Tänään ajattelin sinkkuja

Eräs merkittävä levy-yhtiö ei enää takaa levytyssopimuksella artistille yhtään albumia. Sen sijaan julkaistaan kolme singleä – yksi kerrallaan – yhtiön päättämässä aikataulussa. Myös optiot koskevat vain singlejä; ei albumeja. Spotify-latausten aikakaudella tämä on sinänsä ymmärrettävää.

Kun artistien tulonmuodostus kuitenkin on entistä enemmän kiinni keikkailussa, jäin pohtimaan, mitä uusi artisti oikein esittää keikoillaan? Tulevatko keikat muuttumaan ”minifestivaaleiksi”, joilla useat yksittäiset artistit käyvät esittämässä tuoreimman singlensä? Kenelle näistä keikoista jää jaettavaa tuloa?

Avainasemassa ovat tietysti sopimuksestaan neuvottelevat artistit: hyväksytäänkö uusi bisnesmalli sellaisenaan, vaaditaanko sopimukseen lisättäväksi esim. tiivis julkaisuaikataulu, tai edellytetäänkö yhtiöltä laajempaa sitoutumista artistin ohjelmiston tallentamiseen.

Itse arvostan edelleen yhtiöitä, jotka todella sitoutuvat artistin uran ja laajemman ohjelmiston kehittämiseen – kohtuullisin ehdoin. Ja jos sellaista ei löydy, voi aina ottaa ohjakset käsiinsä, ja ryhtyä omakustanteen tuottajaksi. Siitäkin on monella artistilla jo hyviä kokemuksia.