Viime Muusikko-lehden tekstissäni lupasin, että tällä kertaa kirjoitan siitä, miten SROI-laskennassa muutetaan numero- mutta ei vielä rahamuodossa olevaa dataa rahaksi. Tämä on osoittautunut koko SROI-prosessin hankalimmaksi asiaksi, eikä minulla vieläkään ole täysin selviä speksejä siitä, miten se olisi järkevintä tehdä juuri tällä aineistolla.
Vaihtoehtoja on muutamia. SROI-analyyseissa käytetään yleensä sijaismuuttujia eli proxyja. Hiukan yksinkertaistaen proxy toimii niin, että jollekin mitatulle muutokselle etsitään tarpeeksi samankaltainen mutta valmiiksi rahassa ilmoitettu vastine, ja muutoksen rahallinen arvo lasketaan sen perusteella. Esimerkiksi jos tutkitaan hanketta, joka tarjoaa työttömille työnhakuvalmennusta, proxyja on suhteellisen yksinkertaista löytää ja käyttää. Tutkittuun hankkeeseen osallistuneita haastatellaan erilaisin väittämin, esimerkiksi ”Koulutuksen jälkeen osaan tehdä paremman CV:n”, joihin voi vastata numeerisella asteikolla (1=ei lainkaan samaa mieltä; 5=täysin samaa mieltä). Väitteitä on yleensä useita, ja ne voivat mitata joko samaa tai eri asiaa. Jokaisen väitteen kohdalla saadun luvun keskiarvoa verrataan tilanteeseen, jossa muutosta ei ole tapahtunut kumpaankaan suuntaan (=viisiportaisessa asteikossa tasan 3). Tämän tuloksen tulkitaan olevan koulutuksen aikaansaama muutos. Esimerkissäni mainitun väitteen tuottaman luvun proxyna voisi käyttää esimerkiksi työnhaun verkkokurssin hintaa. Sellaisia löytyy nopeasti ja helposti googlaamalla.
Orkesteri-SROIssa tutkimani asiat, kuten vaikkapa konserttikäynnin merkitys yleisön elämänlaadulle, muusikkovierailun vaikutus hoivakodin asukkaiden kokemaan hyvinvointiin ja viihtyvyyteen tai orkesterin olemassaolon heijastuminen kunnan imagoon, ovat monimutkaisia kokonaisuuksia. Niille on hankala löytää sopivia rahallisia vastineita, varsinkin kun SROI ei ole Suomessa vielä kovin vakiintunut menetelmä. Joissain maissa on kerätty valmiita proxy-pankkeja SROI-tarkoituksia varten, mutta yhteiskuntien ja olosuhteiden erilaisuuden vuoksi niitä ei voi suoraan käyttää suomalaisen kaupunginorkesterin yhteydessä. Inspiraationa valmiita proxyja esimerkiksi Kanadasta tai Isosta-Britanniasta voisi toki käyttää, jos sopivia löytyisi. Toistaiseksi etsintäni tulokset ovat kuitenkin olleet laihat. Etsintä jatkuu, sillä aiheeseen soveltuva proxy-valikoima olisi paras ratkaisu orkesterin vaikutusten rahamääräistämiseksi.
WTP eli willingness to pay on toinen yleisesti käytetty ja SROIssakin mahdollinen tapa muuttaa rahamuotoon muuta numeerista tietoa. Nimensä mukaisesti WTP perustuu siihen, että ihmisiltä kysytään, mitä he olisivat valmiita maksamaan jostakin tietystä asiasta. Tämä sisältyi Tapiola Sinfoniettan ja Lohjan kaupunginorkesterien yleisökyselyihin, joten tieto olisi helposti saatavilla SROIta varten. Maksuhalukkuus on kuitenkin siinä mielessä ongelmallinen, että sen tiedetään riippuvan vastaajan tulotasosta. Lisäksi tottumus ohjaa vastaajia valitsemaan summan, joka lähenee sitä, mitä he ovat yleensä kyseisestä asiasta maksaneet. Sekä Lohjalla että Tapiolassa WTP-summa yhdestä konserttilipusta olisi kyselyni tulosten mukaan keskimäärin 25 euroa, mutta avoimissa vastauksissa moni ilmoitti maksuhalukkuutensa riippuvan suuresti konsertin ohjelmasta: erityisen kiinnostavasta konsertista oltaisiin valmiita maksamaan huomattavasti enemmänkin.
Toteutuneet lipputulot ja kuulijamäärät otetaan joka tapauksessa huomioon SROI-laskennassa, joten minulla on ne tiedossa sekä Lohjan että Tapiolan orkestereista vuodelta 2022. Mielenkiinnosta laskin, miten WTP-summa tässä aineistossa (kyselyvastaajien keskimäärin kohtuulliseksi ilmoittama lippuhinta 25 euroa) suhtautuu toteutuneisiin lipputuloihin. Tapiola Sinfoniettan lipputulot olisivat tällöin lähes 3,7 kertaa toteutunutta suuremmat, jos ainoastaan lipputulot huomioitaisiin ja 2,2 kertaa suuremmat, jos lipputulojen lisäksi huomioitaisiin kaikki muut itse hankitut toteutuneet tulot. Lohjalla vastaavat luvut olisivat miltei 5,7 kertaa (pelkät lipputulot) ja 3,6 kertaa suuremmat (kaikki itse hankitut tulot).