Kiitos kuluneesta vuodesta!

In English >
På svenska >

Ensimmäisenä päivänä oli pimeää

Sytytin valot, ja toivoin, että se kaikki oli vain unta.
Halusin jättää pimeän taakseni, pyyhkiä varjotkin pois.

Spottivaloilla, ajattelin.
Ympäröisin itseni valosuihkulla, enkä varjoja tai pimeää enää näkisi.

Odotin, että varjot lähtevät.
Odotin kauan.

Laitoin itselleni paikan, missä odotin.
Viritin pienet kohdevalot.
Olohuoneen nurkkaan.
Valo riitti kasvoilleni.

Omasta paikastani huhuilin ja kuuntelin.
Toisiin samanlaisiin paikkoihin.

Kuuluuko? Näkyykö?

Odotin.

Epäilin,
Itseäni

Kuka olen, jos en valoa näe.
Kuka olen, jos en lauluääntäni käytä.
Kuka olen, jos en soitintani soita

Lauloin pienen itkuvirren maailmalle.
Soitin sopivan surumarssin.
Kerroin tarinan puuttuvasta valosta.

Kuulin samalla myös sinut. Sinäkin tulkitsit tarinaa varjoista ympärillämme.

Toivoimme uusia selkeämpiä nuotteja,
partituuriimme esitysmerkintöjä, ohjeita odottamattomaan dynamiikanvaihteluun, työkaluja valon ja varjon tulkitsemiseen.

Odotimme

Voimasointua, joka tilassa resonoi.
Rumpufilliä, joka seuraavaan osaan siirtää.
Täydellistä harmoniaa dissonansseineen.

Odotimme

Lavaa, jolla elää
Tehdä työtä
Luoda kauneutta ja elämän suuria hetkiä
Myös muille.
Tuoda valoa.

Valoa, jossa tanssia avojaloin
Sointujen kannatellessa
Ulkolavalla
Festivaalin lämmössä
Valoa, jota kohti kumartaa yläriviin asti.

D.S. al coda.

Valo ja varjo kietoutuvat toisiinsa, hoitaen omat pulttinsa
Etsin taas kaikki valonlähteet lähelleni.

Ilman yhtä ei ole toista
Omassa orkesterimontussani kuiskaan korvamonitoriin.

Me tunnelmien ja tarinoiden luojat,
Me tunteiden kanavoijat.

Emme ole yksin varjoissakaan.

Kun laitan päälle huomiovalot.

Sinä,
Anna elämän soida, valossa laulaa.

Anna Dantchev