Tiedätte varmaan, mitä tarkoittaa ”tyhjän paperin kammo”. Se tunne, kun pitäisi aloittaa luova työ, eikä mitään synny. Sanonta kuulostaa dramaattiselta, ja joo, tutultakin. Välillä säveltämisen aloittamisessa on tosiaan käynnistysvaikeuksia. Mutta niin on monessa muussakin työssä. Miksi ei siis ole olemassa sanontoja ”auraamattoman lumen kammo” tai ”kaivamattoman ojan kammo”?
Kuinka paljon sanonnat oikeastaan ohjaavat ajatteluamme? Niin kuin esimerkiksi ”itku pitkästä ilosta”. Mitä ihmettä? Aivan järkyttävä sanonta. Ihan kuin ilon toisessa päässä odottaisi vääjäämättä suomalaista joku ikävä itkun päräyttävä ylläri. Silti tätä sanontaa hoetaan edelleen ja varsinkin lapsille. Sitten vielä ihmetellään, että mitenkäs me suomalaiset ollaan tällaista vähän ilotonta porukkaa.
Ärsyttääkö muitakin vanhat sanonnat? Älä anna homeisten sanontojen ohjata ajatteluasi! Pohdi millainen maailmankuvasi olisi, jos sanonnat menisivätkin toisin:
- Joka kuuseen kurkottaa, myös lopulta pääsee kuuseen.
- Itku pitkästä ruikutuksesta. Riemu pitkästä ilosta.
- Aikainen lintu ei nappaa sen enempää matoja kuin myöhäinenkään. Se vaan ärsyttää muita lintuja esittämällä itseänsä parempaa.
- Haukkuva koira muuten puree – ja kovaa. Kokemusta on.
- Kukko ei laula käskien, sen tajuaa jokainen, mutta ihminen laulaa käskien, pyytäen ja rahasta.
- Koiraa on nimenomaan karvoihin katsominen. Koiran pinta-alasta noin 98 % on karvaa.
- Parta todellakin kasvaa myös pahoille.
- Vahinko tulee, jos on tullakseen, vaikka sinulla olisi neljä kelloa kaulassa.
- Vanha konsti on todella paljon huonompi kuin uusi. Yritäpä korjata uusi Audisi vuoden 1970 konstein.
- Kettu ei sano mitään pihlajanmarjoista, ellet ole syönyt vääriä lääkkeitä.
Pasi Lyytikäinen
Kirjoittaja on säveltäjä.
Kolumni on julkaistu Muusikko-lehdessä 1/2022.