Ikiliikkuja on keksitty. Nimittäin kulttuurileikkaukset. Ala maksoi pandemiasta täyden hinnan, ja aina vaan kulttuuri tuntuu olevan ensimmäinen budjettirivi, jonka sakset silppuavat. Tämä koskee niin musiikin varhaiskasvatusta, orkesterien ja keikkapaikkojen toimintaedellytyksiä kuin hyvitysmaksujakin.
Suomen kulttuuri-infrastruktuuri eriarvoistuu. Suuret instituutiot, joilla on vahva hallinnollinen selkäranka ja omat tuotantokoneistot, selviävät useimmista myrskyistä jotenkuten tai saavat ainakin aikaa sopeutuakseen. Vapaa kenttä – freelancerit, bändit, pienet yhtyeet, kamarimuusikot, klubikenttä – sen sijaan vastaanottaa iskut suoraan ja välittömästi. Instituutioidenkin leikkaukset osuvat ensisijaisesti freelanceavustajien käytön mahdollisuuksiin. Lopputuloksena on taiteellinen ekosysteemi, jossa on vähemmän tilaa kokeilulle ja monimuotoisuudelle. Instituutioilta edellytetään täysiä saleja, mutta samalla rohkeita avauksia ja edelläkulkijuutta, riskinottoa. Järjetön yhtälö.
Tämän kaiken keskellä muusikon jaksaminen horjuu. Ala on jo valmiiksi pirstaleinen, kilpailu jäätävän kovaa ja tulot pieniä ja epävarmoja. Työtilaisuuksien vähetessä leipä kaventuu, kilpailu kovenee entisestään, keikkojen tarjonta polarisoituu ja taakka siirtyy yhä enemmän yksilön harteille: pitäisi olla taiteilija, yrittäjä, tuottaja, myyntipäällikkö, kirjanpitäjä ja somettaja vailla vertaa – ja mieluiten aina kiitollinen ja onnellinen. Ei kukaan jaksa sellaista pitkään, jos hetkeäkään.
Jos haluamme, että Suomessa on jatkossakin heterogeeninen, kiinnostava ja työlleen antautuva esiintyvien taiteilijoiden joukko, tarvitsemme poliittista näkemystä, joka tunnustaa kulttuurin investointina, ei menoeränä. Taide ei ole itsestäänselvyys, eikä se voi toimia pelkästään kapitalismikoneen öljyttynä rattaana. Tarvitaan päätöksiä, joilla palautetaan vakaus, tasavertaiset mahdollisuudet ja työrauha niille, jotka tämän maan äänimaiseman, identiteetin ja syvät ylisukupolviset muistot luovat.
Olisiko viimein aika sivistyksen ja kulttuurin edistämiseen keskittyvän puolueen perustamiselle? Olen kiinnostunut.
Artikkeli on julkaistu Muusikko-lehdessä 5/2025.