Kevään aikana käydyn julkisen keskustelun perusteella on tullut selväksi, että taide-, kulttuuri- ja tapahtuma-alan ammattien toimintaympäristöt ovat monille vieraita. Myös muusikot ovat joutuneet vääntämään rautalangasta milloin mitäkin työnsä luonteeseen liittyviä käytäntöjä. Se, ettei alan toimintalogiikkaa ymmärretä alan ulkopuolella, on itsessään ihan ymmärrettävää, sillä onhan muusikon työ aivan erilaista kuin vaikkapa lääkärin, taksikuskin tai journalistin. Silti ymmärryksen puute on yllättänyt.
Olen haastatellut orkesterihankkeen nimissä useita intendenttejä, muusikoita, kapellimestareita ja kuntapäättäjiä tarkoituksenani kerätä hiljaista tietoa ja hyviä käytäntöjä orkesterin ja kunnan välisen sujuvan kommunikaation tueksi. Haastatteluissa nousi esiin sama huomio: orkesterin toimintaympäristö ja -logiikka ovat monille kuntapäättäjille vieraita. Mistä kaikesta orkesterimuusikon työ koostuu, millaisissa olosuhteissa työtä tehdään, miten konserttiohjelma rakennetaan ja mitä kaikkea sitä rakennettaessa pitää ottaa huomioon, kuinka paljon aikaa muutokset ohjelmistossa vaativat, miksi on vakituisten työntekijöiden lisäksi palkattava freelancereita tai miksi on tärkeää saada vierailijaksi tietty solisti tai kapellimestari – nämä eivät ole itsestään selviä asioita alaa tuntemattomille.
Erityisesti VOS-järjestelmä on epäselvä monessa kunnassa. Päättäjät eivät välttämättä tiedä, mihin henkilötyövuosien mukaan orkesterille korvamerkittyjä rahoja voi käyttää. Sekaannuksia tulee erityisesti, kun orkesterin VOS-rahoja verrataan taiteen perusopetuksen korvamerkittömiin valtionosuuksiin ja niiden käyttöön. Ongelmana on myös, että kaupungin budjetissa ei välttämättä näy orkesterin valtionosuus, mistä syystä orkesterin rahoituksen kokonaiskuva jää hämäräksi.
Toisaalta ymmärryksen pitäisi olla myös molemminpuolista. Intendenteillä tämä tietysti kuuluu työnkuvaan, muttei muusikollekaan olisi pahitteeksi tiedostaa, millainen on kunnan kulttuuritoimi tai vastaava isompi kokonaisuus, johon orkesteri yhtenä osasena kuuluu. Tiukasti oman kuplan sisältä katsoessa kokonaisuudesta näkee ehkä vain kapean siivun.
Intendentit ovat avainasemassa näiden kahden erilaisen toimintaympäristön – kunnan ja orkesterin – välillä. Heidän tehtävänään on selittää orkesterin todellisuutta VOSeineen päivineen päättäjille, mielellään valtuustojen toimikauden alussa tai ainakin ennen kuin leikkausuhka on käsillä. Intendenttien tehtävänä on myös etsiä päättäjien joukosta orkesterin ystävät, nekin, jotka eivät vielä ole huomanneet olevansa orkesterin ystäviä, ja sitouttaa heidät tukemaan orkesteria. Intendenttien pitää ymmärtää kunnan kulttuuritoimen kokonaisuus sekä se, miten päätöksentekoprosessi – virkahenkilöt, aikataulut, reitit – toimii.
Intendentti on usein aika yksin kunnan ja orkesterin välissä. Tehtävä voi tuntua lannistavalta varsinkin, jos muusikoiden ja päättäjien välillä ei ole luottamusta. Luottamusta ei voi syntyä ilman ymmärrystä, ja ymmärryksen lisäämiseksi tarjoammekin nyt orkesterihankkeen kautta intendenteille apua.
Rakennamme parhaillaan tietopakettia, pelikirjaa, johon kootaan hyviä käytäntöjä, ehdotuksia ja malleja orkesterin ja kunnan väliseen kommunikaatioon. Tietopaketti esitellään 24.8. intendenttiseminaarissa Helsingissä. Parhaassa tapauksessa materiaaleista on hyötyä jo syksyllä, kun uudet valtuustot kunnissa aloittavat toimintansa. Ovat uusien valtuustojen kokoonpanot sitten millaisia tahansa, orkesteritoiminnan lobbaamisen tarve tuskin tulee vähenemään.
***
Artikkeli julkaistiin Muusikko-lehdessä 3/2021.