Artikkelikuva: Ranskan kesän musiikkitapahtumiin myydään jo lippuja, vaikka kukaan ei vielä osaa ennustaa tulevaa koronatilannetta. Yksi näistä on elokuussa pidettävä Rock en Seine -festivaali.
Koronan kynsissä kamppailevat Euroopan elävän musiikin instituutiot etsivät toinen toistaan kekseliäämpiä keinoja selviytyä pandemiasta. Myös hallitusten tukitoimet vaihtelevat rajusti eri maiden välillä.
Niin Lontoossa kuin Pariisissakin konserttisalit sijaitsevat keskustan parhailla liikepaikoilla, mikä tarkoittaa samalla sitä, että vuokrat hipovat pilviä. Ilman lipputuloja sinnitteleminen ei siis onnistu pitkään. Kevään ensimmäisen lockdownin aikaan Brittein saarten elävän musiikin instituutiot hakivat netissä joukkorahoitusta selvitäkseen kriisin yli. Vaikka Save Our Venues -kampanja tuotti reilut kolmisen miljoonaa euroa, pandemian edelleen pitkittyessä 70 prosenttia konserttisaleista uhkaa sulkea ovensa lopullisesti. Peräti kolmannes englantilaismuusikoista harkitsee vakavissaan alan vaihtoa.
Kuninkaallinen ooppera myi taulun seinältä
Englannin muusikkojen liitto Musicians’ Union yritti viimeiseen asti saada ammattikuntansa äänen kuuluviin hallituksen viimeistellessä talven koronatukipakettia. Muusikot saivat kuitenkin tyytyä samaan mihin muutkin pandemian vuoksi lomautetut tai vajaatyöllistetyt ammattilaiset. Huhtikuuhun asti lomautetuille taataan 80 prosenttia koronaa edeltäneestä palkasta. Niille, joilla on mahdollisuus työskennellä ja ansaita vähintään 33 prosenttia palkastaan, valtio ja työnantaja maksavat yhdessä täydennystä siten, että palkkapussiin kilahtaa 77 prosenttia entisistä ansiotuloista. Liiton mukaan osa jäsenkunnasta ei kuitenkaan täytä tukiin vaadittavia kriteerejä ja jää siksi ilman taloudellista avustusta.
Myös klassisen musiikin instituutioiden tulevaisuus on uhattuna. Royal Opera House huutokauppasi lokakuussa entisestä johtajastaan David Websteristä maalatun muotokuvan. Taidemaalari Hockneyn taulu myytiin Christie’s-huutokaupassa reilulla neljällätoista miljoonalla eurolla. Kuninkaallinen ooppera koettaa rahojen turvin selvitä historiansa pahimmasta kriisistä.
”Kaikki pitää polkaista tyhjästä”
Myös Englannin kanaalin toisella puolella Ranskassa oopperakatsomot pysyvät tyhjinä, ja esimerkiksi Pariisin oopperan tappiot hipovat jo 45 miljoonaa euroa. Pelastusta toivotaan mesenaateilta sekä maksullisesta webalustasta, jonka kautta yleisö voi seurata sekä esityksiä että oopperan balettikoulun harjoituksia.
Pariisilainen promoottori Dominique Revert ei tällä hetkellä osaa sanoa, kaataako pandemia hänen Alias Production -yhtiönsä. ”Yrityksemme elää lipputuloista. Meidän kaltaisellemme viidentoista työntekijän firmalle tämä on täysi katastrofi. Ensin oli terrori-iskut, sitten keltaliivit ja nyt koronavirus. Tästä viimeisestä iskusta emme kenties enää selviä”, Dominique Revert huokaa.
Ranskalaiset konserttien järjestät tekevä kaikkensa, jotta lipputuloja ei tarvitsisi palauttaa ja loppuunmyyty esitys voitaisiin toteuttaa joskus tulevaisuudessa, kenties vuoden tai kahden päästä. Myös Dominique Revert on neuvotellut pääasiassa amerikkalaisten artistien kanssa peruuntuneiden keikkojen siirtämisestä noin vuoden päähän.
”Ongelmallisinta tilanteessa on se, ettei kukaan pysty ennustamaan taudin etenemisaikataulua. Silloin kun koronan uhka hälvenee ja konserttisalit alkavat availla taas oviaan, kulttuuritarjonta pitää potkaista käyntiin tyhjästä”, Dominique Revert sanoo.
Salit avataan vasta kun on rokotettu
Ranskan hallitus on luvannut pitkittää työttömyyspäivärahan maksamista niin muusikoille kuin muillekin kulttuurialan työntekijöille. Keikkatyöntekijöiden työttömyyspäivärahan ehtona on nimittäin 507 vuosittaista työtuntia, jotka harva esiintyvä taiteilija saa nykyisessä tilanteessa kasaan. Tukitoimenpiteiden ulkopuolelle jäävät kuitenkin alalle juuri tulleet ammattilaiset, jotka eivät ehtineet ennen koronakriisiä työskennellä tarpeeksi päästäkseen osalliseksi keikkatyöntekijöiden työttömyyseduista. Myös urasuunnittelu kärsii siitä, että kukaan ei osaa sanoa, milloin kulttuurielämä pyörähtää jälleen käyntiin.
Ranskan kulttuuriministeri Roselyne Bachelot’n mielestä konserttisalien avaamista voidaan harkita vasta sitten, kun merkittävä osa väestöstä on rokotettu. Tavoite näyttää kuitenkin lipsuvan käsistä lähes joka Euroopan maassa, koska rokotteita ei saada tarpeeksi.
We Love Green- ja Eurockéennes -musiikkifestivaalien järjestäjät ovat kuitenkin toiveikkaita, ja kesän ulkokonserttien esiintyjälista on jo kasassa. Myös huhti–toukokuun vaihteeseen sijoittuvan Printemps de Bourges -musiikkitapahtuman keikkakalenteri on valmiina. Kaksiviikkoisen festivaalin konsertteihin voi jo ostaa lippuja, joista saa peruutustilanteessa tietysti rahat takaisin.
Flamenco vaarassa
Espanjan kuuluisien tablao-flamencosalien ovet ovat pysyneet suljettuina epidemian alusta asti. Intiimissä tilassa lähellä katsojia tapahtuva kontakti soittajaan ja tanssijaan ei valitettavasti toimi koronarajoitusten puitteissa. Jos 90 katsojan sijaan sisään saa päästää vain 35, järjestäjille, laulajalle, soittajalle ja tanssijalle ei jää keikasta käteen juuri mitään. Lisäksi valtaosa asiakkaista on koostunut turisteista.
”Tablao on ravintolan, elävän taiteen ja turismin yhdistelmä. Kun näiden kaikkein eniten koronasta kärsineiden alojen ongelmat ja rajoitukset lyödään yhteen, on selvää, ettei siitä tule mitään”, puuskahtaa toimintansa lopettaneen kuuluisan madridilaisen flamencosali Casa Patasin omistaja Martin Guerrero. Pandemian vuoksi liki puolet Madridin tablao-saleista on sulkenut ovensa lopullisesti.
”Flamenco on osa maailman kulttuuriperintöä. Tablao-salien pelastaminen olisi valtiolle pieni taloudellinen panostus siihen verrattuna, miten paljon tämä musiikin laji houkuttelee vuosittain maahan turisteja”, Guerrero sanoo.
Ulkoilmakeikkoja Madridissa
Madridin kaupungin kulttuuri- ja turismikysymyksistä vastaava Marta Rivera kertoo, että tablao-salit ovat liian pieniä saadakseen valtion koronatukea.
”Olen erityisen huolissani flamencon kohtalosta, ja koetamme järjestää ulkoilmaesityksiä, jotta alan ammattilaiset saisivat edes hiukan keikkoja. 95 prosenttia kaikista flamencoartisteista on tähän asti saanut leipänsä juuri tablao-saleista”, Rivera sanoo. Espanjan flamencoammattilaisten yhdistyksen selvityksen mukaan 63 prosenttia jäsenistöstä ei ole oikeutettu mihinkään tukeen. Tämä johtuu osittain siitä, että kaikilla esiintyjillä ei ole sopimuksia ja palkka maksetaan tiskin alta. Yli 40 prosenttia alan artisteista onkin koronan myötä päättänyt etsiä uuden ammatin.
Paitsi pääkaupungissa, flamencosalien kato on käynyt myös Barcelonassa ja Sevillassa. Andaluciassa tilanne on onneksi hiukan parempi, koska sekä kunta että Cordoban kaupunki tukevat flamencoa ja siitä leipänsä saavia ammattilaisia. Korkeista tartuntaluvuista huolimatta turismista elävä Espanjan etelärannikko houkuttelee lisäksi naapurimaista lockdowneihin kyllästyneitä matkailijoita pitämällä osan ravintoloista, yökerhoista ja flamencosaleista auki.
Toimittaja: Virpi Latva
Kuvat: Rock en Seine ja Olympia / Photothéque de Paris, Rosario La Tremendita / Remedios Malvarez
Artikkeli on julkaistu Muusikko-lehdessä 1/2021.