Harjoitteluani voisi luonnehtia poikkeukselliseksi ainakin parista syystä, ja on varmasti sanomattakin selvää, että pandemialla on osuutensa myös tähän. Harjoittelupaikan saaminen musiikki- ja kulttuurialalta aikana, kun koko alan toimintaa on rajoitettu, ei ole itsestäänselvyys. Kuulun myös itse siihen joukkoon opiskelijoita, joita valmistumisen rattaat kuljettavat tasaisen uhkaavasti lähemmäksi maaliviivaa, jonka takana ei ole nähtävissä valoa. Monet yliopistolta valmistuvat tulevaisuuden taide- ja kulttuurialan ammattilaiset kilpailevat keskenään vähäisistä harjoittelupaikoista. Pandemia-aika on lisännyt opiskelijoiden näköalattomuuden tunnetta ja huolta huomisesta.
Harjoittelu musiikkialan ammattilaisten järjestössä, kun jäsenemme eivät ole saaneet yli vuoteen toteuttaa ammattiaan, on ollut herättävä kokemus. Edunvalvonta on syystäkin painottunut erilaisiin asioihin, kuten viestinnän nopeaan reagointiin uusista hallituksen linjauksista, jäsenistön äänen kuuluvaksi saamiseen, ajankohtaisen informaation jakamiseen sekä avun antamiseen. Koronajyrä pyyhkäisee alleen muut aiheet, koska sen vaikutukset ovat olleet musiikkialalle niin katastrofaaliset. Siksi onkin ollut erityisen tärkeää ylläpitää ja edistää myös muuta toimintaamme.
On hienoa, että olemme poikkeusajasta huolimatta voineet jatkaa erilaisten koulutusten ja palvelujen tuottamista sekä kehittää tapoja järjestäytyä, kun kaikki on etänä. Kevään aikana Instagramissa järjestetyissä Muusikko Liveissä sain huomata, miten keskustelu poikkeusajan vaikutuksista vaihtuvien musiikkialan ammattilaisten työhön toi samaistumispintaa myös muille. Näiden vaikeiden aikojen aiheuttamat kokemukset ja tunteet ovat kollektiivisia. Kiitos vielä jokaiselle Muusikko Live -keskustelijalle sekä katsojalle.
On myös ollut inspiroivaa nähdä, millaisella tahdolla ja palolla liiton väki on tehnyt työtään ja ajanut muusikkojen asioita. Liitto seuraa aktiivisesti kentän tilannetta siellä missä keskustelua käydään, neuvoo ja auttaa jäseniä, ottaa kantaa sekä vaikuttaa päättäjien suuntaan. Savotta on suuri ja alati kasvava tilanteen pitkittyessä. Musiikkialan merkityksen ymmärtäminen ja sen puolustamisen tärkeys ovat osa koko toimiston arvomaailmaa, josta on ammennettu voimaa jatkaa työtä määrätietoisesti.
Omassa musiikin ympärille rakentuneessa todellisuudessani olen pitänyt itsestään selvänä, että muutkin arvostavat musiikkia, ymmärtävät sekä alan monimuotoisuuden että taide- ja tapahtuma-alan yhteiskunnallisen merkityksen. Kyllähän kaikki nauttivat festivaaleista, konserteista ja keikoista sekä uusista musiikkijulkaisuista, muutaman esimerkin mainitakseni. Mitkään edellisistä eivät tulisi toteen ilman alan rautaisia ammattilaisia. Korona-aika on avannut silmäni sille, että tilanne on täysin toinen, ja ymmärtämättömyydestä sekä piittaamattomuudesta kärsii koko musiikkiala. Pandemia on tuonut päivänvaloon epäkohdat, joita liitto pyrkii toiminnallaan edistämään, jotta musiikkiala voisi nauttia samanlaista oikeudenmukaisuutta ja arvostusta kuin muutkin alat. Harjoittelu ei siis ainoastaan opettanut konkreettisia viestinnällisiä taitoja, vaan myös suomalaiseen musiikkialaan suoraan vaikuttavista yhteiskunnan rakenteista.
Voin ilokseni todeta, että matkani jatkuu liitossa viestintäassistentin roolissa syksyyn asti. On hienoa, että saan hyödyntää kaikkea jo oppimaani sekä syventää sitä vielä entisestään – vieläpä paikassa, jossa työtä tehdään musiikkialan ammattilaisten etu edellä. Sillä se, mikä edistää ja tukee suomalaista musiikki- ja tapahtuma-alaa, on lopulta kuitenkin kaikkien etu.
Artikkeli on julkaistu Muusikko-lehdessä 3/2021.