”Tauko palautti herkkyyden keikoille”
Ahaa-elämys syntyi jo syksyllä 2021. Laulaja ja säveltäjä Venla Ilona Blom oli yhtyeensä Tuulettaren kanssa esiintymässä Walesissa ja Saksassa – kiertueella, joka ihmeen kaupalla toteutui koronapandemian hetkellisessä uinahtamisvaiheessa. Keikoilla yleisö vaikutti Blomista erilaiselta kuin ennen. Ihmiset keskittyivät ja kuuntelivat tavallista intensiivisemmin ja myös antoivat tunnereaktioidensa näkyä ja kuulua. Paljon ulkomailla keikkailleesta Blomista tuntui, että yhteys bändin ja yleisön välillä oli noussut uudelle tasolle.
”Sen läsnäolon aisti ihan eri tavalla itsessä ja yleisössä, ja ihmiset tulivat myös keikan jälkeen rohkeammin jakamaan kokemuksiaan keikasta. Ihmiset itkivät ja kiittivät musiikista vuolaasti, mikä sai myös bändiläiset herkistymään ja pysähtymään tilanteessa. Se oli konkreettinen muistutus, että tämän takia tätä työtä tehdään”, Blom sanoo.
Mutta muutakin oli muuttunut kuin yleisö. Blom sanoo oivaltaneensa pandemian aikana jotain ihan uutta esiintyjänä. ”Ennen pandemiaa olin kasvattanut rautaisen staminan esiintyjänä. Tauko palautti asetukset positiivisessa mielessä alkupisteeseen ja palautti herkkyyden keikoille. Sitä kuuntelee ja havainnoi yleisöä ihan eri tavalla ja avoimemmin. Siitä syntyy myös se energia, joka herättää musiikin, esiintyjät ja yleisön eloon. Se ei synny tyhjiössä – eikä sitä samaa voi kokea esimerkiksi stream-keikoilla. Tätä uutta olotilaa olen yrittänyt vaalia.”
Toinen asia, jonka pandemia-aika opetti ja jota Blom aikoo jatkossakin vaalia, on tarve pitää entistä parempaa huolta omasta työhyvinvoinnista. Tätä tukee se, että koko alalla on Blomin mukaan tapahtunut muutos positiivisempaan, inhimillisempään suuntaan. ”Olemme kaikki ihmisiä, ja jos joku sairastuu ja keikka peruuntuu, ei kenenkään maailma siihen kaadu. Kyse on arvoista ja niiden priorisoinnista: mietimmekö vain menetettyä keikkapalkkiota vai valitsemmeko oman jaksamisen ja terveyden. Toki keikkamuusikon talous on kiinni toteutuneissa keikoissa, mutta sairaana tai uupuneena työskenteleminen ei ole kenenkään etu. Kun artistit alkavat yhä enemmän priorisoida omaa hyvinvointiaan, siitä hyötyvät pitkässä juoksussa kaikki: bändi, tilaajat, yhteistyökumppanit ja ennen kaikkea yleisö.”
Blom sanoo, että kun aiemmin vertailtiin keikkamääriä ja ajateltiin, että jokaisesta keikasta pitää olla kiitollinen ja vetää se vaikka pää kainalossa, nyt ajatellaan toisin. ”Olen kuullut monilta kollegoilta avoimesti sellaista pohdintaa, että jaksankohan nämä kaikki keikat näin tiukassa aikataulussa. Itsellänikin oli aiemmin aika toksinen työmoraali, ja kauhean suuri kynnys perua keikka. Edelleen mietin usein, miten pitkälle pitää venyä ja uskallanko vetää rajat. On ollut ihana tajuta, että kun tarve vaatii, niin uskallan ja voin.”
Tulevan syksyn ja talven aika Tuuletar tekee 10-vuotisjuhlakiertueen, ja ensi vuonna yhtyeellä on tiedossa paljon ulkomaankeikkoja. Epävarmuus keikkojen toteutumisesta ei ole enää päällimmäinen tunne. ”Ihmismieli unohtaa aika nopeasti, ja toisaalta sitä osaa suhtautua nyt rationaalisemmin. Jos joku keikka peruuntuisi, ei se tuntuisi nyt yhtä pahalta kuin pari vuotta sitten”, Blom sanoo.
Blom työstää parhaillaan syyskuussa ensi-illan saavaa omaa sooloprojektiaan, johon hän sai apurahan juuri pandemian alun kynnyksellä. Projekti venähti sattuneesta syystä ja hyvä niin. ”Päätin, etten vie teosta näyttämölle ennen kuin tiedän, että se varmasti toteutuu. Pandemian aikana teoksen sisältö muuttui radikaalisti, sillä maailmakin muuttui. Onneksi tajusin ja hyväksyin, että kaikki tulee muuttumaan ja maltoin odottaa.”
”Ihmisten suunnaton palo livemusiikin pariin tuntuu hienolta”
Osaanko vielä tämän ammattini? Tämä ajatus on varmasti pyörinyt monen lavoille palanneen artistin mielessä kahden vuoden lähes totaalisen keikkatauon jälkeen. Monelle esiintyvälle muusikolle pakkotauko aiheutti särön paitsi uskoon omia taitoja kohtaan, myös omaan identiteettiin. Näitä on pohtinut myös kosketinsoittaja ja säveltäjä Milla Viljamaa.
”Esiintymisten jääminen miltei kokonaan pois oli kova kolaus ja sai minut kyseenalaistamaan omaa identiteettiäni. Huomasin, miten paljon esiintymiset ja keikkamatkat olivat jaksottaneet ja fokusoineet ammattiani. Vaikka olen aina antanut arvoa toimivalle työyhteisölle, sen merkitys korostui entisestään. Oli todella ikävä kollegoita ja yhdessä tekemistä hyvässä hengessä. Myös toimimattomat asiat nousivat selkeämmin esiin, koska omaa ammattiaan joutui kyseenalaistamaan ja tarkastelemaan uusista näkökulmista. Samalla tuli kyseenalaistettua myös omat ammatilliset arvot ja tarpeet.”
Viljamaa on Lauri Tähkän Revohka-yhtyeen pianisti, ja hän on kiertänyt bändin kanssa koko kuluneen kesän festareilla ympäri Suomea. Ensimmäiset keikat pitkän tauon jälkeen herättivät epävarmuuden omia kykyjä kohtaan, mutta tunne helpotti nopeasti keikkojen alkaessa. Viljamaasta esiintyminen on tuntunut entistäkin arvokkaammalta ja henkisesti tärkeämmältä tauon jälkeen.
”Yleisö on ollut upeaa ja näyttänyt, kuinka suunnaton palo ihmisillä on ollut livemusiikin pariin. Heidänkään ikävänsä tapahtumia kohtaan ei ole jäänyt välittymättä. Voisi jopa sanoa, että porukka on näyttänyt vapautuneemmalta ja nauttivan elämästään enemmän kuin koskaan. Selkeästi ihmisille on tärkeää, että taas tapahtuu. Se antaa uskoa siihen, että oma tekeminen on tärkeää, vaikka sitä ei valtiotasolla tunnustettaisikaan.”
Peruuntuneita keikkoja ei Milla Viljamaan kalenterissa ole enää viime kevään jälkeen näkynyt. Siitä hän sanoo olevansa hyvin kiitollinen. ”Kollegoilta olen kuullut myös muuta, joten kaikki eivät ole olleet yhtä onnekkaita. Vaikka tänä kesänä Suomessa on järjestetty erityisen suuri määrä festivaaleja ja pitkään toimineet festarit ovat keränneet hienosti yleisöä, on myös tapahtumia, joille yleisö ei ole löytänyt tai joille sitä ei ole riittänyt.”
Pandemia vaikutti muusikoiden lisäksi raskaasti myös lavahenkilökuntaan. Moni lavatekniikassa ja tapahtumatuotannossa työskennellyt osaaja on joutunut vaihtamaan alaa joko tilapäisesti tai pysyvästi.
”Festareilla olen huomannut, että osaava porukka, etenkin tekniikan puolella, on joutunut vaihtamaan alaa. Silloin kun koronatuista keskusteltiin, koetettiin muistuttaa, että juuri tämä ryhmä jää sudenkuoppaan. Ei ihme, että heidän on ollut pakon edessä etsittävä muita töitä. Useat eivät välttämättä vieläkään uskalla palata näihin töihin epävarman yleistilanteen vuoksi tai ovat tyytyväisiä nykyiseen uuteen ammattiinsa. Kokemus turvaverkon ulkopuolelle tipahtamisesta ei varmasti ainakaan motivoi palaamaan”, Viljamaa sanoo.
Mutta on moni asia hänen mielestään mennyt myös parempaan suuntaan. ”Koronan myötä sairastaminen on nykyään ihan oikeasti hyväksytty syy olla menemättä töihin ja olla tartuttamatta muita. Aiemmin työhön suhtautuminen oli välillä jopa liiankin kohtuutonta. Ehkä meilläkin on vihdoin oikeus sairastaa, eikä kelvollisen työmoraalin käsitteeseen kuulu enää töiden tekeminen oman ja muiden terveyden kustannuksella.”
Pandemia-aika sai monet pohtimaan omaa elämäänsä ja suhdettaan muihin ihmisiin ja omaan työhön. Viljamaallekin se antoi mahdollisuuden mietiskellä uusia näkökulmia omaan tekemiseen. ”Uskon, että tämä on henkilökohtaisesti ollut yksi tärkeimmistä puolista, mitä tämä hirvittävä globaali tilanne on saanut aikaan. On ollut mahdollisuus puuttua omaan ammatilliseen tulevaisuuteen ja viedä sitä tottumusten sijaan suuntiin, jotka inspiroivat ja motivoivat.”
Usko tulevaisuuteen on Viljamaalla varovaisen toiveikas. ”Kyllä tietoisuudessa häilyvät muistot menneistä vuosista. Uskon, että epävarmuuden kokemukset syntyvät siitä traumasta, jonka jouduimme ammatillisesti kohtaamaan pandemian myötä. Turvaverkkojen ulottumattomiin joutuminen on varmasti ollut monelle shokki, jota ei etukäteen osannut odottaa. Suhtautuminen alaamme ja sen tukemiseen on ollut lannistavaa, ja tuntuu, että koko ammattikuntaamme on kyseenalaistettu. Näiden kokemusten käsittely tulee kestämään oman aikansa.”
”Nyt puretaan kahden vuoden keikkasumaa”
Showtime viideltä alkuillasta, klubi avoinna iltakahdeksaan. Tähän totuttiin viimeisen kahden vuoden aikana, kun pandemian vuoksi tapahtumapaikkojen aukioloaikoja jouduttiin rajoittamaan radikaalisti. Rajoitukset ovat mennyttä aikaa, toivottavasti pysyvästi, mutta jotain niistä on seurannut nykyhetkeenkin.
”Ihmiset käyttävät nyt viikonloppuisin kaksi vuotta sitten ostamiaan lippuja. Monet uudet keikat ovat siirtyneet viikonlopuilta arki-iltoihin, ja niiden alkamisajankohdat ovat aikaistuneet. Keikkajärjestäjät taisivat huomata, että kyllä ihmiset tulevat keikoille muulloinkin kuin viikonloppuisin vasta iltayhdeksän jälkeen. Tämä on mielestäni positiivinen ilmiö”, sanoo kosketinsoittaja, basisti ja lauluntekijä Jussi Liski.
Vaikka koronavirus ei enää uhkaa ihmisten terveyttä yhtä vaarallisena kuin aiemmin eikä rajoituksia sen vuoksi enää ole, se toki pyörii yhä keskuudessamme ja sairastuttaa ihmisiä. Liski sanoo, että tämä on näkynyt tuurauskeikkojen määrässä. ”Tuuraajille on ollut kysyntää kuluneena kesänä huomattavasti aiempaa enemmän, ja keikkoja on tullut todella lyhyellä varoitusajalla. Ja tämähän on monella tapaa hyväkin asia. Ihmiset malttavat sairastaa rauhassa, ja sen seurauksena toiset saavat työtilaisuuksia tuuraajina.”
Liski keikkailee muun muassa Ile Vainion, Sini Kaukorannan, Bianca Moralesin ja Lapinlahden Lintujen kanssa ja tekee tanssibändikeikkoja. Vielä maaliskuussa 2022 pandemia aiheutti Liskin kalenteriin yli 20 keikkaa käsittäneen konserttisarjan siirtymisen, mutta sen jälkeen keikkoja on alkanut olla koko ajan enemmän ja sovitut keikat ovat toteutuneet. Esiintyminen pitkän tauon jälkeen on ollut antoisaa.
”On ollut mukava palata oikeille keikoille bändikavereiden kanssa ja päästä taas vuorovaikutukseen yleisön kanssa livetilanteessa. Yleisössä jengi pitää selkeästi hauskaa, mutta aika kiltisti – yhtään mitään ördäämismeininkiä en ole tänä kesänä nähnyt keikoilla.”
Liski sanoo, että moni kiertueita suunnitteleva artisti törmää tällä hetkellä keikkapaikkojen saatavuusongelmaan. ”Nyt puretaan kahden vuoden sumaa. Kaikkien kiertueita on jouduttu siirtämään moneen kertaan, ja nyt ovat konserttitalot ja ohjelmistot täynnä. Moni keikkapaikka joutui myös lopettamaan korona-aikana. Nyt ensimmäisessä sumanpurkuvaiheessa konserttitalot on varattu pääasiassa isoille tähdille, ja se vie aikansa. Pikkuhiljaa niihin mahtuvat varmasti taas pienemmätkin artistit.”
Pandemian aikana Liski teki studio- ja opetustöitä. Hän sanoo, että hyvänä asiana tuosta ajasta jäi se, että opittiin tekemään töitä ja keikkoja myös etänä. Etätyöskentelytaitoja kannattaa hänen mielestään hyödyntää tulevaisuudessakin myös musiikkialalla.
”Minulle monet stream-keikat olivat positiivisia kokemuksia. Myös niissä pääsi vuorovaikutukseen yleisön kanssa, vaikka tietysti eri tavalla kuin livetilanteissa. Minusta liven ja streamin yhdistäminen keikoilla on ehdottomasti kannattavaa myös jatkossa.”
Liski tietää monia kollegoita, jotka pandemia-aikana masentuivat ja menettivät jopa työkykynsä ainakin tilapäisesti. Itse hän sanoo nauttivansa nyt soittamisesta ihan eri tavalla kuin ennen. ”Sitä on innoissaan monista pienistä asioista ja niiden hienouksista, joita ei aiemmin niin osannut nähdä. Ja positiivista on huomata, että ainakaan ei olla bändin kanssa soitettu huonommin kuin ennen pandemiaa. Päinvastoin, ehkä se keikkailutauko on tehnyt hyvääkin soittamiselle.”
Musiikinopetustyössä Liski sanoo huomanneensa pandemia-aikana myös opiskelijoissa tietynlaista näköalattomuutta tulevaisuutta kohtaan. Hänellä itsellään on jo pitkä ura takana, ja kokemuksensa pohjalta hän on osannut rohkaista myös opiskelijoita. ”Muusikkona se ammatillinen kaari on niin valtavan pitkä, ettei kannata jumittua nykyhetkeen. Sen sijaan on hyvä ajatella aina paljon kauemmas tulevaisuuteen.”
”Jaksamisesta puhutaan entistä avoimemmin”
Talvella 2020 Emma-gaalassa nähtiin odotettu comeback-keikka, kun Tehosekoitin nousi lavalle vuosien tauon jälkeen. Yhtye oli suunnitellut samaiselle vuodelle pitkää kiertuetta, kun koronavirus tuli ja laittoi suunnitelmat uusiksi. Yksi Emma-gaalan keikalla olleista taustalaulajista oli Nelli Saarikoski, joka soittaa kokoonpanossa myös saksofonia ja huilua. Pandemia-aikana hän ja muut taustalaulajat treenasivat ja valmistautuivat moneen kertaan keikkoihin, mutta aina vaan niitä jouduttiin siirtämään.
Kiertue toteutui viimein tänä kesänä. ”Fiilis keikoilla on ollut aivan mieletön”, Saarikoski sanoo. ”Esimerkiksi Tikkurila-festareilla oli ihan älytön määrä jengiä ja yleisö mylvi. Monet yhtyeen fanit ovat 20 vuoden takaa ja odottaneet comeback-keikkoja yli kaksi vuotta. Koko kesän kiertue on ollut sellaista upeaa, unenomaista nostalgiaromanssia. Nyt sitä vaan ihmettelee pää pyörällä, että nytkö se kesä on jo ohi.”
Keikat eivät silti suinkaan ole Saarikoskelta ohi. Hän on kiertänyt koko kesän myös Pyhimyksen keikoilla taustalaulajana, ja niitä keikkoja riittää vielä pitkälle syksyyn. Saarikoski sanoo, että tunnelma festarilavojen takana on ollut pääasiassa todella hyväntuulinen. ”On ollut tosi yhteisöllinen meininki, ja hymyssä suin ollaan painettu töitä. On tuntunut ainutlaatuiselta ja hienolta nähdä pitkästä aikaa monia ystäviä: lavahenkilökuntaa, tuottajia ja muita artisteja.”
Saarikoskea odottaa syksyllä vielä kauan odotetut keikat Jäähallissa sekä Tehosekoittimen että Pyhimyksen riveissä. Niiden jälkeen hän aikoo pyhittää loppuvuoden oman musiikin tekemiselle.
Saarikoski ryhtyi kokopäiväiseksi muusikoksi ja yrittäjäksi vuoden 2022 alussa – samaan aikaan, kun koronaviruksen omikron-variantti levisi hurjaa vauhtia ja aiheutti aina vaan uusia rajoituksia. Hyppäys oli siinä maailmantilanteessa varmasti monen mielestä uhkarohkea, mutta viisi vuotta Pop & Jazz Konservatorion opettajana työskennellyt Saarikoski oli varma valinnastaan. ”Ajattelin, että – oli pandemiaa tai ei – jos en nyt hyppää, niin en ehkä tee sitä koskaan. Onneksi hyppäsin, sillä studiohommia ja keikkoja on riittänyt lähes oman jaksamisen äärirajoille saakka.”
Jaksamiseen liittyy myös se, mikä Saarikosken mielestä on pandemia-aikana alalla muuttunut musiikkialalla parempaan suuntaan: siitä puhutaan nyt paljon aiempaa avoimemmin. ”Kollegat keikoilla lavojen takana juttelevat ihan eri tavalla nyt jaksamisestaan, jännittämisestään ja ylipäätään mielenterveydestään. Se on ehdottomasti se suunta, mihin tälläkin alalla pitää mennä. Kun tällaisista asioista voi puhua kollegojen kanssa, tajuaa, ettei ole yksin fiilistensä kanssa. Olen ollut ennen kova keikkajännittäjä ja monesti saanut paniikkikohtauksen lavalla. Pandemian jälkeen ne ovat onneksi loistaneet poissaolollaan, ja jännittäminenkin on jäänyt miltei kokonaan.”
Pandemia sai Saarikosken ajatuksissa aikaan myös muita positiivisia oivalluksia. ”Olen aina ollut kova kontrolloimaan kaikkea ja halunnut pitää langat tiukasti käsissäni. Pandemian myötä tullut kontrollinmenetys on tehnyt oikeastaan hyvää. Olen oppinut sietämään paremmin sitä, etten voi vaikuttaa kaikkeen, vaikka haluaisin.”
Venla Ilona Blom kuva: Katariina Salmi
Milla Viljamaa kuva: Leif Väre
Jussi Liski kuva: Santtu Särkäs
Nelli Saarikoski kuva: Marja Saarikoski
Artikkeli on julkaistu Muusikko-lehdessä 4/2022.