Yleisötyö on nykyisin oleellinen osa orkesterimuusikon työnkuvaa, ei pelkästään Suomessa vaan myös kansainvälisesti. Eikä pelkästään nykyisin, sillä suomalaisten orkesterien voidaan tulkita tehneen yleisötyötä jo yli sata vuotta sitten. Kansankonsertit tähtäsivät kansan sivistämiseen, ja esimerkiksi Helsingin kaupunginorkesterille myönnetyn kaupungin avustuksen edellytyksenä pidettiin jo vuodesta 1914 lähtien sitä, että orkesteri tarjoaa kaupunkilaisille kohtuuhinnalla sivistäviä ja taiteellista makua kehittäviä musiikillisia elämyksiä.
Yleisötyötä, tai laajemmin saavutettavuustyötä, tehdään muun muassa orkesterin oman olemassaolon vuoksi ja orkesterimusiikin marginalisoitumisen hidastamiseksi. Kuten jo sata vuotta sitten, orkesterin rahoituksesta vastaavat poliittiset päättäjät pitäisi saada myötämielisiksi, jotta orkesteri pysyisi olemassa. Kansan taiteellisen maun kehittymisen sijaan (ainakin jotkut) päättäjät lienevät nykyisin kiinnostuneempia äänestäjiensä yhdenvertaisesta mahdollisuudesta päästä taide-elämysten äärelle. Konserteissa käyminen ei ole jokaisen harrastus, mutta lähes kaikilla on sukulaisia tai läheisiä esimerkiksi hoivakodeissa, päiväkodeissa tai kouluissa. Yleisötyön kautta orkesteri voi tavoittaa välillisesti monia, ja parhaimmillaan tällainen välillinen kokemus luo myönteisen mielikuvan orkesterista. Mitä useampia orkesteri jollain tapaa tavoittaa, sitä helpompi sen olemassaoloa perustella niillekin, jotka eivät koe orkesterimusiikkia omakseen.
Orkesteri voi tehdä itsensä saavutettavaksi monilla eri tavoilla, ja uusia ideoita kehitellään jatkuvasti. Suomen Sinfoniaorkesterit ry:n ylläpitämässä yleisötyöstä vastaavien työntekijöiden ryhmässä (Yleisötyöfoorumi) jaetaan tietoa, kokemuksia ja ajatuksia sekä ideoidaan toiminnalle uusia muotoja. Yleisötyön sisältöjen pitäisi kuitenkin lähteä yleisöstä ja sen tarpeista. Niitä taas voi joskus olla vaikea tietää, mutta keskustelemalla esimerkiksi kohderyhmien parissa työskentelevien ammattilaisten kanssa voidaan saada ihan hyvä käsitys. Kohderyhmän kannalta väärin rakennettu kokonaisuus saattaa jättää etäisen tai jopa vastenmielisen vaikutelman orkesterista, jolloin kyseisestä projektista on ollut enemmän haittaa kuin hyötyä.
Monissa suomalaisissa orkestereissa yleisötyö on jo muodostunut luontevaksi osaksi perustoimintaa, ja etsikkoaika sopivan rimankorkeuden kanssa on takana. Muusikoilta ei – toivottavasti – enää vaadita esimerkiksi sellaisia pedagogisia ominaisuuksia tai taitoja, joita koulutus ja muusikontyö eivät takaa. Tästä huolimatta tietojen päivittäminen ja jatkokouluttautuminen kannattaa. Yleisötyökurssit tai täydennyskoulutus kiinnostavista saavutettavuustyön muodoista saattaisivat lisätä sitoutumista ja sijoittaa rimaa sopivalle korkeudelle.
Kokemus ja tutkimus ovat osoittaneet, että menestyneen orkesterin tärkein ominaisuus on soiton laatu: kekseliäinkin saavutettavuustyö vesittyy, jos se vie liikaa resursseja perustoiminnasta. Tästä syystä on erityisen tärkeää, että yleisötyötä tekevät muusikot pääsevät itse vaikuttamaan työnsä muotoihin ja sisältöön. Mielekkääksi koettuun työhön on helpompi sitoutua kuin ylhäältäpäin saneltuun pakkopullaan, ja samalla saavutettavuustyön muotojen paletti laajenee. Oleellista on, että yleisötyöstä otetaan orkesterin viestinnässä kaikki mahdollinen irti. Saavutettavuustyö voi olla pienimuotoistakin, mutta esimerkiksi somessa siitä kannattaa tehdä iso asia.
***
Artikkeli julkaistiin Muusikko-lehdessä 4/2021.