Orpon hallituksen leikkaukset ovat ennennäkemättömän synkkä pilvi suomalaisen kulttuurialan yllä. Erityisesti esittävä taide, musiikki mukaan lukien, on nyt tulilinjalla. Kipeitä osumia on tulossa sekä VOS-toimijoihin että vapaalle kentälle, jota ALV-korotus kurittaa jo muutenkin. Työtä ja toimeentuloa menetetään, ja monet kulttuuripalvelut ovat varsinkin alueellisesti vaarassa.
Säätiökentän mahdollisuudet kompensoida julkisen kulttuurirahoituksen syöksykierrettä ovat rajalliset. Yksityisen kopioinnin hyvityksen puolitus heikentäisi musiikkialan säätiöidenkin toimintaedellytyksiä.
Ilmaisunvapaus on nyt monesta suunnasta uhattuna, kun mahdollisuutta sen käyttämiseen leikataan kovalla kädellä. Samaan suuntaan vaikuttaa Yleisradion kyykytys. Ilmapiiri on epäuskoinen ja lamaantunut. Sosiaali- ja työttömyysturvan sekä työelämäoikeuksien heikentäminen täydentää hallituksen tyrmäävän värisuoran.
Ollaan synkällä alueella, kun kulttuurileikkauksia joudutaan nollasummapelissä torjumaan vaatimalla leikkauksia koulutukseen. Se on kuitenkin edunvalvonnan realiteetti, ja työn vähentyessä vähenee koulutustarvekin. Ammatilliseen koulutukseen käytetään yli nelinkertainen summa verrattuna kulttuuriin.
Työmarkkinapöydissä työnantaja on perinteisesti vedonnut rahoitusleikkauksiin palkkakehityksen jarruttamiseksi. Työntekijäpuoli on yhtä perinteisesti torjunut ajatuksen. Kulttuurialan palkkataso on valmiiksi alhainen, eikä työpaikkoja pelasteta kurjistamalla koko alaa pysyvästi.
Artikkeli on julkaistu Muusikko-lehdessä 4/2024.