Keskustelu oli osa Muusikkojen liiton, Suomen Musiikintekijöiden ja Autiosaari Oy:n yhteistä Vastuullinen musiikkiala -hanketta, jossa hahmotetaan, rakennetaan ja vahvistetaan yhteisiä vastuullisia toimintatapoja.
Tilaisuuden puhujavieraina olivat artisti Jesse Markin, saksofonisti ja musiikintekijä Linda Fredriksson, Yle X:n musiikkipäällikkö Tapio Hakanen ja toimittaja Maryan Abdulkarim. Tilaisuuden moderoi Vastuullinen musiikkiala -hankkeen projektipäällikkö Helmi Saksala.
Keskustelussa nousi esiin puhujien omat kokemukset sekä konkreettiset toimet, joilla musiikkialan yhdenvertaisuutta voidaan edistää.
- Artisti Jesse Markin toi esiin ongelman, jonka mukaan yhdenvertaisuusteemat ovat hetken trendikkäitä, kunnes ne unohdetaan. Yritykset saattavat mainostaa inklusiivisuutta ihmisille, ilman että arvot näkyisivät kuitenkaan käytännössä. Musiikkiala ei ole tämän tilanteen yläpuolella. Kaikkien tulisi tutkia omia ennakkoluuloja ja pyrkiä hälventämään niitä.
- Saksofonisti ja musiikintekijä Linda Fredriksson painotti tapahtumajärjestäjille sekä eri tilanteisiin suunnatun sukupuolen moninaisuuteen ja antirasismiin liittyvän tiedon sekä koulutuksen lisäämistä. Tässä järjestöt ja instituutiot voisivat olla suurena apuna. Päättäviin asemiin tulee saada laaja kirjo erilaisia ihmisiä ja tilanteisiin tulee puuttua yhdessä.
- Yle X:n musiikkipäällikkö Tapio Hakasen mukaan vähemmistöjen edustajat joutuvat usein itse olemaan äänessä sekä pitämään yllä yhdenvertaisuuden aiheita. Vastuu rakenteiden purkamisesta on kuitenkin niistä hyötyvien vastuulla. Ylen monimuotoisuussuunnitelmassa pyritään datan avulla monimuotoistamaan organisaation toimintaa – kenen musiikkia soi radiossa, keitä esiintyy, ketkä ovat esillä ja keitä on vieraina. Asetetut monimuotoisuustavoitteet tarkastetaan vuosittain ja niiden mukaan tehdään muutoksia.
- Toimittaja Maryan Abdulkarim muistutti, että ihmisten kanssa täytyy harjoittaa herkkyyttä, ettei ketään kohdattaisi ainoastaan tietyn identiteetin edustajana. Vähemmistöjen edustajilla kuluu resursseja rakenteiden asettamien rajojen purkamiseen, eivätkä he siten voi keskittyä ainoastaan työhönsä ja siinä kehittymiseen. Vastuu kuuluu musiikkialan instituutioille ja heille jotka vaikuttavat rakenteiden sisällä. Tarvitaan kulttuuria jossa puututaan ja keskustellaan, jolloin kynnys toimia oikein madaltuu.