Muusikkojen liitto on 28. kesäkuuta 2022 lausunut hallituksen esityksestä (dnro VN/12741/2022) laiksi tartuntatautilain väliaikaisesta muuttamisesta.
Säännösten voimassaolon jatkamiselle ei edellytyksiä
Muusikkojen liitto ei kannata tartuntatautilain eri rajoitustoimia koskevien väliaikaisten säännösten voimassaolon jatkamista. Nykytiedon valossa sille ei ole edellytyksiä. Lisäksi tähän saakka eri tavoin toteutettujen rajoitustoimien vaikutusta vakavan tartuntataudin leviämisen ehkäisyyn ei ole tutkittu riittävästi, tai tutkimustulosten perusteella niiden vaikutus on jäänyt epäselväksi.
Alkuperäistä tartuntatautilakia säädettäessä ei ole ajateltu pitkäkestoista pandemiaa, joka vaikuttaa koko kansaan ja kaikkiin yhteiskunnan toimintoihin. Lain lyhyellä aikavälillä useasti toistuva ja jatkuva väliaikainen korjaaminen ei takaa oikeasuhtaista oikeustilaa, joka toimisi johdonmukaisena ohjenuorana sekä viranomaisille että kansalaisille. Rajoituksia koskevia pykäliä tulisi tarkastella uudelleen kokonaisuutena ottaen huomioon pitkäkestoinen, yhteiskunnallisesti laaja ja vakava tartuntatauti. Kokonaisuuden tarkastelussa tulisi ottaa viruksen leviämisen estämisen ja terveysturvallisuustoimien lisäksi huomioon yhdenvertaisuus eri alojen toimijoiden välillä, elinkeinonharjoittaminen ja taloudelliset vahingot sekä perusoikeudet. Lain suhdetta muun muassa valmiuslakiin tulisi tarkastella ja tehdä selväksi niiden välinen rajanveto, kun tehdään poikkeusajan lainsäädäntöä. Poikkeusajan säännöksiä ei tulisi viedä osaksi normaaliajan lainsäädäntöä.
Tartuntatautilain sisältö uudistettava kokonaisuudessaan
Tartuntatautilain 58 §:n ja sitä seuraavien kirjainpykälien kokonaisuuden tulkinnanvaraisuus ja epäselvä oikeustila muun muassa rajoitusten ja perusoikeuksien välillä ovat aiheuttaneet tulkintaongelmia ja epäyhdenvertaisia lopputulemia eri alueiden ja elinkeinojen välillä läpi pandemian. Tähän tulisi reagoida uudistamalla tartuntatautilain sisältö kokonaisuudessaan. Vaikka nyt esityksessä mm. 58 d §:n ja 58 g §:n soveltamisesta pyritään tekemään tarkkarajaisempaa, sisältävät pykälät edelleen samat ongelmat, jotka ovat koituneet eri alojen toimijoiden epäyhdenvertaiseksi kohteluksi. Esityksen 58 d §:n ja 58 g §:n sanamuodon tulkinnanvaraisuus mahdollistaa viranomaisille hyvin laajan toimivallan, jos rajoitustoiminta todetaan välttämättömäksi. Viranomainen voisi itse määritellä rajoitustoiminnan välttämättömyyden sekä 58 d §:n osalta rajoitustoimien sisällön, mikä on ristiriidassa perustuslain 2 §:n 3 momentin kanssa, jonka mukaan julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Tämä on ollut ongelma tähän mennessä annetuissa yleisötiloja ja yleisötilaisuuksia koskevissa rajoituspäätöksissä, sillä rajoitustoimien välttämättömyyttä ja suhteellisuutta ei ole kyetty objektiivisesti perustelemaan suhteellisuusperiaatetta noudattaen esimerkiksi tilanteissa, joissa tiettyjä ihmiskontakteja sisältäviä toimintoja on rajoitettu ja toisia taas ei. Tämä ongelma seuraisi ehdotetussa lain 58 d §:ssä ja 58 g §:ssä edelleen.
Lakiesityksessä ehdotetaan, että 58 d §:n ja 58 g §:n mukaiset rajoitustoimenpiteet olisivat mahdollisia, jos ne olisivat terveydenhuollon vakavan ylikuormittumisen ehkäisemiseksi välttämättömiä. Perusoikeuksien rajoitukset eivät voi johtua jo nyt vajavaisesti resursoidusta sosiaali- ja terveydenhuollosta. Sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön riittävyydessä ja saatavuudessa on ollut valtakunnallisesti erittäin merkittäviä ongelmia ja pandemian aikana ongelmat ovat kärjistyneet. Siksi lähtökohtana tulisi olla riittävä ennakointi ja se, että terveydenhuoltoa resursoidaan siten, että terveydenhuollon kantokyky ei ole välittömästi uhattuna poikkeustilanteessa ja sitä kautta johda rajoitustoimiin ja kansalaisten ja eri alojen toimijoiden perusoikeuksien rajoittamiseen.
Rajoittamisen ei tule perustua riskipotentiaalitaulukkoon
Väliaikaisten muutosten voimassaolon jatkaminen ei saa kannatusta myöskään siitä syystä, että esityksessä viitataan välillisesti THL:n tekemiin tartuntariskiarvioihin (niin sanottu riskipotentiaalitaulukko). Julkisuudessa näiden on todettu perustuneen THL:n henkilökunnan omaan arviointiin, eikä tieteelliseen tutkimustietoon. Perusoikeuksien rajoittaminen ei voi poikkeustilanteessakaan perustua tällaisen tiedon varaan.
On kannatettavaa, että tartuntatautilaissa huomioidaan tilojen väliaikaiseen sulkemiseen ja toiminnan merkittävään rajoittamiseen liittyvä korvaus (79 a §) ja tämä tuodaan lainsäädäntöön. Lisäksi on kannatettavaa, että sekä ravintola-alaa että kokoontumista koskevat rajoitustoimet tuodaan yhden ja saman viranomaisen alaisuuteen, mikä parantaisi rajoitustoimien yhdenmukaisuutta ja mahdollistaisi rajoitustoimien oikeasuhtaisuus-, tehokkuus- ja välttämättömyyspunninnan ulottamisen kaikkien rajoitustoimien yhteisvaikuttavuuteen.