Oscar Somersalo syntyi 1990 Vantaalla. Isoveli soitti kitaraa, ja se alkoi kiinnostaa myös pikkuveljeä. Somersalo ryhtyi kuusivuotiaana soittamaan klassista kitaraa, ja harrastus vakavoitui nopeasti. ”Soitin jo ala-asteella paljon, ja yläasteelle siirryttyäni useamman tunnin päivässä. Päätin noina aikoina haluavani kitaristiksi.”
Somersalo soitti kouluaikoina myös sähkökitaraa bändissä, mutta sanoo klassisen kitaran olleen aina hänen juttunsa. Hän kertoo musiikkitaustansa muutenkin olevan klassinen: hän on soittanut myös selloa ja suorittanut Sibelius-Akatemialla sivututkinnot niin modernissa kuin barokkisellossakin.
”Pidän espanjalaistyylisestä musiikista ja osin sen vuoksi olen klassisessa kitarassakin hakenut espanjalaistyyppistä kirkasta ja jopa terävää soundia.”
Espanjalaisvaikutteista huolimatta Somersalo ei kuitenkaan ole juuri soittanut flamencoa, vaikka kitara siihen erottamattomasti kuuluukin. ”Oikeastaan vasta nyt pandemia-aikana olen soittanut sitä. Kun en ole erityisesti konsertoinut tai valmistautunut kilpailuihin, on jäänyt paremmin aikaa ja kapasiteettia kokeilla jotain uutta.”
Maiseman vaihdokset vapauttavat olemista ja ajattelua
Suomessa Somersalon opettajina toimivat muun muassa Jukka Savijoki, Andrzej Wilkus, Timo Korhonen ja Ismo Eskelinen. Osa heistä vakituisemmin, osa lähinnä kursseilla esimerkiksi Ikaalisten kylpylän kitarafestivaalilla.
”Ennen Sibistä kävin myös jonkin verran Italiassa soittotunneilla. Olen aina halunnut ulkomaille näkemään ja kokemaan uutta. Maiseman vaihdokset ja uuteen tutustuminen vapauttavat omaa olemista ja ajattelua. En haluaisi jäädä paikoilleni oikein millään tasolla.”
Somersalo menestyi opinnoissaan ja oli kunnianhimoinen ja aktiivisesti esiintyvä taiteilija. Eräänä merkittävänä virstanpylväänä voidaan pitää hänen osallistumistaan vuoden 2011 RSO:n nuorten solistien konserttiin. Hän lienee Timo Korhosen lisäksi ainoa kitaristi, joka on päässyt kyseisessä konserttisarjassa esiintymään.
Somersalo teki Sibelius-Akatemialla kandidaatin tutkinnon vuonna 2012, ja sen jälkeen hän alkoi miettiä jatkoa. Matkustamisesta ja uusien paikkojen kokemisesta pitävänä ulkomaille hakeutuminen tuntui luontevalta. Hän oli eräällä festivaalilla tutustunut kitaristiin, joka opiskeli Baltimoressa Marylandissa melko lähellä Washingtonia kuuluisan kuubalaisen Manuel Barruecon johdolla.
”Ryhdyin selvittämään, miten minäkin voisin päästä sinne. Pyrkiminen onnistui onneksi videon perusteella, joten se poisti riskin turhasta matkasta Jenkkeihin. Pitkä matka ja aikaero olisivat verottaneet voimavaroja ja tietenkin lompakkoakin. Jos sitten en olisikaan päässyt, olisihan se varmasti harmittanut.”
Somersalo opiskeli Barruecon johdolla neljän vuoden ajan, ja suoritti maisterin tutkinnon sekä Graduate Performance Diploman. Opintojen ensimmäiset päivät eivät kuitenkaan olleet ihan helppoja. Somersalo ei ollut käynyt Yhdysvalloissa, ei tietenkään tuntenut Baltimorea, eikä hänellä ollut aavistustakaan missä asuisi.
”Ensimmäinen viikko meni kyllä aika huuli pyöreänä harhaillessa”, Somersalo huokaa. ”Baltimore ei ole myöskään kaikista turvallisin kaupunki, ja ensimmäinen asuntoni oli edullinen juuri siksi, että se sijaitsi varsin huonolla alueella. Siellä sai kyllä etenkin aluksi olla valppaana kaikin puolin, kunnes oppi tavoille. Asiat kuitenkin lutviutuivat, eikä minulle koskaan tapahtunut mitään sen kummempaa.”
Somersalo kertoo, että ympäristö on varsin erilainen kuin koto-Suomessa, ja ilmastokin on lämpimämpi. Ihmiset ovat enimmäkseen ystävällisiä ja positiivisia, mutta myös varsin kunnianhimoisia. ”Täällä yhteiskunnan turvaverkot ovat hatarammat, joten täällä joutuu kilpailemaan elinkeinosta eri tavalla kuin monessa muussa maassa.”
Kulttuurieroja ja kilpailuhenkisyyttä
Jonkinlaisena kulttuurishokkina Somersalolle tuli se, kuinka kallista opiskelu on. Hän kertoo yhden lukuvuoden maksaneen hänelle noin 50 000 dollaria, joten neljälle opiskeluvuodelle tuli hintaa. Suomen lähtökohtaisesti maksuttomaan opiskeluun verrattuna summa on valtava.
”Toisaalta täällä on myös ihan erilainen apurahakulttuuri, ja apurahoja on tarjolla runsaasti. Tosin niistäkin on kova kilpailu. Siinä jo alkaa jälleen kilpailu ja karsinta – jos et ole hyvä, joudut itse maksamaan enemmän, ja näin vanhempien varallisuus saattaa näytellä isoa roolia opintojen edistymisessä.”
Somersalo sai koululta hyvin apurahoja, ja myöhemmin aika monesta muustakin paikasta. On paljon yhdistyksiä, jotka rahoittavat opiskelua. Yhdysvalloissa veronmaksaja voi vaikuttaa siihen, mihin haluaa verojansa kohdistaa. Esimerkiksi jonkin koulun tai orkesterin tukeminen pienentää veroja. Järjestelmä on varsin erilainen kuin Suomessa, ja siksi todella monissa kouluissa ja orkestereissa on huomattava määrä ihmisiä vain keräämässä rahaa toimintaa varten.
Somersalon opinahjo oli The Peabody Institute of The Johns Hopkins University. Oppilaitoksessa saattoi musiikin lisäksi opiskella myös tanssia. Somersalo kertoo, että kandidaatiksi asti opiskelijat saivat asua kampuksella, mutta maisteriopintojen kynnyksellä he joutuivat etsimään asuntonsa vapailta markkinoilta.
”Tuntui erikoiselta, että opiskelijat asuivat kampuksella, hieman sisäoppilaitoksen tyyliin. Onhan Akatemiallakin oppilasasuntola, Clavis, jossa minäkin asuin, mutta se on sentään toisella puolella kaupunkia ja ihan normaali kerrostalo.”
Somersalo sai soittaa selloa sivusoittimena myös Yhdysvalloissa, ja näin hän pääsi myös oppilasorkesteriin soittamaan. ”Koska kitara ei ole orkesterisoitin, oli mahtavaa päästä sellon kanssa kokemaan orkesterisoiton maailmaa.”
Maantieteellisiä ja poliittisia välimatkoja
Somersalo viihtyi opintojen parissa hyvin, ja maassa muutenkin erinomaisesti. Kun hänelle tarjottiin heti opintojen päätteeksi töitä, ei ollut kovin vaikeaa tehdä päätöstä jäädä Yhdysvaltoihin asumaan. Ensimmäinen opettajan työ oli Washington D.C.:ssä.
”Yhdysvaltoihin jääminen tuntui luontevalta ja motivoivalta. Kävin ensin Baltimoresta käsin eri paikoissa opettamassa. Voitin vuonna 2017 kaksi kilpailua, ja se poiki mukavasti töitä. Kilpailuvoitot levittivät sanaa, ja ihmiset kiinnostuivat tekemisistäni. Löysin lopulta nykyisen työni Washington D.C.:ssä, ja muutin pian kaupunkiin.”
Somersalo toteaa, että vaikka Yhdysvallat on Euroopan kokoinen maa, siellä matkustetaan autolla pitkiäkin matkoja osavaltiosta toiseen, toisin kuin Euroopassa, jossa ennemminkin lennetään. ”On ihan tavallista ajaa 10 tuntia johonkin festareille.”
Somersalo on ehtinyt asua Yhdysvalloissa kolmen presidentin aikana: Obaman, Trumpin ja nyt hetken Bidenin kausilla. Somersalon mielestä Trumpin aikana rasismi ja äärioikeistolaisuus nousivat enemmän näkyville, ja muutenkin yhteiskunnassa oli levottomampi yleisvire. Ailahtelevat ja poukkoilevat ulostulot heiluttivat myös elämää kansalaisten arjessa – tuntui että kansan jakautumiseen suorastaan pyrittiin.
”Nyt jo varsin lyhyessä ajassa tuntuu, että Bidenin kaudella on lähdetty ainakin parempaan suuntaan. Yritän olla miettimättä politiikkaa liikaa, mutta kyllä minä olen ihan arkielämän näkökulmasta helpottunut, että Bidenin kausi on alkanut.”
Somersalo kertoo saaneensa tammikuussa Capitolin valtauksen aikana kännykkään viranomaisten emergency-viestejä. Ihmisiä kehotettiin pysymään sisällä – pelkona saattoivat olla laajemmallekin leviävät mellakat. ”Tuntui, että politiikka meni silloin aivan älyttömäksi. Ainahan täällä on ollut kahtia-
jakautuneisuutta, mutta enimmäkseen sen eskaloitumista on yritetty estää, ja on haluttu rakentaa siltoja ja välttää konflikteja. Se on mielestäni lopulta poliitikkojen tärkeimpiä tehtäviä.”
Somersalo kertoo, että maan pitkä rotuerotteluun pohjaava kulttuuri näkyy edelleen. ”Kyllä ihonvärillä on edelleen erittäin iso vaikutus. Ei enää niinkään sen suhteen, mitä saa tehdä, vaan sen, miten sinuun eri yhteyksissä suhtaudutaan. Myös sosioekonomiset ongelmat ovat suuret. Suomessa on melko turvallista lähtökohtaisesti melkein missä vain, mutta täällä on kyllä alueita mihin ei kannata lähteä seikkailemaan, ellei tasan tarkkaan tiedä mitä tekee”, Somersalo huokaa. ”Minulla itselläni ei ole ollut isompia ongelmia, mutta vältän kyllä levottomia alueita ja mietin, missä kannattaa liikkua etenkin iltaisin.”
Opettajantyötä livenä ja etänä
Somersalo opettaa kitaransoittoa päivittäin koulussa, jossa on sekä ala-aste, yläaste että lukio. Koulu sijaitsee kymmenen minuutin pyöräilymatkan päässä kotoa. Koulussa on iltapäivisin musiikkiohjelma, hieman Suomen musiikkiopistoa vastaava järjestelmä, jonka puitteissa hän opettaa. Soittotunnit on pidetty Zoomin välityksellä pandemian riehuessa pahimmillaan siitäkin huolimatta, että normaali koulutoiminta jatkui lähiopetuksena. Pandemian aikana koulussa oli pulaa myös musiikinopettajista, ja Somersalolle tarjoutui mahdollisuus toimia sijaisena.
”Se oli ihan kiinnostavaa työtä. Lapsilla oli maskit, ja pidimme musiikkitunnit etupäässä ulkona. Kun muutenkin olen täällä varsin yksin, ja kun soittotunnit siirtyivät nettisoittotunneiksi, oli sosiaalisesti virkistävää tehdä musiikinopettajan työtä, jossa sai edes jonkin verran olla tekemisissä elävien ihmisten kanssa.”
Somersalolla on nyt pandemian aikana ollut käsivamma, jota hän on kuntouttanut. Soittomäärät ovat olleet normaalia paljon vähäisempiä. Se on sopinut hyvin nyt, kun esiintymisiäkään ei ole ollut normaaliin tapaan tarjolla.
”Olen ottanut hieman rauhallisemmin, jotta saisin käden rasitusvamman paranemaan. Urheilen aika paljon ja käyn salilla aktiivisesti. Vammani on tainnut alkaa salilta ja eskaloitunut runsaan soittamisen myötä. Vamma ei siis ehkä ole alun perin pelkästään soittamisesta johtuvaa.”
Pandemia-aika on ollut monelle vakiintuneelle huippuorkesterille kohtalokasta. Metropolitanin maineikkaan orkesterin muusikot ovat joutuneet myymään kotejaan, kun töiden loputtua myös palkanmaksu on lakannut. Sosiaaliturvan verkkojen reiät ovat valtavat.
”Olen ollut hyvässä asemassa, kun olen voinut opettaa Zoomin kautta. Minulla on ollut myös esiintymisiä sen kautta. Ihan aluksi onlinekonsertit saattoivat tuntua kiinnostavilta, mutta luulen että nyt kaikki ovat jo kyllästyneitä Zoomiin ja tarjontaakin on tullut niin paljon, että uutuudenviehätys on karissut.
Kun opetus on tapahtunut zoomitse ja muukin elämä on ollut varsin suljettua, sosiaalisen kanssakäymisen rajoittaminen iskee kovimmin heihin, jotka eivät ole omassa maassaan sukulaisten ja perheen ympäröiminä.
”Välillä on ollut yksinäisiä ja kurjiakin hetkiä, kun on tuntunut, että kaikki ovat vain hautautuneet omiin oloihinsa. Jonkin verran on ollut koti-ikävääkin, vaikka se ei taida oikeasti olla koti-ikävää, vaan ehkä enemmän kontaktien puutetta.”
Etäältä näkee joskus selvemmin
Kun Somersalolta kysyy mitä hän on ulkomaille lähtemisestä oppinut, hän miettii hetken ja toteaa että varmasti aika kliseisestikin sen perusoivalluksen, että kannattaa tehdä mitä itse haluaa, ja että pitää uskoa itseensä silloinkin, kun joku muu kyseenalaistaa valintoja.
”Ei tarvitse pyytää keneltäkään lupaa tehdä asioita. Jos haluaa matkustaa ja lähteä muihin ympyröihin, sen voi hyvin tehdä, kun vaan päättäväisesti lähtee. Uusien kuvioiden kokeminen avaa aina perspektiiviä, ja uskon että ihmiselle tekee pelkästään hyvää nähdä, että asioita voi tehdä monella eri tavoin hyvin lopputuloksin. Vasta ulkomaisesta perspektiivistä voi nähdä omaakin maata eri näkökulmista.
Kysymykseen siitä, tunteeko hän olevansa Yhdysvalloissa suomalainen, hän empimättä vastaa myöntävästi. ”En minä niin Suomessa tajunnut ajatella asiaa, mutta täällä oma suomalaisuus jollakin tavalla korostuu, onhan se väistämätön osa identiteettiä. Suomen suurlähetystö on tässä aika lähellä, ja näen sen edessä hulmuavan Suomen lipun aina kun käyn lenkillä – kyllä se aina jossain tuntuu. Minulla on myös muutamia suomalaisia oppilaita.”
Vaikka Somersalo viihtyy Yhdysvalloissa erittäin hyvin eikä suunnittele paluumuuttoa, hän silti sanoo arvostavansa kovasti suomalaisen yhteiskunnan järjestäytymistä hyvinvointivaltioksi sosiaaliturvineen.
”Suomessa on varsin toimiva julkinen terveydenhoito ja julkiset palvelut. Myös opiskeluun liittyvät kuviot ovat toimivampia ja tasa-arvoisempia. Suomessa on kaiken kaikkiaan paljon tasapuolisemmin tarjolla sosiaaliturvaa, korkeaa opetusta ja lääketieteellistä hoitoa. Senkin asian näkee täältä etäältä selvemmin”
Kuvat: Antonia Somersalo, Will Kirk
Artikkeli on julkaistu Muusikko-lehdessä 4/2021.