Yksityisen kopioinnin hyvitysjärjestelmän uudistaminen on tavoite, jota Suomen luova ala on ajanut jo pitkään. Uudistamista kannattavat laajasti alan toimijat, ja tavoite löytyy myös useiden järjestöjen, kuten Muusikkojen liiton, hallitusohjelmatavoitteista.
Asiaan vihkiytymättömälle termi ei kuitenkaan välttämättä kerro, mistä järjestelmässä on kyse tai miksi yksityisen kopioinnin hyvitys vilahtelee järjestöjen viestinnässä yhä useammin etenkin vaalikevään lähestyessä.
Tässä jutussa avataan sitä, mitä yksityisen kopioinnin hyvitys tarkoittaa, miten järjestelmä toimii ja miksi sen uudistaminen on tärkeä tavoite koko luovalle alalle.
Mitä yksityisen kopioinnin hyvitys tarkoittaa?
Yksityisen kopioinnin hyvitys on lain takaama rahallinen korvaus luovan työn tekijöille siitä, että teoksia saa kopioida laillisesti omaan yksityiseen käyttöön. Kopioinnilla tarkoitetaan tässä yhteydessä sitä, että sisältöjä ladataan vaikka omalle puhelimelle.
Tekijöiden oikeus korvaukseen perustuu Suomen lakiin ja EU-direktiiviin. Direktiivi edellyttää, että teosten oikeudenhaltijat saavat yksityisestä kopioinnista sopivan hyvityksen. EU:n jäsenvaltiot päättävät itse siitä, miten hyvitys järjestetään.
Suomi on ainoa EU-maa, jossa hyvitys maksetaan valtion budjetista. Muissa EU-maissa hyvitys kerätään pääsääntöisesti tallentavien laitteiden, kuten älypuhelimien ja tietokoneiden, myyntihinnasta. Myös Suomessa hyvitystä kerättiin aiemmin tallentavien laitteiden ja välineiden hinnasta, kunnes järjestelmä muutettiin vuonna 2015 budjettirahoitteiseksi.
Miksi puhutaan kopioinnista?
Suomessa yksityistä kopiointia on hyvitetty vuodesta 1984 lähtien. Aiemmin hyvitys tunnettiin nimellä ”kasettimaksu”, sillä maksua perittiin kopiointiin käytettävistä laitteista ja välineistä vielä vuosituhannen vaihteessa. Esimerkiksi musiikkia tallennettiin kasetilta toiselle.
Tästä juontaa myös termi kopiointi. Nykyään kyse ei välttämättä ole fyysisen tallenteen kopioimisesta, vaan esimerkiksi musiikin, elokuvien, kirjojen ja muiden teosten digitaalisesta tallentamisesta tietokoneelle tai puhelimeen omaan yksityiseen käyttöön. Sinäkin olet saattanut esimerkiksi tallentaa musiikkia laitteellesi offline-kuuntelua varten.
Kopiointi ei siis kadonnut teknologian kehittyessä, vaan muuttui digitaaliseksi. Samalla teosten kopioimisesta tuli yksilöille aiempaa helpompaa ja yleisempää.
Alun perin myös Suomessa hyvitys kerättiin laitteiden ja välineiden myyntihinnasta muiden EU-maiden tavoin. Vuonna 2015 järjestelmä kuitenkin muutettiin budjettirahoitteiseksi, koska kopioinnin katsottiin irtaantuneen fyysisistä tallennusvälineistä. Valtion budjetista maksettavan hyvityksen katsottiin tuolloin olevan tehokkain tapa taata oikeudenhaltijoille EU-direktiivin edellyttämä korvaus teosten yksityisestä kopioinnista.
Mistä hyvitysvarat otetaan?
Kun ihmisillä on oikeus kopioida ja tallentaa teoksia laillisesti omaan käyttöönsä, kopioinnista voi aiheutua teoksen tekijälle taloudellista haittaa esimerkiksi menetettyinä myynti- tai striimaustuloina. Yksityisen kopioinnin hyvityksellä tätä haittaa korvataan.
Hyvitystä yksityisen kopioinnista maksetaan valtion budjetista. Vuosina 2015–24 hyvityksen vakiintunut taso oli 11 miljoonaa euroa vuodessa. Vuonna 2024 hallitus päätti puolittaa määrän 5,5 miljoonaan euroon. Muutos tuli voimaan vuonna 2025.
Nykyisellään korvaus on noin 2,5 senttiä jokaisesta teoksen kopiointikerrasta. Korvaus jaetaan teosten tekijöille ja muille lähioikeuden haltijoille, kuten musiikkijulkaisujen säveltäjille, sanoittajille ja sovittajille. Osalle tekijöistä yksityisen kopioinnin hyvitykset muodostavat merkittävän osan tuloista.
Hyvitysvarat tilitetään luovan työn tekijöille tekijänoikeusjärjestöjen, kuten Teoston ja Gramexin, kautta. Osa varoista käytetään myös luovan alan toimintaedellytysten edistämiseen eri puolilla Suomea esimerkiksi apurahoina. Musiikin alalla esimerkiksi Musiikin edistämissäätiö jakaa hyvitysvaroista rahoitettavia apurahoja kotimaisille musiikin tekijöille.
Mikä järjestelmässä on vikana?
Yksityisen kopioinnin hyvityksen taso pysyi pitkään ennallaan, kunnes hallituksen päätöksellä se puolitettiin vuodesta 2025 alkaen. Käytännössä hyvityksen reaaliarvo on laskenut merkittävästi viime vuosikymmenten aikana.
Hyvityksen taso ei alun perinkään vastannut kopioinnin todellista määrää ja siitä aiheutuvaa tulonmenetystä oikeudenhaltijoille. Eduskunnan sivistysvaliokunta totesi vuonna 2018 julkaisemassaan lausunnossa, että ”vuonna 2015 käyttöön otetun valtion maksaman hyvityksen taso ei ole perusteltu ja tosiseikkoihin pohjautuva paras arvio siitä, mikä on kohtuullinen hyvitys oikeudenhaltijoille heidän teostensa yksityisestä kopioinnista”.
Samaan aikaan yksityinen kopiointi on edelleen laajaa. TaloutOpetus- ja kulttuuriministeriön vuosittain teettämän kyselyn mukaan Suomessa kopioitiin vuonna 2023 noin 210 miljoonaa tiedostoa tai tiedostopakettia.
Luovat ry:n vuonna 2024 teettämän ja FCG:n johtavan asiantuntijan Pasi Holmin toteuttaman tutkimuksen mukaan yksityinen kopiointi aiheuttaa varovaisestikin arvioituna jopa 46 miljoonan euron haitan menetettyinä myynti- ja striimaustuloina. Kun yksityisen kopioinnin hyvitykseen osoitetaan nykyisin valtion budjetista 5,5 miljoonaa euroa, on selvää, että hyvityksen taso ei vastaa kopioinnista oikeudenhaltijoille aiheutuvaa haittaa.
Vuoden 2015 uudistuksen myötä hyvityksestä tuli riippuvainen valtion budjetista ja siten altis myös poliittisille päätöksille ja leikkauksille. Kyse on kuitenkin tekijänoikeuteen perustuvasta korvauksesta, eikä harkinnanvaraisesta kulttuurituesta.
Nykyjärjestelmään liittyy myös muita ongelmia. Hyvitysjärjestelmä ei kata kaikkia tekijänoikeuslain suojaamia aineistolajeja. Opetus- ja kulttuuriministeriön teettämän tutkimusten mukaan esimerkiksi graafista aineistoa kopioidaan Suomessa merkittävästi, mutta siitä aiheutuvaa haittaa ei tällä hetkellä hyvitetä.
Järjestelmän ongelmat ja siihen tehdyt leikkaukset vaikuttavat laajasti koko kulttuurialaan. Hyvitysten väheneminen pienentää oikeudenhaltijoille maksettavia korvauksia ja vaikuttaa myös kulttuuria edistävien säätiöiden, kuten Musiikin edistämissäätiön, käytettävissä oleviin varoihin. Kun säätiöiden rahoitus vähenee, myös jaettavien apurahojen määrä pienenee. Tämä vaikuttaa suoraan taiteilijoiden toimeentuloon ja laajemmin kulttuurialan työllisyyteen.
Mitä ongelman korjaamiseksi tulisi tehdä?
Yksityisen kopioinnin hyvitys tulisi irrottaa valtion budjetista ja kerätä siellä, missä tallentamista tapahtuu. Hyvitystä voitaisiin kerätä esimerkiksi lisäämällä kustannus tallennuslaitteiden, kuten puhelimien, tai nettiliittymien hintaan. Myös opetus- ja kulttuuriministeriön helmikuussa 2025 julkaisema Kristiina Harengon laatima selvitys puoltaa hyvitysjärjestelmän uudistamista eurooppalaisen laitemaksumallin suuntaan.
Samaisen selvityksen mukaan kohtuullisen hyvityksen saavuttamiseksi riittäisi, että nettiliittymien hintaan lisättäisiin 35 senttiä kuukaudessa. Summa olisi pienempi, jos se kerättäisiin kännyköiden myyntihinnasta.
Järjestelmän uudistaminen toisi Suomen käytännön lähemmäs muiden EU-maiden järjestelmiä ja varmistaisi oikeudenhaltijoille asianmukaisen korvauksen teosten yksityisestä kopioinnista. Samalla valtio säästäisi budjettivaroja, kun hyvitystä ei enää maksettaisi verovaroista.
Muusikkojen liiton hallitusohjelmatavoite: Korjataan yksityisen kopioinnin hyvitysjärjestelmä
Suomen nykyinen yksityisen kopioinnin hyvitysjärjestelmä ei ole linjassa EU-oikeuden kanssa. EU:n lähtökohta on, että oikeudenhaltijoille tulee maksaa käytöstä aiheutuvaa haittaa vastaava kohtuullinen korvaus, mutta Suomessa hyvitys on sidottu valtion budjettirahoitukseen eikä vastaa käytön todellista tasoa. Kyse ei ole harkinnanvaraisesta kulttuurituesta, vaan tekijänoikeuteen perustuvasta korvauksesta.
→ Yksityisen kopioinnin hyvitysjärjestelmä on uudistettava vastaamaan EU-oikeutta siten, että korvaus perustuu käytöstä aiheutuvaan haittaan, järjestelmä irrotetaan budjettirahoituksesta ja hyvityksen taso saatetaan eurooppalaiselle tasolle.