Isot asiat ensin. Hutkien tutkimatta, tai myös: tutkijoita kuulematta.
Pikkuasiat pikkuhiljaa, jos muistetaan. Kulttuuri on kiva, ”mutteikös teillä ole kaikki jo ok?”
Tunsin karjalaissyntyisen naisen, joka vitsaili vastuun siirrosta sanoen ”ehämmie ko häähähää!” … ketäpä nyt ovat ne jarrut hallituksemme mielestä, kun ei sote edisty? Valiokunnat? Valmistelu ei ole vikana lainkaan. Ehämmie ko häähähää, ja sormi kohti toista.
Soten (sosiaali- ja terveysalan uudistuksen) kanssa seisoo rinnalla kritisoitu maakuntauudistus. Niin myös kulttuuripuolen valtionosuuksien uudistus, VOS. Liekö sinisten ministerillä muita huolia tulevia eduskuntavaaleja odotellessa?
”Rampa ankka” on yhdysvaltalaisen politiikan ilmaus esimerkiksi presidentistä, joka on hävinnyt uudelleenvalinnan, mutta istuu ovaalioffisissa vielä jonkin kuukauden. Tai on jo toisen kautensa päätösvaiheessa.
Meillä on pantu alulle, meillä on edistetty – meillä on leikattu, mutta sanottu sitä sujuvoittamiseksi, virtaviivaistamiseksi. Investoitu meillä ei ole.
Kunnat ovat maakuntaepätietoisia. Kulttuuripuolella oli jo pari vuotta sitten puhetta, että mikäli maakuntahallinto tulisi, voisi taidelaitosten hallintokin muuttua. Opetus- ja kulttuuriministeriö pani tiukan rajan VOS-toimikunnalle, että rahaa ei tulisi lisää, vaikka toimijoita tulisikin. Nyt sitten kuulemme kulttuurimaa Saksasta, että taiteen arvoa pidetään niin suurena, että vuosittain nostettua kulttuuribudjettia nostetaan siellä nyt yhdeksän prosenttia edelliseen vuoteen verrattuna. Missä meillä moiset signaalit?
Orkesterien intendenttikentällä on tapahtunut pikaisia muutoksia, samoin kapellimestareitten suhteen. Yleensä ehditään hoitaa sijaiskysymykset haun ajaksi, muttei aina. Niin hallinto kuin henkilökuntakin liikkuvat epävarmoilla vesillä, kun tulevaisuuden linjoista ovat kovin monet asiat auki. Kiinnostuvatko tehtävistä kykenevät, sopivat ja sitoutumiseen halukkaat? Mikä on kuntien ja valtion näkemys jatkosta – vai onko sitä?
Voisi kuvitella taidelaitosten alistuvan istumaan rampoina ankkoina tällaisina päättämättömyyden aikoina. Mutta kuten parhaat presidentiaaliset rammat ankat ovat toimineet, nyt voi pistää tuulemaan. Nyt voi mennä aloitteellinen henkilökunta edellä ja tehdä omia, reippaita päätöksiä!
Kuten ovat vapaat ryhmät aina tehneet…