Suomalainen orkesteriverkosto on peruskoulun ja musiikkikoulutuksen ohella niitä ilmiöitä, joita maamme rajojen ulkopuolella ihaillaan. Väkilukuun suhteutettuna Suomessa on valtava määrä elinvoimaisia ja taiteellisesti korkeatasoisia ammattiorkestereita ripoteltuna melko tasaisesti ympäri maata. Ydintoimintansa konserttien lisäksi orkesterit tuovat kotikuntiinsa paljon muutakin hyvää. Esimerkiksi yleisötyön kautta viedään elämyksiä ihmisten lähelle hoivakoteihin, päiväkoteihin, kouluihin, sairaaloihin tai vaikkapa ostoskeskuksiin, koronarajoitusten aikana toki virtuaalisesti. Monet orkesterimuusikot lisäksi opettavat paikallisissa musiikkiopistoissa tai yksityisesti. Orkesteri lisää kunnan viihtyisyyttä ja vetovoimaa.
Kunnalliset orkesterit vaikuttavat myös laajemmin. Monet kansainvälisesti menestyneet solistit, kapellimestarit ja säveltäjät ovat saaneet mahdollisuuden kehittyä yhteistyössä orkestereiden kanssa, eikä aktiivinen klassisen musiikin kesäfestivaalitoiminta olisi mahdollista ilman kunnallisia orkestereita. Tähän kun lisätään päälle vielä musiikin nykyisin paljonkin tutkitut terveys- ja hyvinvointivaikutukset sekä taloudelliset heijastevaikutukset, niin voidaan liioittelematta sanoa orkesterin ylläpitämisen olevan kunnille kannattavaa toimintaa. Varsinkin, kun valtio kustantaa niiden menoista osan.
Kaikesta tuomastaan hyvästä huolimatta orkesteritoimintaa ollaan useissa kunnissa lakkauttamassa tai rajoittamassa vähän väliä. Toisinaan kyse on politiikasta ja arvovalinnoista, mutta useimmiten kuitenkin silkasta väärinymmärryksestä ja tietämättömyydestä. Muusikkojen liitto käynnisti tammikuussa 2021 hankkeen, jonka avulla pyritään lisäämään ymmärrystä orkesterin toiminnasta ja sen kuntiin tuomasta hyvästä.
Haitallisia stereotypioita ja väärinkäsityksiä vastaan
Hankkeen syntyidean taustalla on Helsingin Muusikot ry:n puheenjohtaja Patrik Stenström. ”Kulttuurilaitoksiin liittyy usein karkeita väärinkäsityksiä, esimerkiksi että niissä vaan poltetaan rahaa pienen eliitin huvitukseksi. Myös esiintyminen frakissa saattaa luoda illuusion suurista palkoista”, Stenström sanoo. Jos tietoa orkestereiden toiminnan periaatteista, edellytyksistä tai laajemmista vaikutuksista ei ole, haitalliset stereotypiat luovat yleisen mielipiteen ja vaikuttavat myös päätöksentekijöihin.
Muusikkojen liitto ja muusikot toki itse pitävät orkesterin puolta, kun sen toiminta on uhattuna. Sitä, jolla on oma lehmä ojassa, kuunnellaan kuitenkin eri tavalla kuin puolueettomampana pidettyä tahoa. Musiikkialalla tunnetaan orkesteritoiminnan hyödyt, ja tutkimuksia erityisesti musiikin monenlaisista hyödyistä on tehty vaikka kuinka paljon. Vaikuttaa kuitenkin edelleen siltä, että tutkimustieto ei välity päättäjille asti, ainakaan yleisesti.
Stenström päätti, että pientä fasilitointia tarvittaisiin. ”Jo vuosia sitten Oopperan hallituksessa tajusin, että maassamme on erittäin kulttuurimyönteisiä poliittisia toimijoita, joilla on vaikutusvaltaa ja verkostoja. He voisivat tehokkaasti ja mielellään puolustaa kulttuurilaitoksia, jos heillä olisi käytettävissään luotettavia ja kuratoituja ’iskulauseita’, eräänlaisia tiivistettyjä ja helposti muistettavia argumentteja esimerkiksi orkesterien toiminnan tukemiseksi.”
Poliittisten toimijoiden lisäksi Stenströmillä oli mielessä monien kunnallisten orkestereiden taustalla toimivien ystäväyhdistysten hyödyntäminen. ”Ystäväyhdistyksen aktiivit voisivat toimia paikallisesti tehokkaana trolliarmeijana, jos vaan heillekin syötettäisiin positiivisia faktoja, esimerkiksi hyviä ja selkeitä laskelmia siitä, miten monella tapaa orkesterin ylläpitäminen heijastuu myös taloudellisesti koko alueen hyvinvointiin”, hän taustoittaa.
Stenström vei ajatuksen ensin HelMun johtokuntaan ja sittemmin sitä työstettiin HelMun ja Suomen Sinfoniaorkesterit ry:n (Suosio) kanssa yhteistyössä syntyneessä työryhmässä. Työn määrä paljastui kuitenkin niin suureksi, ettei hanketta pystytty edistämään harrastuksenomaisesti muiden töiden ja kiireiden ohessa. HelMussa hanke päätettiin viedä Liittovaltuustoon, jotta Muusikkojen liitto ottaisi hankkeen hoidettavakseen.
Tutkimus- ja kokemustietoa
Hanke on siis Muusikkojen liiton, mutta ideoiden työstämistä ja kommentoimista varten perustettiin ohjausryhmä. Sen jäseniä ovat liiton edustajien Stenströmin, Ahti Vänttisen ja Ritva Kaukolan lisäksi Helena Värri (Suosio), Kaisa Rönkkö (Music Finland) ja Lauri Kaira (muun muassa Gramex).
Hankkeen tämänhetkisessä vaiheessa kerään tietoa ja tiivistän sitä helposti sovellettavaan muotoon. Keräämäni tieto on kahdenlaista: haastattelujen kautta saatua kokemustietoa sekä tutkimuksista saatavaa yleisemmän tason tietoa. Olen haastatellut orkestereiden intendenttejä ja vaikuttajaviestintään erikoistuneita henkilöitä heidän kokemuksistaan ja ajatuksistaan kunnan päättäjien ja orkesterin välisestä vuorovaikutuksesta. Haastatteluista olen tiivistänyt ja suodattanut listaa hyväksi havaituista käytännöistä ja sudenkuopista. Muistilistasta hyötyvät erityisesti intendentit ja muut sellaiset henkilöt, jotka perustelevat orkesteritoiminnan hyötyjä suoraan poliittisille päättäjille.
Yleisempää tutkimustietoa on niin ikään mahdollista käyttää monenlaisiin tarkoituksiin. Parhaillaan kokoan tehdyistä tutkimuksista kommentoitua ja teemoiteltua lähdeluetteloa, joka valmistuessaan tulee nettiin vapaasti kaikkien saataville. Tutkimusten esittämistä argumenteista on jatkossa tarkoitus myös tiivistää iskulauseen tapaisia helposti muistettavia ydinviestejä, joita puolestaan voi käyttää yleisen mielipidevaikuttamisen – esimerkiksi erilaisten orkesteritoimintaa puolustavien kirjoitusten, somekampanjoiden tai vaikka videomuotoisten tietoiskujen – materiaalina.
Tietoa on runsaasti saatavilla ja sen sovellusmahdollisuuksia on valtavasti. Tiedon karttuessa myös materiaalin sovellusmahdollisuudet laajenevat, esimerkiksi orkestereiden lisäksi myös muiden taidelaitosten tai musiikki-instituutioiden tukemiseen.
***
Artikkeli julkaistiin Muusikko-lehdessä 2/2021.