Charlotta Sevon kertoo päätyneensä ohjaushommiin sattuman kautta. ”Olikohan se vuosi valmistumiseni jälkeen, kun professorini Akatemialta soitti että hei, me tarvitaan ruotsinkielentaitoista ohjausassistenttia”, hän kertoo. Sevon ei tuolloin tarkalleen tiennyt, mitä ohjaajan assistentti tekee, mutta lähti professorin suosittelustamukaan yhtä kaikki. Kokemus oli hektinen, inspiroiva ja hauska, ja Sevon tiesi haluavansa tehdä lisää vastaavanlaista työtä.
”Silloin päätin, että soitan Kansallisoopperaan ja tarjoudun töihin. Vuotta myöhemmin sain mahdollisuuden tulla mukaan yhteen proggikseen, sen jälkeen toiseen, ja yhtäkkiä olinkin freelancerina talossa.” Seitsemän vuoden ajan Sevon työskenteli freelancerina eri produktioissa ohjausassistenttina, apulaisohjaajana, näytäntöjärjestäjänä ja stage coverina – eli mykkänä hahmona lavalla solistin laulaessa sen reunalta roolihahmon osuudet. Vakituisen apulaisohjaajan/ohjausassistentin paikan auettua Sevon haki ja sai sen useiden hakijoiden joukosta.
Nyt hän on työskennellyt Suomen Kansallisoopperassa yhteensä kohta kymmenen vuotta, joista neljä vakituisena apulaisohjaajatiimissä. Tyytyväisyys ja innostus työhön näkyvät ja kuuluvat selvästi Sevonin puhuessa työstään, kollegoistaan ja erilaisista oopperaproduktioista.
Taustaltaan Charlotta Sevon on laulaja. Hän opiskeli ensin Turun ammattikorkeakoulussa, mutta lähti pian vaihto-opiskelijaksi Kööpenhaminan kuninkaalliseen musiikkikonservatorioon. Meininki kööpenhaminalaisessa opinahjossa miellytti niin paljon, että Sevon päätti hakea sinne varsinaiseksi opiskelijaksi ja suorittaa samalla Turun ammattikorkeakoulun loppuun Tanskasta käsin. Turusta ja Kööpenhaminasta valmistuttuaan hän haki vielä Sibelius-Akatemian oopperakoulutukseen, pääsi sisään ja valmistui sieltäkin. Opintojen ja freelancertöiden ohessa Sevon opetti laulua Espoon ja Helsingin Arbiksissa, Helsingin laulustudiossa, Lauttasaaren musiikkiopistolla ja piti Espoon Arbiksessa omaa oopperaryhmää.
Sevon kertoo huomanneensa jälkikäteen asiaa pohdittuaan, että palo ja taidot ohjaamiseen alkoivat kehittyä jo varhain, musiikkiopistoaikana Turussa. ”Meillä oli musiikkiopistossa pieni oopperaluokka, jossa tehtiin duettoja ja tertsettejä kantaateista, oratorioista ja musikaaleista. Teimme myös joskus aika isoja kokonaisuuksia oopperoista, esimerkiksi Hannusta ja Kertusta. Luokalla meillä ei ollut erillistä ohjaajaa, vaan ohjasimme itse kaikki kohtaukset.”
Tanskassa ohjaamisen opiskelulle oli omistettu kokonainen opintojakso, jossa laulunopiskelijat sekä ohjasivat opiskelukavereitaan että olivat vuorostaan näiden ohjattavina. Sevonista tämänkaltainen työskentely tuntui erityisen mielekkäältä. Opintoaikojen lisäksi myös Espoon Arbiksen oopperaryhmän luotsaaminen kehitti ohjaajantaitoja: ”Teimme Arbiksen ryhmän kanssa kaikenlaisia kohtauksia. Valitsin ne aina sen mukaan, millaisia laulajia siellä kulloinkin oli mukana”, hän kertoo.
Sevon kokee, että omasta taustasta laulajana on ollut valtavasti etua hänen nykyisessä ammatissaan. Ymmärrys laulajien työn lainalaisuuksista ja näyttämön todellisuudesta on ihmistuntemuksen ja tilannetajun lisäksi tärkeää ohjaajalle. ”Laulajana rakastin paneutua roolihahmoon ja halusin ymmärtää sen taustalla olevia motiiveja ja tunnetiloja. Lavalla työskennellessäni oivalsin, mitä ohjaaja oli tarkoittanut, mikä tunne oli roolihahmoni toiminnan taustalla ja miten se vaikuttaa hahmon käyttäytymiseen. Tässä työssä olen jatkuvasti samojen asioiden äärellä, mutta hiukan toisesta näkökulmasta.”
Ohjaajan työstä on maallikollakin jonkinmoinen käsitys, mutta mitä ohjausassistentti tai apulaisohjaaja oikein tekee? Charlotta Sevon luonnehtii työnkuvaansa Kansallisoopperassa kahdenlaiseksi. ”Kun taloon tulee uusi produktio, me toimimme sen ohjaajan assistentteina. Kirjaamme partituureihimme kaiken, mitä pitää tietää teoksesta, ohjauksesta, eri hahmoista: mitä ne tekevät, milloin ja miksi. Toimimme myös laulajien apuna, ja muistiinpanoistamme löytyy kaikki, mitä eri kohtauksista on aiemmin sovittu.” Toisin sanoen ohjausassistentti on se, jolta käydään kysymässä kaikkia mahdollisia asioita produktion näyttämöpuoleen liittyen.
Toinen työnkuvan puoli on apulaisohjaajana toimiminen. Siinä missä ohjausassistentti avustaa ohjaajaa uusissa produktioissa, apulaisohjaajan työ on uusintaohjata ohjelmistoon tulevia vanhoja produktioita uusintaensi-iltaa varten. Tällöin alkuperäinen ohjaaja tulee harvoin henkilökohtaisesti paikalle, joten apulaisohjaajat toimivat nyt pääasiallisina ohjaajina – toki alkuperäisen ohjauksen mukaisesti ja sitä kunnioittaen.
”Lavalla työskennellessäni oivalsin, mitä ohjaaja oli tarkoittanut, mikä tunne oli roolihahmoni toiminnan taustalla ja miten se vaikuttaa hahmon käyttäytymiseen.”
Apulaisohjaajan työtä on toteuttaa ohjaajan näkemyksiä, ei tuoda omia ideoitaan näyttämölle. ”Työmme on uusintaohjata produktio alkuperäisen ohjaajan suunnitelmien mukaan. Isoja linjoja ei koskaan lähdetä muuttamaan, se ei kuulu meidän työhömme. Mutta joskus täytyy muokata yksityiskohtia”, Sevon kertoo. ”Jos alkuperäisessä ohjauksessa solisti esimerkiksi pystyi hyppimään laulaessaan pöydältä toiselle, tai vaikka laulamaan päällään seisoen, mutta uusi solisti ei tähän syystä tai toisesta kykene, silloin me sovitamme ohjausta tältä osin. Kaikkien etu on se, että laulajalla on hyvä olla ja että laulajan instrumentti toimii parhaalla mahdollisella tavalla.”
Ohjaajat ovat usein freelancereita, jotka toteuttavat produktioita eri oopperataloissa ja festivaaleilla, apulaisohjaajat taas tuntevat kotitalonsa ja sen fasiliteetit ja auttavat ohjaajaa tuomaan ideansa ja maailmansa sen puitteisiin. Joskus produktioiden uusintaohjauksia tehdään myös muihin taloihin: ”Olin itse Malmössä uusintaohjaamassa Syyssonaatin sikäläiseen oopperataloon, ja kollegani ovat olleet muun muassa Japanissa viemässä vanhaa Ring-produktiota sinne. Göteborgiin tehtiin myös meiltä Oopperan kummitus, jolloin toinen kollegani oli siellä ohjaamassa”, Sevon kertoo.
Sevon itse ei koe tarvetta tehdä täysin omia ohjauksia, mutta ei sitä koskaan tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Osa hänen kollegoistaan tekee päätyönsä lisäksi joskus myös omia ohjauksia, muun muassa Savonlinnan Oopperajuhlille tai omaan taloon Kansallisoopperaan. ”Esimerkiksi talossamme CircOpera -produktiot ovat kollegani Jere Erkkilän ohjauksia, ja pomoni Anna Kelo on ohjannut muun muassa talomme uuden Ringin. Molemmat ovat ohjannet produktioita myös Kansallisoopperan ulkopuolella.”
Sevonin mielestä parasta apulaisohjaajan työssä on se, että siinä saa olla mukana oopperan luomisprosessissa, osana suurta työyhteisöä. ”Tässä työssä saa olla oopperan ytimessä koko ajan, ja ympärillä on valtavan iso koneisto. Ei tarvitse tehdä yksin, vaan kaikki työskentelevät saman päämäärän eteen yhdessä. Lisäksi on valtavan palkitsevaa, kun saa herättää henkiin produktion ja ohjauksen yhdessä lavalla ja lavan takana olevien henkilöiden kanssa”, hän sanoo. Verratessaan apulaisohjaajan työtä aiemmin tekemäänsä laulajan työhön, Sevon mainitsee myös sen, että vaatimukset fyysiselle kunnolle ovat eri tasolla. ”Laulajan pitää olla satakymmenenprosenttisesti kunnossa, eikä pitkiä lomia voi viettää laulukunnon kärsimättä, mutta minun työssäni esimerkiksi huonosti nukuttu yö tai pidempi loma eivät heti seuraavana päivänä haittaa työn tekemistä.”
Työnsä haastavimmaksi puoleksi Sevon mainitsee aikataulut. Oopperaproduktioiden aikana täyteen pakattu työkalenteri aamu- ja iltaharjoituksineen on joskus hankala sovittaa yhteen perhearjen kanssa, eikä vapaa-aikaa juuri jää. ”Rooleissa olevien laulajien pitää olla läsnä niissä harjoituksissa, joissa käydään läpi heidän kohtauksiaan, mutta meidän on tietysti oltava paikalla koko ajan”, hän sanoo. Intensiivisiä viikkoja seuraavat kuitenkin yleensä normaalimmat työajat ja -määrät, jolloin työtä voi tehdä myös kotoa käsin. Ja puolison on onneksi mahdollista ottaa päävastuu kodista, koirista ja kahdesta tyttärestä niinä viikkoina, kun Sevon on kiinni produktioissa aamusta iltaan.
Toinen apulaisohjaajan työhön liittyvä haaste – mutta samalla varmasti osa työn viehätystä – on se, että on oltava niin monista asioista kartalla samanaikaisesti: ”Täytyy pitää aika monta palloa ilmassa”, Sevon kuvaa.
Kansallisoopperassa työskentelee vakituisesti viisi apulaisohjaajaa. Kaikkien koulutus- ja työurat ovat hiukan erilaiset: joukossa on muun muassa ohjaaja-, tanssija-, ja muusikkotaustaisia henkilöitä. Yhteistä heille on näyttämön taju, kyky ja halu ymmärtää erilaisia ihmisiä sekä taito hallita mitä moninaisimpia tehtäviä yhtäaikaisesti. Ihmistuntemus on työnkuvassa erityisen tärkeää. ”Tässä työssä pitää osata kommunikoida eri tavalla erilaisten ihmisten kanssa”, Charlotta Sevon sanoo. ”Toiset solistit esimerkiksi haluavat ohjaajalta yksinkertaiset paljaat toimintaohjeet, toiset haluavat pohtia roolihahmonsa taustoja, ja toisille taas on tärkeää keskustella hahmonsa tunnetiloista.”
Vakituisia ohjaajia Kansallisoopperalla ei ole, vaan he ovat yleensä vierailijoita. Kuten isoissa yhteistyöprojekteissa aina, toimeen on tultava monenlaisten persoonien kanssa. Sevon kertoo huomanneensa, että usein sosiaalisesti taitavat ohjaajat kuuntelevat ja tarkkailevat laulajia ja saattavat muokata alun perin suunnittelemaansa ohjausta esiintyjille paremmin sopivaksi.
Maailmaan mahtuu kaikenlaisia ihmisiä ja käyttäytymismalleja, ja Kansallisoopperalla onkin laadittu ”Hyvä käytös sallittu” -ohjeistus vastuulliseen työkäyttäytymiseen. Sen myös jokainen ulkopuolinen vierailija saa tulessaan taloon. Tästä huolimatta vaikeita tilanteita voi joskus tulla vastaan intensiivisen työprosessin aikana ja ensi-illan lähestyessä. Kukaan ei halua vaarantaa ensi-iltaa, mutta tarvittaessa talo puuttuu asiaan. Sevonin mukaan ikäviä tilanteita tulee hänelle onneksi harvoin vastaan.
Oman talon työyhteisön ilmapiiriä Sevon kiittelee. ”Tämä talo on fantastinen. Koko siinä isossa koneistossa, jonka kanssa työskentelen, on mahtava yhteishenki. Täällä todella puhalletaan yhteen hiileen.” Sevon kertoo huomanneensa tämän jo freelancer-aikanaan: alusta alkaen hänelle tuli vaikutelma, että hyvää yhteishenkeä arvostetaan ja vaalitaan Oopperan työntekijöiden keskuudessa.
”Tämä talo on fantastinen. Koko siinä isossa koneistossa, jonka kanssa työskentelen, on mahtava yhteishenki. Täällä todella puhalletaan yhteen hiileen.”
Lempioopperaa tai -produktiota Charlotta Sevon ei osaa mainita, mutta mieleen painuneita kokemuksia on useita. Yksi niistä on vuonna 2017 ensi-iltaan tullut Sebastian Fagerlundin Gunilla Hemmingin librettoon säveltämä ja Stéphane Braunschweigin ohjaama Syyssonaatti. Sevon ohjasi uusintaensi-illat niin Helsinkiin kuin Malmöönkin. ”Olin aiemmin uusintaohjannut vähän pienempiä produktioita, ja Syyssonaatti oli ensimmäinen iso työ, jonka tein. Se oli vähän sellainen tulikaste – mutta hirveän kivaa!”, hän sanoo.
Syyssonaatin ohjausta Sevon luonnehtii nerokkaaksi kaikessa minimalistisuudessaan. Produktio oli hänestä monella tapaa upea, solisteja myöten. ”Teini-ikäisenä suurin idolini oli Anne Sofie von Otter”, Sevon kertoo. ”Oli jotenkin epätodellista, että yhtäkkiä olin samassa produktiossa hänen kanssaan!” Teini-iän idolista tuli produktion myötä hyvä tuttava, jonka kanssa vaihdetaan viestejä edelleen.
Freelancerina ollessaan Sevon työskenteli myös näytäntöjärjestäjänä Kansallisoopperalla. Näytäntöjärjestäjä, toiselta nimikkeeltään musiikkijärjestäjä, tekee yhdessä ohjaajan ja näyttämömestarin kanssa teknisen suunnitelman, jonka pohjalta teos voidaan tekniikan näkökulmasta toteuttaa. ”Näytäntöjärjestäjä on myös se, joka antaa partituuristaan kaikki tekniset iskut esityksen pyöriessä”, Sevon sanoo.
Sevon ei ollut tehnyt näytäntöjärjestäjän työtä montaakaan kertaa ennen kuin hänet pyydettiin ykkösjärjestäjäksi CircOperaan. ”Kaikki luulivat, että siinä olisi tuttuja biisejä ja että siitä tulisi helppoa. Tuttuja biisejä siinä olikin, mutta myös kaikkea mahdollista koko ajan: oli trapetsi, oli tulta ja kaiken maailman liikkuvia juttuja. Taiteilijat roikkuivat köyden varassa katosta tai kävelivät seinää pitkin. Olin ihan hirveän hermostunut aluksi, mutta lopulta kaikki sujuikin hyvin. Ja vaikka siinä ei kyllä työprosessin tai esitysten aikana voinut hengähtää hetkeksikään, kokemus oli fantastinen”, hän kertoo. Toisella kertaa Sevon pääsi päivän varoitusajalla Salomen esittäjän stage coveriksi Salome-oopperan pääharjoitukseen ja kenraaliharjoitukseen. ”Tykkäsin siitä Salomen ohjauksen ideasta ja koko proggiksesta, ja oli hienoa päästä tekemään tämäkin rooli – vaikka olin kyllä senkin jälkeen ihan poikki!”
Musiikin suhteen Sevon kertoo olevansa kaikkiruokainen. Tällä hetkellä häntä innostaa ohjelmistoon tuleva Kaija Saariahon Innocence, joka sai kesällä 2021 ensi-iltansa Ranskassa. Produktiosta on hänen mukaansa tulossa upea. Kokonaan uudet teokset ovat tietysti erityisiä jo ihan uutuutensa vuoksi, mutta Sevon pitää myös vanhemmista oopperoista. ”Oopperassa kaikki riippuu mielestäni toteutuksesta: vanha ooppera voi olla jopa uutta tuoreempi, jos se on toteutettu oivaltavalla tavalla.”
Haastavien työaikataulujen vuoksi Charlotta Sevonin vapaa-aika on usein kortilla. Siitä syystä hän priorisoi vapaa-ajallaan perhettä ja kotia. Puolison ja kahden tyttären lisäksi Sevonin perheeseen kuuluu kaksi venäjänvinttikoiraa, joiden kanssa hän on käynyt kisoissa ja näyttelyissä, aiemmin ulkomaita myöten. Aikaisemmin Sevon myös kasvatti venäjänvinttikoiria, mutta nykyisin siihen ei ole enää oikein aikaa.
Kotona myös riittää tekemistä aktiiviselle: ”Tykkään remontoinnista, ja meillä on kotona koko ajan joku pienempi tai isompi remppaprojekti käynnissä”, Sevon sanoo. Koronasulkujen myötä bikramjoogan rinnalle löytynyt onlinejooga sekä lukeminen tuovat rauhallista vastapainoa remontointiin ja ajoittain hektiseen työelämään.
Kuvat: Tero Ahonen
Artikkeli on julkaistu Muusikko-lehdessä 5/2022.