Kantelu löytyy kokonaisuudessaan uutisen alta.

Muusikkojen liitto on jo aikaisemmin 12.2.2021 ja 23.6.2021 tekemissään kanteluissa pyytänyt eduskunnan oikeusasiamiestä lausumaan, ovatko aluehallintojen päätökset, joilla aluehallintovirastot ovat asettaneet tartuntatautilain 58 §:ään nojautuen yleisötilaisuuksien järjestämiseen kohdistuvia rajoituksia, olleet lainmukaisia. Muusikkojen liitto on kanteluissaan katsonut, että päätökset on tehty lainvastaisesti. Oikeusasiamies on vastauksessaan 19.7.2021 ilmoittanut, ettei hän vakiintuneen laillisuusvalvontakäytännön mukaan tutki asiaa, jos siihen on mahdollista hakea valittamalla muutosta. Koska päätöksiin voi hakea muutosta valittamalla, oikeusasiamies ei ilmoituksensa mukaan tutki kanteluja. Muusikkojen liiton käsityksen mukaan kanteluissa on kuitenkin tuotu esiin myös sellaisia asioita, jotka vakiintuneen laillisuusvalvontakäytännön mukaan kuuluvat laillisuusvalvonnan alaan.

Muusikkojen liiton uuden kantelun tarkoituksena on saattaa kokoontumisrajoitusten taustalla olevan viranomaistoiminnan lainmukaisuus oikeusasiamiehen tutkittavaksi. Vaikka aikaisempien kanteluiden kohteena olevista päätöksistä sekä muista aluehallintovirastojen vastaavista päätöksistä on tiettävästi valitettu alueellisiin hallinto-oikeuksiin, keväästä 2020 yhtämittaisesti jatkuneeseen yleisötilaisuusrajoitusten asettamiseen liittyy myös sellaisia laillisuuteen, hyvään hallintoon sekä perus- ja ihmisoikeuksien noudattamiseen liittyviä kysymyksiä, joita ei voida tutkia hallintotuomioistuimissa. Siksi tällä kantelulla Muusikkojen liitto kantelee siitä lainsäädännöstä irtaantuneesta hallintotavasta, jolla aluehallintovirastot STM:n ohjauksessa epäjohdonmukaisesti ja epäyhdenvertaisesti rajoittavat perusoikeuksia.

Koska tällaisessa tilanteessa korostuu laillisuusvalvonnan rooli perus- ja ihmisoikeuksien sekä hyvän hallinnon turvaamisessa, Muusikkojen liitto pyytää oikeusasiamiestä tarkastelemaan tartuntatautilain 58 §:n soveltamista yleisötilaisuuksiin keväällä 2020 alkaneen ja edelleen jatkuvan koronapandemian olosuhteissa siltä osin, kun tarkastelu on vakiintuneen laillisuusvalvontakäytännön perusteella oikeusasiamiehelle mahdollista. Muusikkojen liitto pyytää oikeusasiamiestä huomioimaan mahdollisuuksien mukaan tätä kantelua käsitellessään sen, mitä aiemmissa asiaan liittyvissä kanteluissa on tuotu esiin.

Kantelu kohdistuu aluehallintovirastojen yleisötilaisuusrajoituksien asettamista koskevaan hallintotapaan

Kantelu ei kohdistu mihinkään yksittäiseen aluehallintoviraston päätökseen eikä ylipäänsä sellaisiin yksittäisiin kysymyksiin, jotka ratkaistaan aluehallintovirastojen tekemiä yksittäisiä päätöksiä koskevien valitusten yhteydessä tuomioistuimissa. Kantelu kohdistuu sen sijaan aluehallintovirastojen tartuntatautilain 58 §:ään kiinnittyvään yleisötilaisuusrajoituksien asettamista koskevaan hallintotapaan kokonaisuutena sekä hallintotavan taustalla olevaan valtion keskushallinnon ohjaukseen.

Kantelun tutkittavaksiottamisedellytyksiin liittyen Muusikkojen liitto kiinnittää huomion siihen, että kantelun kohteena oleva hallintotapa on johtanut siihen, että epidemiologisesti samankaltaisessa tilanteessa, lähes samanaikaisesti tehdyillä päätöksillä, saman ohjauksen ja samojen oikeuslähteiden pohjalta aluehallintovirastot ovat tehneet valtioneuvoston vahvistaman ns. hybridistrategian pohjalta niin tietyillä alueilla rajoituspäätöksiä kuin toisilla alueilla ratkaisuja olla tekemättä rajoituspäätöksiä.

Rajoitukset todettu välttämättömiksi ilman asianmukaista oikeudellista arviointia

Kokoontumisrajoituksia on perusteltu välttämättömyydellä epidemian alusta saakka. Yleisötilaisuuksien rajoitukset on todettu aluehallintovirastojen päätöksissä aina välttämättömiksi mekaanisesti ilman näkyviin kirjattua asianmukaista oikeudellista arviointia. Välttämättömyys on korreloinut sen hetkisen tartuntatilanteen kanssa. Mitä pahempi epidemiatilanne sen välttämättömämpää yleisötilaisuuksien rajoittaminen on ollut. Yleisötilaisuuksissa syntyvien lähikontaktien rajoittaminen on katsottu jopa välttämättömämmäksi kuin muissa tilanteissa syntyvien lähikontaktien rajoittaminen. Käytännössä yleisötilaisuuksia on rajoitettu epidemian alusta suhteessa enemmän kuin mitään muita ihmiskontakteja sisältäviä toimintoja. Tehtyjen rajoitustoimien välttämättömyyden syitä ei ole perusteltu tähän päivään mennessä hallintolain edellyttämällä tavalla kiinnittämällä epidemiologisten faktojen arviointia asianmukaiseen oikeudelliseen arviointiin.

Hallintolain 6 §:n mukaan hallinnon oikeusperiaatteisiin kuuluu, että viranomaisen on kohdeltava hallinnossa asioivia tasapuolisesti sekä käytettävä toimivaltaansa yksinomaan lain mukaan hyväksyttäviin tarkoituksiin. Viranomaisen toimien on oltava puolueettomia ja oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden. Niiden on suojattava oikeusjärjestyksen perusteella oikeutettuja odotuksia. STM:n harjoittama aluehallintovirastojen ohjaus on johtanut siihen, että aluehallintovirastojen päätökset ovat rajoittaneet yleisötilaisuuksia ilman välttämättömyyspunnintaa ja selontekoa siitä, miksi yleisötilaisuudet ovat rajoitusten kohteena ja epidemian kannalta vaarallisempia kuin muut tilaisuudet, joissa ihmiset kohtaavat. Tällä hetkellä alueellisten koronaryhmien ja viranomaisten yhteistyöelimien kokousten asiakirjoissa, joissa käsitellään nykyisiä rajoituksia tai rajoittamattomuutta, ei perustella laisinkaan tartuntatautilain 58 §:n mukaisten rajoitusten käyttöönottoa tai niiden käyttämättä jättämistä, vaikka vastaavassa epidemiatilanteessa olisi aikaisemmin kokoontumista rajoitettu. Valtakunnallisesti tilanne on tällä hetkellä sellainen, että osassa kiihtymisvaiheessa olevista alueista ei ole voimassa kokoontumisrajoituksia ja toisilla taas on, mutta molempia toimia perustellaan samoilla hybridistrategiaan nojaavilla perusteilla. Turvavälimääräykset ovat siis osassa kiihtymisvaiheen alueista välttämättömiä ja osassa eivät.

Tähän saakka ongelmana on ollut, että yleisötilaisuuksien rajoitusten välttämättömyyttä ei ole onnistuttu perustelemaan suhteessa muihin ihmiskontakteja sisältäviin toimintoihin, mutta tällä hetkellä välttämättömyys kyseenalaistuu myös siksi, että samassa epidemiavaiheessa olevilla alueilla välttämättömyyttä tulkitaan eri tavoin. STM:n ohjauksen ja aluehallintovirastojen toimeenpanon väliin jää harmaa, lakiin perustumaton alue.

Rajoittaminen epäjohdonmukaista ja hyvän hallinnon vastaista

Tartuntatautilain 58 §:n nojalla tehdyt kokoontumisrajoitukset rajoittavat perustuslain mukaista oikeutta kokoontua. Oikeusturvan ja oikeusvaltion olemassaolon kannalta on äärimmäisen tärkeää, että hallinnon oikeusperiaatteet toteutuvat, kun perusoikeuksia rajoitetaan. Päätöksissä on ollut juridisia ongelmia kautta linjan liittyen mm. lain sanamuotoon, yleisötilaisuuksien ja yleisten kokouksien määrittelyyn ja päätösten perusteluihin, kuulemisvelvoitteeseen ja elinkeinonharjoittajien yhdenvertaiseen kohteluun. Aluehallintovirastojen antamien lähikontakteja koskevien päätösten muodostava oikeustila on ollut hallintolain periaatteiden kannalta ongelmallinen.

Nykyisen tartuntatautilain soveltamisen ja tulkintamallin seurauksena ei kyetä takaamaan hallintolain mukaista hyvää hallintoa. Vaikuttaa siltä, että hallintolain periaatteita ei ole sovellettu viranomaisyhteistyössä ja päätösharkinnassa. Vaikka aluehallintovirastojen saama STM:n ohjaus sekä THL:n suositukset perustuvat sinällään tartuntatautilakiin, on päätöksenteossa unohtunut viranomaisen velvollisuus itsenäiseen päätösharkintaan sekä sen perustelemiseen. Muusikkojen liitto pyytää oikeusasiamiestä arvioimaan tältä osin viranomaistoiminnan laillisuuden. Liitto kiinnittää huomion siihen, että oikeusasiamies on jo aiemmin analogisessa tilanteessa arvostellut ministeriön ohjaukseen ja THL:n ohjeisiin perustuvaa viranomaistoimintaa, jossa on sivuutettu itsenäinen päätösharkinta (esim. EOAK/3432/2021).

Perustuslain 2 §:n mukaan julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia. Aluehallintovirastojen hybridistrategian mukainen lain tulkinta on ollut lain sanamuotoa laveampaa ja ylimalkaisempaa. Tällainen hallintotapa johtaa siihen, että elinkeinonharjoittajia kohdellaan epäyhdenvertaisesti riippuen toiminnan muodosta. Kokoontumisrajoituksella on välitön vaikutus myös muihin perusoikeuksiin kuten sananvapauteen, taiteen vapauteen sekä elinkeinonvapauteen. Epidemian aikaiset rajoitustoimenpiteet ovat kohdistuneet yleisötilaisuuksiin perustuvaan elinkeinonharjoittamiseen enemmän kuin muihin toimialoihin, vaikka tälle ei ole esitetty minkäänlaisia perusteita. Rajoitustoiminnassa ei ole vastattu siihen kysymykseen, miksi lähikontaktin välttäminen on välttämätöntä, kun kyseessä on yleisötilaisuus ja miksi taas välttämättömyys kumoutuu, kun kyseessä on oleskelu yleisölle avoimissa tai rajatuissa asiakastiloissa. Tällainen syy olisi osoitettava, jotta päätösten sisältämä ero olisi perusteltavissa. Kokoontumisrajoitusten asettama ristiriitainen nykytila ei vastaa hallintolain ja perustuslain tarkoitusta.

Hybridistrategian perusteella toteutettu STM:n alaisuudessa toimivien aluehallintovirastojen yleisötilaisuuksien rajoittaminen on epäjohdonmukaista ja hyvän hallinnon vastaista. Kaiken kaikkiaan rajoitustoiminta on ollut tulkinnanvaraista. Kun perusteluja rajoitusten välttämättömyydestä ei ole annettu, on niiden lainmukaisuutta mahdoton arvioida.

Eduskunnan oikeusasiamiestä pyydetään lausumaan, onko nykyinen tapa, jolla STM:n johdon alaisuudessa toimivat aluehallintovirastot rajoittavat yleisötilaisuuksia ja sitä kautta esittävän taiteen ammatinharjoittamista lainsäädännön, perus- ja ihmisoikeuksien, hallinnon oikeusperiaatteiden kuten suhteellisuusperiaatteen ja hyvän hallinnon mukainen.

Kantelu aluehallintovirastojen asettamista yleisötilaisuusrajoituksista

Kantelu kohdistuu aluehallintovirastojen yleisötilaisuusrajoituksien asettamista koskevaan hallintotapaan

Rajoitukset todettu välttämättömiksi ilman asianmukaista oikeudellista arviointia

Rajoittaminen epäjohdonmukaista ja hyvän hallinnon vastaista