamisen ammattilaiseksi hän kouliintui erityisesti Finnvox Studiolla, jossa hän työskenteli kahdeksan vuotta lähes heti musiikkiteknologiksi valmistumisensa jälkeen. ”Voin rehellisesti sanoa, että Finnvoxilla kasvoin ammattilaiseksi. Sain alusta alkaen kollegojen tukea ja opin kaiken suunnilleen excelin täyttämisestä alkaen. Parasta oli se, että siellä sain tehdä soundeja huippuluokan olosuhteissa tiloineen ja laitteineen, kompromisseja ei tarvinnut tehdä niiden puolesta.”
Musiikkiteknologia, äänittäminen, miksaaminen ja tuottaminen ovat Kaparille muusikkoutta siinä missä vaikkapa instrumentin soittaminen tai säveltäminen. Hän toimii tuottajien ja musiikkiteknologien yhdistyksen Aux ry:n johtokunnassa. Yhdistys liittyi keväällä 2021 osaksi Muusikkojen liittoa.
Sekä Finnvox että yhdistys ovat olleet ja ovat yhä Kaparille merkityksellisiä yhteisöjä, joissa on mahdollisuus jakaa ammatillisia ajatuksia. ”On tosi tärkeää, että on olemassa porukoita, jotka tajuavat työni ja sen viitekehyksen. Ylipäätään vertaisryhmän olemassaolo ja tuki sekä ammatillisesti että yksityiselämässä ovat supertärkeitä, ja suosittelen sellaisiin hakeutumista jokaiselle.”
Kaparilla on tukenaan myös ammatillinen naisyhteisö, josta on hänelle suuri tuki. Tuottajana, äänittäjänä ja miksaajana hän on itse pienessä vähemmistössä miesvaltaisella alalla. Esimerkiksi Aux ry:n henkilöjäsenistä vain noin kymmenen prosenttia on naisia. Jakauma mietityttää ja vaivaa Kaparia. Miesvaltaisella alalla työskentelevänä muusikkona, jonka ääntä kuunnellaan, hän kokee velvollisuudekseen nostaa asiaa esiin. ”Sukupuolijakauma on näissä töissä suoraan sanottuna pyllyllään. Siihen ei ole minkään sortin fyysistä syytä, mikseivät naiset voisi olla tuottajia.”
Kapari sanoo, että häneltä kysytään vähän väliä, voisiko naisten vähyys alalla johtua siitä, että naisia ei kiinnosta ala eivätkä he hakeudu alalle sen vuoksi. Mutta siihen Kapari ei usko. Sen sijaan hän uskoo, että muutos on jo tapahtumassa ja seuraava sukupolvi on jo ihan erilainen. ”Nykyään lapsille on sukupuoleen katsomatta tosi paljon mahdollisuuksia tutustua teknologiaan ja itse tekemiseen, esimerkiksi erilaisilla musiikki- ja videosoftilla kännykkäsovelluksina.”
Hänen mukaansa tuottajan, äänittäjän ja miksaajan toimenkuvat ja roolit ovat myös muuttuneet radikaalisti viimeisen vuosikymmenen aikana. ”Kärjistäen sanottuna aiemmin miksaajan tehtävä oli pitää huolta, että molemmat kitarat kuuluvat ja rummut ovat keskellä. Teknologian kehittymisen myötä miksaajista, äänittäjistä ja tuottajista on tullut muusikoita. Seuraava sukupolvi ei välttämättä opettele soittamaan instrumentteja, vaan käyttämään ohjelmistoja.”
Kaparin näkemyksen mukaan muutamien vuosien päästä myös sukupuolijakauma musiikkituottajissa ja musiikkiteknologeissa on jo nykyistä tasaisempi. Myös Aux ry:n tavoitteena on innostaa mukaan entistä enemmän naisia, jo opiskeluajoista alkaen.
Kapari kuitenkin kokee, ettei ole ainakaan sukupuolensa vuoksi tuottajana kohdannut vähättelyä yhtään niin paljon kuin kitaristina. ”Kitara tuntuu olevan jotenkin seksuaalisempi instrumentti monille, ja siksi se kai herättää tunteita, kun sitä soittaakin nainen. Äänittäjänä saan kuulla, että onpa hauska nähdä, että täällähän on nainen puikoissa. No, miksipä ei olisi, mutta on se silti positiivinen kommentti, vaikka onkin sukupuolittava.”
Se, että on nainen toistaiseksi vielä miesvoittoisella alalla, tarjoaa myös paljon mahdollisuuksia, sillä naispuolisille tuottajille on runsaasti kysyntää. Etenkin tuotannoissa, jotka ovat artistille sisällöllisesti ja taiteellisesti henkilökohtaisia ja intiimejäkin, tuottajan ja artistin välisellä kommunikoinnilla ja yhteydellä on suuri merkitys. Silloin artistille saattaa olla hyvinkin tärkeää, että tuottaja on samaa sukupuolta. ”Voin uskoa, että on helpompi lähteä prosessiin sellaisen tuottajan kanssa, jonka kokee samaistuttavaksi.”
Sukupuolta merkityksellisempiä ominaisuuksia tuottajan työssä ovat Kaparin mielestä kuitenkin kyky kommunikoida sekä herkkyys ja taito asettua mikin toisella puolella olevan muusikon kenkiin. Kapari on tuottanut, miksannut ja äänittänyt vuosien aikana muun muassa Viitasen Piian, Antti Aution, Tuulettaren, Arosa Ensemblen, Jutta Annalan ja Pikku Kukan musiikkia. Viime vuodet hän on tehnyt tuotantoja oman levymerkkinsä Kuohu Recordsin kautta.
”Bändituottajana tuottajan työ on laaja ja siinä on paljon osa-alueita. Siinä tarvitaan monialaisuutta ja kykyä ymmärtää montaa eri aspektia. Kuten sitä, minkälaisia asioita on mahdollista soittaa milläkin instrumentilla ja mitkä soivat hyvin yhteen”, Kapari sanoo.
Tuottajan vastuulla on myös kokonaisuuden hallinta ja sen hahmottaminen isossa spektrissä. Se, että kaikki tekevät työnsä ja osuutensa ja että lopputulos on taiteellisesti ja teknisesti juuri sellainen, mitä on tavoiteltu. Kapari tietää, että siihen tarvitaan myös psykologisia taitoja. ”Jos studiossa näyttää siltä, että joku muusikko turhautuu mikin takana, minulta pitää löytyä keinoja ja työkaluja auttaa hänet ulos turhautumisen tunteestaan. Jos en saa sitä ulos riittävän nopeasti, se kuuluu raidoissa, ja silloin joudun punnitsemaan, mitä voin niistä käyttää ja editoida. En kuitenkaan voi mennä sanomaan hermostuneelle ihmiselle, että otapa nyt itseäsi niskasta kiinni. Tilanteet edellyttävät herkkyyttä ja kykyä asettua toisen asemaan.”
Vuosi sitten syksyllä 2020 toteutui Oona Kaparin pitkäaikainen haave, kun hän julkaisi ensimmäisen oman albuminsa. Maailmojen murheet on alusta loppuun Kaparin omaa tuotantoa: hän teki ja soitti biisit, tuotti biitit, äänitykset ja miksaukset kaikki itse. Kun on tuottanut, äänittänyt ja miksannut vuosikausia muiden musiikkia, lienee palkitsevaa viimein päästä tekemään ja julkaisemaan myös omaa. ”Oman albumin tekeminen oli ihanaa”, hän sanoo. ”Itsensä tuottaminen on ihan erilaista, koska silloin pitää hallita itseään ja kokonaisuutta eri tavalla kuin muiden musiikkia tuottaessa.”
”Sukupuoli- jakauma on näissä töissä suoraan sanottuna pyllyllään. Siihen ei ole minkään sortin fyysistä syytä, mikseivät naiset voisi olla tuottajia.”
Omaa musiikkiaan Oona Kapari sanoo tekevänsä aika lailla ilman kompromisseja. Soundimaailmat, joita hän milloinkin tuottaa, ovat hänen sen hetkisen minänsä tuotoksia. ”Haluan pysyä rehellisenä itselleni ja pitää kiinni siitä, mikä on minulle tärkeää. Vapaus ja autonomia tehdä oman vision ja tunteen mukaisesti on se väylä, jota kautta pystyn ilmaisemaan itseäni ja itselleni tärkeitä sanomia.”
Kapari sanoo, ettei ole sellainen tarinankertoja, joka tuosta vaan keksisi tarinan annetusta aiheesta, vaan hän sanoittaa aina vahvasti omasta elämästään lähtöisin. Hänelle tärkeitä musiikillisia aiheita ovat muun muassa naiseuteen, aikuisuuteen ja vanhemmuuteen liittyvät teemat. ”Juuri tällä hetkellä minua kiinnostavat erityisesti sukupuoliroolit: mitä feminiinisyys ja maskuliinisuus tarkoittavat, miksi jokin asia on maskuliininen ja toinen feminiininen? Myös naisen seksuaalisuus ja herkkyyden voima ovat kiinnostuksen kohteitani, joita haluan myös musiikissani käsitellä.”
Kapari huomasi ensimmäistä albumia tehdessään, että hänelle on tärkeää pystyä keskittymään täysillä siihen yhteen asiaan, mitä on juuri tekemässä. Kun tekee omaa musiikkia, muut tuotannot on laitettava tauolle − ja toisinpäin. Viime keväänä Kapari tuotti levymerkilleen signatun Mia Hafrénin albumia, ja vaikka uuden oman musiikin tekeminen poltteli, piti se jättää tauolle. ”Silloin kun tuotan toista, investoin siihen sataprosenttisesti. Aivot prosessoivat vain yhtä asiaa kunnolla samanaikaisesti.”
Muusikkous ja työ musiikin parissa on niin olennainen osa Oona Kaparin elämää ja hänen identiteettiään, että rajat työn ja vapaa-ajan välillä usein hämärtyvät. Hän on heittäytyjä, joka saattaa uppoutua ja unohtua kymmeneksi tunniksi koneelle työn pariin huomaamattaan. ”Hyperfokusoidun työssäni, ja työn flowssa minulta menee herkästi myös ajantaju. En myöskään pysty erottamaan henkilökohtaista ja työminää, ei ole kahta erilaista minää. Toisaalta en koe sitä lainkaan ongelmaksi, tykkään arjestani ja työstäni niin paljon.”
Lomallakin Kaparilla on usein sellainen olo, että loppuisipa loma, niin pääsisi taas töihin. Hänelle on välillä vaikeaa päästää irti projekteista ja hyväksyä, että aina on jokin projekti kesken. Ainoa paikka, jossa Kapari sanoo poikkeuksellisesti unohtavansa hetkellisesti työnsä, on Sammatissa sijaitseva kesämökki. Siellä hän on viettänyt aikaa jo lapsena, ja nyt hän lomailee siellä 7-vuotiaan poikansa kanssa. ”Välillä suorastaan taistelen arjessani kännykkäaddiktion kanssa, mutta mökki on sellainen paikka, jossa unohdan kännykän saman tien laukkuun.”
”Teknologia on kokonaisvaltainen työkalu, joka mahdollistaa paljon, mutta ei juurikaan rajoita.”
Tällä hetkellä Oona Kapari odottaa innolla, mitä kaikkea on tulossa Kuohu Recordsin tuotannoissa tulevaisuudessa. Kapari kuvailee levymerkkiään uuden ajan levymerkiksi. ”Käytännössä se tarkoittaa sitä, että Kuohu on taiteellisesti vapaa korkean moraalin levymerkki. Se on siinä mielessä vapaa rajoitteista, ettei se pyöri rahalla vaan pikemminkin vertaisporukalla. On ollut inspiroivaa päästä tekemään vapaita projekteja. Jännityksellä odotan mitä kaikkea siitä tulee, se voi laajentua ihan mihin vaan!”
Kuvat: Tero Ahonen
Artikkeli on julkaistu Muusikko-lehdessä 4/2021.