Millaista vaikuttajaviestintä nykyään on näkökulmastanne?
Koronakriisi on ollut aivan poikkeuksellinen tilanne, joka on ravistellut koko toimialaa. On ollut hienoa ja merkille pantavaa, miten eturivin artistit ovat puhuneet koko toimialan puolesta. Sosiaalisen median merkitystä ei voi tässä yhteydessä väheksyä perinteisten viestimien rinnalla. Ehkä jopa päinvastoin. Etänä pidettävät palaverit ovat helpottaneet tapaamisia ja mahdollistaneet pikaisetkin kokoontumiset yhteisen asian äärelle.
Alan toimijoiden luottamuksellisetkin yhteydet poliitikoihin ovat yhteistyön perusta. Voivatko luottosuhteet vaarantaa riippumattomuutta?
Ministeriöt ja poliitikot ovat tiivisti vuorovaikutuksessa kentän kanssa ja tasavertainen kohtelu on yhteisten asioiden hoidon lähtökohta. Sen lisäksi voidaan luonnollisesti käydä yksityiskohtaisempia esimerkiksi taiteenalakohtaisia keskusteluita, mikäli tietoa tarvitaan juuri siltä alalta ja tietyiltä henkilöiltä, joilta tieto on saatavilla. Keskusteluyhteyden tulee kuitenkin olla avoin kaikille asianosaisille. On hyvä, että taiteeseen ja kulttuuriin liittyvät asiat nousevat myös yleiseen julkiseen keskusteluun ja kiinnostuksen kohteeksi.
Yhdenvertaisen kohtelun näkökulmasta on olennaista, että kaikilla alan toimijoilla on olennainen tieto samanaikaisesti saatavilla. Taiteen ja kulttuurialan keskeisille järjestöille ja toimijoille on tarjottu erilaisia keskustelutilaisuuksia ja vaikuttamismahdollisuuksia muun muassa tapaamisin ja kyselyin. Hyvänä esimerkkinä käymäni kulttuurikentän pyöreän pöydän keskustelut, joissa on käsitelty alalle ajankohtaisia asioita.
Miten loppusyksystä lanseerattu #oikeusmusiikkiin -kampanja vaikutti mielestänne?
Sosiaalisessa mediassa esiin nostettu teema on tuonut näkyvyyttä sekä musiikin kentällä toimiville yksityisille taiteilijoille että isoille tapahtumatuottajillekin. Tunnettujen artistien kannanotot toivat julkisuutta ja lisäsivät tietoisuutta vallitsevaan tilanteeseen varmasti myös poliittisten päättäjien keskuudessa. Kulttuuritoimijoiden vaikea tilanne on kulttuurin ja taiteen kentälle yhteinen ja #oikeusmusiikkiin -kampanja toi tarvittavaa näkyvyyttä yleisesti koko kulttuurialalle. Tätä kautta on alettu nähdä yhä useammin kulttuuri ja luovat alat kasvupotentiaalina, osana talouskasvua ja erityisesti aloina, joilla on mittava työllistävä vaikutus.
Onko koronarajoituksiin liittyen käyty mielestänne tarpeeksi vuoropuhelua musiikki- ja tapahtuma-alan asiantuntijoiden kanssa? Entä ministeriöiden kesken?
Koronasta johtuva tilanne on vaikeuttanut erityisesti esittävän taiteen toimijoiden tulonmuodostusmahdollisuuksia ja musiikkialaa kenties laajimmin tapahtumateollisuus huomioiden. Keskusteluyhteys on ollut erittäin toimivaa ja avointa ja vuoropuhelua on käyty jopa poikkeuksellisen runsaasti. Hyvänä esimerkkinä pikaisesti joulukuussa perustettu työryhmä, joka laati periaatteet tapahtumien järjestämiseksi turvallisesti koronaepidemian aikana. Myöskin kentältä saatu arvokas tieto tilanteen vakavuudesta vaikutti siihen, että kulttuurialalle saatiin nopeasti tukimuotoja korvaamaan menetettyjä tuloja. Myös koko hallitus on käynyt useampaan otteeseen keskustelua kulttuurialan tilanteesta.
Musiikkialalla on koettu, ettei ammattitoimijoiden kykyyn järjestää tapahtumat turvallisesti ole juuri luotettu. Kuinka rajoitusten koordinointia ja yhdenmukaisuutta voitaisiin mielestänne edistää?
Ministeriöiden välistä yhteistyötä koronaepidemian hillitsemiseksi koordinoi valtioneuvoston yhteydessä toimiva COVID-19-koordinaatioryhmä, joka kokoontuu vähintään kahdesti viikossa.
Yhteistyötä tehdään jatkuvasti myös hallituksen sisällä sekä eri ministeriöiden virkamiesten kesken. Eri toimenpidevaihtoehtojen punnitseminen koronavirusepidemian leviämisen ehkäisemiseksi on edellyttänyt niin poliitikoilta kuin virkamiehiltäkin aiempaa kokonaisvaltaisempaa, ministeriöiden vastuusektorit ylittävää näkemystä eri aloilla toteutettavien rajoitusten välttämättömyydestä, oikeasuhtaisuudesta ja vaikutuksesta epidemian hillitsemiseen. Viime kädessä kukin ministeriö vastaa oman alansa lainsäädännön valmistelusta ja kehittämisestä, mutta yhteistyötä voimme varmasti aina parantaa.
Musiikkialan valtionrahoitus jakautuu tällä hetkellä OKM:n ja TEM:n välimaastoon. Voisiko musiikki hyvinvoinnin edistämisen kautta toimia tiiviimmin STM:n kanssa?
Kulttuurilla on suuri mutta ei ehkä vielä täysin tunnistettu potentiaali sosiaali- ja terveysalalla hyvinvointinäkökulmaan liittyen. On olemassa näyttöihin perustuvaa tutkimusta siitä, että kulttuuri on yksi keskeinen terveyttä ja hyvinvointia edistävä tekijä sekä henkisen että fyysisen hyvinvoinnin kannalta. Ja musiikkia kuten muitakin taidealoja käytetään jo nyt laajasti sosiaali- ja terveyssektorilla erilaisissa konteksteissa. Tietenkin kulttuurihyvinvointitoimintaa voisi aina olla enemmän ja keinoja yhteistyön lisäämiseen pohditaan parhaillaan muutamassakin STM:n ja OKM:n yhteistyöryhmässä. Samalla ministeriöiden välinen vuoropuhelu lisääntyy ja varmasti myös helpottuu.
Kuva: Lauri Heikkinen
Haastattelu on julkaistu Muusikko-lehdessä 1/2021.