Jorma Katrama on poissa

5.6.1936–2.1.2022

Jorma Katrama kuoli 2.1.2022 85-vuotiaana. Hän oli joutunut viikkoa aikaisemmin sairaalahoitoon vakavien oireiden vuoksi.

Jorma Katrama syntyi Helsingissä 5.6.1936. Hän suuntautui lapsesta alkaen musiikkiin. Hän oli luontainen esiintyjä. Pikkupoikana hän kävi laulamassa Tilkan sotasairaalan potilaille puolustushengen ylläpitämiseen tähtääviä lauluja hyvällä menestyksellä. Soittimeksi valikoitui viulu. Hän opiskeli Sibelius-Akatemian nuoriso-osastolla. Lukioiässä pääasialliseksi soittimeksi vaihtui kontrabasso. Basso vei Jorman jo hyvin nuorena soittamaan ravintoloihin ja tanssipaikoille. Viulu kuitenkin kulki pitkään mukana keikoilla, ja yleisö sai nauttia Tango-Jorman maukkaista esityksistä.

Viulistin peruskoulutus vaikutti siihen, millainen Jormasta tuli basistina. Hän oli Suomessa ensimmäinen, joka suoritti diplomitutkinnon kontrabassossa. Siihen kuului soolokonsertti, joka saattoi olla lajissaan ensimmäinen maassamme. Esimerkiksi Seppo Heikinheimo kirjoitti arviossaan, ettei moinen jättisahio sovi soolosoittimeksi. Jonkun on aina avattava uusi polku. Kontrabasson osalta Jorma Katrama avasi uusia uria. Hänen aloitteestaan ja yhteistyössä Juha Monosen kanssa syntyi Kontrabassoklubi, jonka perustamiskokous pidettiin Tampereella. Jorma Katrama teki useita solistisia levytyksiä ja mursi ennakkoluuloja tälläkin tavalla.

Jorma oli muusikon poika. Isä Kalle Katrama soitti käyrätorvea Helsingin kaupunginorkesterissa, josta Jorma sai paikan vuonna 1959. Kolmikymppisenä hänestä tuli äänenjohtaja. Sitä tehtävää hän hoiti eläkkeelle siirtymiseen asti. Eläkkeellä hän jatkoi soittamista useissa jazzkokoonpanoissa. Terveydellisistä syistä jousella soittaminen oli pitänyt jättää. Soittamista ja esiintymistä hän ei koskaan lopettanut. Jorma Katrama oli monipuolisesti lahjakas. Hän oli viimeisen päälle käsityöläinen sekä musiikissa että monessa muussa. Käsityöläisyydessä hän oli ilmi selvästi vanhempiensa työn jatkaja.

Jorma Katraman kohdalla näyttää, että muusikkous oli itsestään selvä uran valinta. Hänen taidoillaan ei 1950-luvun Suomessa todellakaan ollut puutetta tanssikeikoista. Jorma eteni nopeasti maan ykkösbändeihin. Hän oli Erkki Valasteen kanssa kysytty komppi levytyksissä. Molemmat olivat erinomaisia soittimensa taitajia. Mutta Jorman mukaan keikat tulivat heille, koska he hallitsivat nuotinluvun hyvin. Jazzbasistina hän esiintyi ensimmäisillä Pori Jazzeilla ja muun muassa Montreux’n festivaaleilla. Kun oli paljon keikkoja, talouskin oli turvattu. Ajatus ryhtyä opiskelemaan oikeustiedettä jäi ehkä siksi vain ajatukseksi.

Jorma oli kiinnostunut kaikenlaisista asioista ja utelias oppimaan uutta. Aikanaan hän tietenkin hankki sähköbasson ja sai tunnustusta sen soittajana. Kun hän huomasi Matti Bergströmin ja Kari Hynnisen poistaneen nauhat bassoistaan, Jormakin poisti ne tarpeettomina Fenderistään.

Jorma Katrama avioitui nuorena toisen Museokadun pihapiirin kasvatin Aino Typin kanssa. He saivat tyttären. Aino kuitenkin kuoli yllättäen vaikeaan sairauteen pian tämän jälkeen. Jorma ja tytär Hanne muuttivat yhteiseen kotiin vanhempien kanssa. Perheen perustamisen vaiheessa Jorma hakeutui virkaan kaupunginorkesterissa. Myöhemmin Jorma avioitui uudelleen Seija Bergströmin kanssa. Liitto kesti kymmenisen vuotta.

Jorma tutustui Varpu Varjokallioon vuoden 1980 paikkeilla, ja he avioituivat myöhemmin. Liitto jatkui hänen elämänsä loppuun asti. Varpun perhe muodostui tärkeäksi osaksi Jorman elämää. Tytär Hannen ison uusperheen lasten ja lastenlasten piirissä hauska ja huumorintajuinen isoukki oli suosikki.

Jorma oli täysiverinen muusikko. Mutta hän myös teki ahkerasti työtä edistyäkseen, ja kuten hän itse sanoi, säilyttääkseen tasonsa muusikkona. Hän opetti Helsingin konservatoriossa ja Sibelius-Akatemiassa muiden töiden ohessa. Kansainvälisessä kontrabasistien yhteisössä Jorma oli tunnustettu taitaja. Hän piti kontrabasisteille mestarikursseja kaikkialla maailmassa, esiintyi solistina ja tuomaroi kilpailuja. Hän oli kunniajäsen Suomen ja usean muun maan kontrabasistijärjestössä. Japanissa on Jorma Katrama fanklubi.

Viulun ja basson ohella Jorma soitti nuorena kitaraa ja aikuisena säkkipilliä ja tuubaa. Hän oli äidin puolelta irlantilaista sukua, mikä ehkä sai hänet ostamaan Fazerilla alennusmyynnissä olleen säkkipillin. Sitä hän harjoitti pitkään ja tuloksellisesti. Hän esiintyi kaupunginorkesterin solistina säkkipillikonserton esityksessä.

Jormalla oli pitkäjänteisyyttä. Se ilmeni pienoismallien, etenkin purjelaivojen, rakentamisena. Ja tietenkin kontrabasson harjoittamisessa. Veikko Ahvenainen kertoo omasta ahkerasta harjoittelustaan kirjassaan. Hänen orkesterinsa oli illalla soittanut tanssikeikan, ja aamulla hän meni työpaikalle harjoittelemaan. Orkesterin basisti oli siellä jo täydessä touhussa. Jorma harjoitteli kaupunginorkesterin koesoiton kappaleita.

Kesäisin yhteisillä purjehdusmatkoillakin Jorma usein harjoitteli säkkipillin tai tuuban soittoa. Saaristomiljöö sai silloin poikkeuksellista lisäväriä. Purjeveneessä tuuba vei saman tilan kuin muut miehistön jäsenet.

Jorma opiskeli nuorena myös Pariisissa. Hän oli frankofiili ja esiintyi useasti solistina Ranskassa. Hauskana seuramiehenä hän sujahti joustavasti kansainvälisiin piireihin. Irlantilaiset sukujuuret olivat Jormalle tärkeä asia. Hän oli vilkas ja sosiaalinen. Toisaalta hän vetäytyi omiin oloihinsa. Ja jos Jorma tulistui, räiskettä riitti. Hänen kanssaan sovittu piti aina. Jorma oli valmis kamppailemaan asiansa ja myös yhteisten asioiden puolesta. Hän toimi kaupunginorkesterissa valtuuskunnan puheenjohtajana ja vuosina 1968–1971 Muusikkojen liiton puheenjohtajana. Erityisesti suomalaisten orkesterimuusikkojen oikeuksien kannalta Jorma Katrama jää historiaan rohkeana taistelijana. Hänen johdollaan Helsingin kaupunginorkesterin muusikot saivat itselleen tekijänoikeuslakiin pohjautuvat oikeudet, joita työnantaja ei aluksi tunnustanut. Jorman johtama oikeustaistelu päättyi voittoon. Paljolti sen ansiosta suomalaiset orkesterimuusikot ovat saaneet tekijänoikeusperusteista lisää palkkoihinsa.

Meri oli Jorma Katramalle tärkeä. Hän kasvoi lähellä merta ja oppi varhain liikkumaan merellä. Veneilyn ohella hän harrasti sukellusta. Vuosikymmenien ajan hänellä oli iso hieno merivesiakvaario. Muutama vuosi sitten hän teki Varpun kanssa viikon matkan Välimerellä viiden tähden hotelliksi rakennetussa suuressa purjelaivassa. Alus oli sellainen, jollaisia hän rakensi pienoismalleina. Innosta puhkuen hän kertoi kiirehtineensä aamuneljältä kannelle seuraamaan, miten kolossia oikeasti purjehditaan.

Jorma Katrama oli Muusikkojen liiton kunniajäsen. Ansioistaan taiteilijana hänelle oli myönnetty Pro Finlandia-mitali.

Jorma Katrama on mennyt pois, mutta muistoissamme hän pysyy.

Raimo Vikström
Muusikkojen liiton puheenjohtaja 1971–73 sekä 1985–2002.
Liiton palveluksessa vuosina 1968–2002.