Globaalin pandemian kaltainen hybridiuhka kohdistuu laajalti yksittäisten sektoreiden ja yhteiskunnan toimintoihin. Musiikkialalle isku on ollut tuhoisa osaltaan siksi, että toimialan eri arvoketjujen väliset keskinäisriippuvuudet ovat vahvoja, mutta organisaatiorakenne hyvin siiloutunut.
Kompleksinen ja hybridiuhkista täyttyvä ympäristö ei kuitenkaan ole enää poikkeustila vaan normaali. Hybridiuhkat tuhoavat siilot. Siiloista on luovuttava.
Hybridiuhkat luovat hybridimahdollisuuksia. Musiikkialalle mahdollisuuksia toisivat siilojen purkaminen ja yhtenäisyys. Mitä yhtenäisempiä olemme, sitä vahvemmin asemoidumme yhteistoimintaan muun yhteiskunnan kanssa.
Musiikkiala on näyttäytynyt historiallisen yhtenäisenä koko pandemia-ajan. Se ei ole onnistunut ilman kitkaa, loukkaantumisia, ylilyöntejä, vääriä sanavalintoja tai elinkeinonäkökulman ja taiteen itseisarvon vastakkainasettelua. Tämä debatti on sekä vaikeuttanut että vahvistanut uskottavan ydinviestin muodostumista. Tosipaikassa, päättäjien ja median edessä, olemme olleet yhdessä.
Paluuta repaleiseen musiikkialaan ei ole. Julkinen nokittelu tai ristiriidat heikentävät koko alan asemaa ja arvovaltaa. Kymmenet eriääniset lausunnot vesittävät ydinviestin.
Yhtenäisyys ei ole syntynyt niinkään järjestöjohtoisesti, vaan musiikkialan yksittäisten toimijoiden verkostoitumisella. Pandemia-aikana, jopa ilman fyysisiä kohtaamisia, eri siiloista tulevat toimijat ovat löytäneet toisensa, romuttaneet vanhoja barrikadeja ja luoneet uudenlaisia yhteistoiminnan tapoja. Ne ovat ylittäneet sektoreiden, organisaatioiden ja genrejen rajat. Ne ovat rakentuneet monipuoliselle asiantuntemukselle ja palavalle intohimolle, eivät hierarkkisille valtasuhteille. Yhtenäisyys on löytynyt, koska ihmisiä on yhdistänyt vilpitön, valtava tahtotila pelastaa musiikkiala. Tällä energialla on luotu musiikkialalle momentum paremman yhteisen tulevaisuuden rakentamiselle.
Ennustamaton tulevaisuus vaatii sopeutumiskykyä ja rohkeutta, mutta myös vanhoista ja totutuista malleista luopumista. Mikään organisaatio tai kukaan yksilö ei kykene siihen yksin. Tulevaisuuden mahdollisuuksia luodaan verkostoissa, joiden yhtenäisyyden perustana on luottamus siihen, etteivät eri toimintalogiikat ja kilpailu alan sisällä tuhoa, vaan vahvistavat. Hyvinvoivan ja kilpailukykyisen yhteiskunnan musiikkielämä tarvitsee kehittyäkseen, kukoistaakseen ja kansainvälistyäkseen markkinavoimat, vapaan kentän ja julkisesti tuetut instituutiot. Ne kaikki myös tarvitsevat toinen toisiaan. Mitä vahvemmin uskomme musiikkialan kokonaisuuteen, sitä vaikuttavampi on yhteinen viesti. Sitä realistisempaa on, ettemme aina tappelisikaan niukkuudesta, vaan meillä olisi tuki-instrumentit, toimintaympäristö ja yhteiskunnallinen asema, jotka kunnioittavat erilaisten toimijoiden ansaintalogiikoita ja tarpeita.
Yhtenäisyys ei aina perustu arvoihin, musiikkialalla se ei voi myöskään olla liiketoimintalähtöinen. Yhtenäisyys lähtee yksittäisten ihmisten maailmankuvasta. Meidän tapauksessamme siitä, että me koemme tärkeäksi laittaa aikaamme musiikkiin – sen esittämiseen, tekemiseen, tuotannossa ja rakenteissa toimimiseen.
Uskon, etteivät viihde ja taide, korkea ja matala, työnantaja ja työntekijä, yksityinen ja julkinen uhkaa toisiaan. Meitä kaikkia uhkaa harhaluulo siitä, että olisi tärkeämpää käyttää aikansa ja rahansa johonkin muuhun kuin musiikkiin.
Kolumni on julkaistu Muusikko-lehdessä 4/2021.