Kun massatoimien mielekkyys hiipuu, yksilön vastuun merkitys kasvaa entisestään. Elämä on riskinhallintaa, ja koronasta on tulossa enemmän tai vähemmän pysyvä osa sitä. Kulttuuritapahtumia osataan järjestää turvallisesti, kunhan se sallitaan.
Toimijoita kohdeltava tasavertaisesti
Hallitus on koronakriisin aikana pyrkinyt rajoittamaan ihmiskontakteja nollasummapelillä, jossa maksajan roolissa ovat olleet etenkin kulttuurialat. Jos rajoituksia on jossain löysätty, niitä on pitänyt toisaalla kiristää, riippumatta siitä onko se tasapuolista tai oikeudenmukaista. Näissä olosuhteissa rajoitukset ovat keskittyneet aloille, joiden tuska on poliittisesti helpoin sivuuttaa.
Yhteiskuntaa avattaessa eri aloja ja taiteenlajeja on kohdeltava tasavertaisesti – kulttuurilaitosten lisäksi on yhtä lailla sallittava myös turvalliset klubikeikat ja muut tapahtumat. Jos turvaväleistä luovutaan teattereiden avaamiseksi, ei ole mitään perustetta olla tekemättä samaa muissakin tiloissa. Rajoituksia ei pidä määrätä siksi, ettei muutakaan keksitä poliittisen työkalupakin kolistessa tyhjyyttään. Kulttuuriala ei voi toimia sijaiskärsijänä yhtään pitempään.
Syyttely ei auta
On inhimillistä, että pitkittynyt kriisi näkyy syyttelyn ja syyllistämisen lisääntymisenä. Kun ei näy ulospääsyä, etsitään syyllisiä. Kun päättäjien syyttelyyn on väsytty, listalta löytyvät aina piittaamaton nuoriso, musiikki- ja kulttuuritapahtumat sekä erilaiset vähemmistöt, joista helpoimpana ne jotka eivät ole koronarokotusta ottaneet. Syyllistäminen ei kuitenkaan ratkaise mitään, vaan polarisoi vastakkainasetteluja, jotka vain vaikeuttavat ongelmien ratkaisemista.
Media kuvittaa uutiset tartuntojen leviämisestä yleensä näkymillä elävän musiikin tapahtumista – jopa ajalta ennen koronaa. Näin demonisoidaan tehokkaasti elävä musiikki ja yhdistetään se ihmisten mielikuvissa koronan leviämiseen. Tämän viimeisen niitin alalle, joka on muutenkin lyöty täysin maahan, voisi jatkossa jättää niittaamatta.
Koronapassin valmistelu ei saa hidastaa avaamista
Koronapassi voi olla yksi käyttökelpoinen keino edistää esittävän taiteen avautumista ja toiminnan kannattavuuden parantamista, mutta yhdenvertaisuusongelmat on ratkaistava valmistelutyössä. Toteutuksessa on turvattava niiden asema, jotka eivät voi rokotusta ottaa.
Ensisijainen lähtökohta on kuitenkin se, että tilaisuuksia voi järjestää turvallisesti ja että rajoitusten – sikäli kun ne ovat aidosti välttämättömiä ja lainmukaisia – tulee kohdistua neutraalisti eri aloille. Passin valmistelu ei saa viivyttää esittävän taiteen avaamista.