Cuporen vuonna 2019 julkaiseman taiteen ja kulttuurin barometrin mukaan peräti 27 % musiikkialalla vaikuttavista toimii yrittäjänä. Freelancereiden osuus on saman tutkimuksen mukaan noin 36 %. Korona on luultavasti myllännyt näitä lukemia, mutta on selvää, että alalla toimii huomattava määrä itsensä ja muita työllistäviä tekijöitä. Monet heistä käyttäisivät aikansa mieluummin musiikin tekemiseen someprofiilien ja kotisivujen optimoinnin sijaan. Neljä musiikkialan pienyrittäjää jakaa oman näkökulmansa yrittämiseen.
Aktiivisuutta ja kasvua
All About Voice Oy:n vetäjä Elina Hjelt kasvoi yrittäjäperheessä, joten elämäntapa on tullut tutuksi jo pienenä. Laulajana ja muun muassa äänenkäytön kouluttajana toimiva Hjelt on pyrkinyt jakamaan osaamistaan mahdollisimman laajalle asiakaskunnalle. ”Tarjoan asiakkailleni kokonaisvaltaista näkemystä. Perustimme kahden kollegani kanssa vuonna 2010 osakeyhtiön. Yrittäjyydessä houkutti vapaus ja mahdollisuus kasvuun ja kehittymiseen. Toisaalta, kun yritys olet käytännössä sinä itse, piilee siinä todellinen uupumisen vaara. Yrittäjyyteen kuuluu sekin, että sovittujen keikkojen perumisen rima on erittäin korkealla. Opetustunteja pystyy sentään yleensä sairaana siirtämään”, hän pohtii.
Hjeltin mukaan korona on muuttanut alaa esimerkiksi vähentäen keikkojen määrää. ”Ennen pandemiaa pääasiallinen toimeentuloni tuli artistina. Vuonna 2019 jäin Pop & Jazz Konservatorion kuukausipalkkaisista opetustöistä pois, kun tiedossa oli muun muassa rooli We Will Rock You -musikaalissa, ja se tuntui muutenkin hyvältä hetkeltä lähteä kasvattamaan yritystoimintaani. Ajoitus osoittautui erittäin epäonniseksi, ja esiintymisten lisäksi koulutustoimintakin on alkanut elpyä oikeastaan vasta viime aikoina. Jos ennen tuntui siltä, että keikkaa tuli runsaasti ilman aktiivista myymistäkin, nyt tilanne on aivan toinen”, Hjelt arvelee. ”Minun on tänä päivänä vaikea suositella päätoimista yrittäjyyttä, ellei satu olemaan erityisen yrittäjähenkinen tyyppi, joka osaa myynnin, markkinoinnin ja kasvun. Eivätkä nykyhallituksen toimet ainakaan pienyrittäjiä tunnu helpottavan”, hän huokaa.
Hjeltillä on ristiriitaiset tuntemukset sosiaalisesta mediasta työkaluna. Hänestä pienyrittäjän on käytännössä pakko olla somessa, mutta hän ei koe luontevaksi henkilökohtaisen elämänsä jakamista puolitutuille ja tuntemattomille. ”Aitoutta tai ainakin aitouden illuusiota kyllä arvostetaan, mutta tällä hetkellä monet eivät saa lainkaan näkyvyyttä. Aktiivinen läsnäolo veisi aivan älyttömästi aikaa ja vaivaa, eikä siitä kuitenkaan olisi välttämättä hyötyä. Somessa toimii ärsyttävyys ja jossain määrin huumori, mutta asiasisältöä voi olla vaikea saada esille. Myös postauksiin reagointi on nykyään tosi passiivista”, Hjelt pohtii.
Hän ei halua jakaa yksityisasioitaan liikaa myöskään reaalimaailman puolella. ”Nautin lavalla esiintymisestä ja saan siitä energiaa, mutta erityistä tarvetta sosiaaliseen kanssakäymiseen keikan jälkeen minulla ei ole, vaikka toki artistiuden asiakaspalvelutyönä näenkin. Ehkä yrittäjyys on minulle myös kanava, jonka kautta saan pitää musiikin osana itseäni. En haluaisi ajautua tilanteeseen, jossa en esimerkiksi jaksaisi kuunnella musiikkia sen täyttäessä liikaa työpäiviäni.”
Yksi yrittäjyyden osa-alueita on kyky ja halu uudistua. Hjeltkin opiskelee tällä hetkellä töiden ohessa tapahtumatuotantoa. ”Siinä tulee selkeyttä ohjelmapuolesta ja koko tapahtuma-alasta, vaikka suuri osa asioista tuttua onkin”, hän kertoo. Hyvä vinkki tuleville yrittäjille on muun muassa tarvittavista vakuutuksista huolehtiminen. ”Aloittaessa kannattaa muutenkin ottaa yhteyttä paikalliseen yrityskeskukseen, sillä on todella paljon asioita, joita ei vaan aloittaessaan voi vielä tietää. Yrittäminen ei sinällään ole rakettitiedettä, mutta siitä on hyvä olla kiinnostunut. Lopullinen vastuu virheistä on kuitenkin lähes aina yrittäjällä itsellään.”
Monen alan yrittäjä
Kalevi ”Aceman” Louhivuoren trumpetti on soinut niin Yonan levyillä, Ricky- Tick Big Bandissa, The Northern Governorsissa, Sun Triossa kuin Kalevi Louhivuori Quintetissäkin. Louhivuorelta taittuu myös säveltäminen, sovittaminen, tuottaminen, kosketinsoittaminen ja laulaminen. Hänen sävellystuotantonsa ulottuu pienyhtyeistä sinfoniaorkestereihin. ”Tällä hetkellä on työn alla muun muassa jazzkuunnelmalevy KLQ:n kanssa. Kuunnelmassa on mukana paljon ääninäyttelijöitä ja erikoislaatuinen käsikirjoitus”, hän kertoo.
Yrittäjyys on tullut Louhivuorelle tutuksi muun muassa J.K.L. Productions ja CareUs -osakeyhtiöiden toimitusjohtajana. Jälkimmäinen startup tuottaa musiikin tuottamiseen suunniteltua ja myöhemmin ihmisten kuntouttamiseen musiikin avulla sovellettua älyhansikasta. ”Pyöritän myös musiikkiklubeja Helsingissä ja Porvoossa. Olen lisäksi mukana frisbeegolf-bisneksessä esimerkiksi Espoon Backbyn kartanolla sijaitsevan Fun Adventure Pro -radan kautta. Meillä on juuri rahanhakukierros käynnissä Heinola Openin yhteyteen rakennettavalle frisbeegolfin minigolfradalle syöpäsairaita lapsia varten. Viime vuonna lahjoitimme Ukrainan Lutskiin vastaavanlaisen Fun Adventure -radan”, Louhivuori kertoo.
Hän aloitti yrittäjätiensä musiikkialalla vuonna 2012 perustamalla osakeyhtiön. ”Yksi pääsyy valintaan oli se, että toiminimen kautta riskit kohdistuvat liikaa yksilöön. Osakeyhtiöllä on myös enemmän mahdollisuuksia vähentää hankintoja verotuksessa”, hän selventää. ”Perustamis- tai muidenkaan kulujen puolesta eroja ei juuri ole, aloittaminen on nykyään helppoa ja nopeaa. Lähipiirissäni ei ollut yrittäjiä, joten malli ei tullut sitä kautta, vaan koin sen mietinnän tuloksena itselleni järkevimmäksi ratkaisuksi.”
Louhivuori tekee kirjanpidon pitkälti itse, mutta käyttää kirjanpitäjää viimeistään tarkistusvaiheessa. ”Kirjanpitokustannukset ovat näin huomattavasti pienemmät, mutta silloin pitää tietysti nähdä itse enemmän vaivaa. Olen pohjimmiltani sellainen taiteilijaluonne, etteivät tällaiset jutut ole aina olleet vahvuuksiani, mutta näistä täytyy toimitusjohtajana olla vähintään jonkin verran perillä. Jos kuitteja ei ole, se näkyy heti tuloksessa, koska niitä kuluja ei pysty vähentämäänkään”, hän sanoo. ”Neuvoisin nyt aloittelevaa yrittäjää, että kaikki mahdolliset kuitit kannattaa hoitaa mieluiten verkkolaskuna. Tositerumban organisoiminen on todella tärkeää, sen selvitteleminen jälkikäteen vie tuhottomasti aikaa ja rahaa”, Louhivuori vinkkaa.
Hän näkee alalla pärjäämisen muuttuneen haasteellisemmaksi. ”Kuluttajakäyttäytyminen on muuttunut isosti. Keikkaliput ostetaan myöhemmin, eikä ravintoloissa kuluteta enää niin paljon alkoholia, joten katteet ovat romahtaneet. Tähdet kyllä myyvät, mutta hinnat ovat samalla nousseet. Kilpailu on kovempaa, apurahat supistuneet ja hakijamäärät lisääntyneet”, hän luettelee. ”Tämä voi johtaa siihen, että jotkut ottavat vastaan keikkoja kaikkien kannalta liian halvalla. Järjestän jonkin verran keikkoja myös Tallinnassa, ja siellä on ehkä vahvempana sellainen kulttuuri, ettei tietyn riman alle liksoissa mennä”, Louhivuori vertaa.
Viisasten kiveä on vaikea löytää, mutta joitakin ehdotuksia Louhivuorella on tarjota. ”Valtion tuki vähenee koko ajan, mutta voisi olla hyvä idea tukea pitkäaikaisesti järjestelmällistä keikkaklubitoimintaa, joka työllistäisi muusikoita. Tukien hakemistakin voisi yritysten osalta helpottaa. Suurin haaste on lopulta siinä, kuinka saada ihmiset tulemaan keikoille ja maksamaan lipuista. Jotkut baarit ja ravintolat eivät välttämättä halua myydä lippuja asiakkaidensa hämmentymisen pelossa. Pitäisi onnistua myymään ihmisille kokonaiskokemusta”, Louhivuori pohtii.
Oppimista kiinnostavien asioiden parissa
Itsensä johtamisen taito on yksi yrittäjän tärkeimpiä ominaisuuksia. Multi-instrumentalistina ja säveltäjänä tunnettu Joakim ”Jusu” Berghäll tuntuu löytäneen oman toimivan tapansa työnsä jaksottamiseen. Siinä auttaa investointi omaan erilliseen työtilaan. ”Tavallinen päivä on sellainen, että menen työhuoneelle noin aamuyhdeksästä lounaaseen asti. Siihen väliin yleensä mahdutan luovemmat työt, kuten säveltämisen. Jatko riippuu siitä, mitä työn alla sattuu olemaan ja miten paljon energiaa on jäljellä”, hän kertoo. ”Oma äänieristetty työtila mahdollistaa todella paljon, kun ei tarvitse miettiä häiritseekö ketään tai sattuuko tila olemaan juuri tarvittaessa vapaana. Ajattelen niin, että tila maksaa itsensä sen mahdollistamilla asioilla.”
Berghällin kokemuksen mukaan kuntosalilla käyminen tai muu rennompi aktiviteetti päivän aikana palvelee myös itse työtä. Hänen varsinainen soittimensa, baritonisaksofoni, jo painaakin sen verran, ettei fysiikan edistämisestä ole haittaa. ”En kuitenkaan aina ole osannut esimerkiksi lomailla. Kesällä saatoin turhautua, jos en päässyt pariin päivään jotenkin edistämään ammattia”, hän sanoo.
Korona-aika muutti Berghällin ajatustavan. ”Silloin saattoi peruuntua pahimmillaan kymmeniä keikkoja päivässä. Marzi Nyman kiteyttikin mainiosti, että jokainen puhelu on uusi mahdollisuus peruutukseen! Sitten tuli yhtäkkiä kolmen viikon aika, kun kalenteri olikin aivan tyhjä. Tämä ensimmäinen lomantapainen 17 vuoteen herätteli siihen, että tätähän voisi olla hyvä harrastaa muutenkin”, hän kertoo. ”Kaikki ei tietenkään liity koronaan, ajat ovat muuttuneet muutenkin. Olympiastadionin voi myydä vaikka moneen kertaan täyteen tietyillä artisteilla, se on sellainen itseään ruokkiva hypetyksen kehä. Samalla pienemmät keikkapaikat kärvistelevät”, hän pohtii. ”Kovat ajat toisaalta työllistävät kaltaisiani moniosaajia. Ehkä minulla on käynyt siinä vähän tuuri, koska sellainen lähestymistapa ei ole koskaan ollut osaltani tietoista.”
Savonlinnalaislähtöinen Berghäll on aina ollut avoin kaikenlaisen musiikin suhteen. ”Jukka Perko kannusti kerran soittotunnilla, että kannattaa soittaa sellaista musiikkia, jota tykkää vapaa-ajallansakin kuunnella. Tällä ajatuksella olen sitten edennyt. Genret ja niiden mukana soittimet, soittotavat ja soundit ovat tulleet mukana. Laarien ulkopuolelta etsiskeleminen on tosi hyödyllistä”, hän kertoo.
Toiminimellä työskentelevä Berghäll naureskelee yrittämisen olevan sananmukaisesti todellista yrittämistä. ”Pikkuhiljaa väkertämällä oppii. Yrittämisen kulut tuntuvat olevan samanlaiset tuloista riippumatta. Ehkä vastoin yleistä luuloa, kirjanpitoon ei voi laittaa ihan mitä vain, vaan kaikesta pitää olla hyvin tarkat tositteet. Kaikista nettikaupoista ei välttämättä aina saa käypää kuittia, silloin ei voi laittaa firman kuluihinkaan”, hän muistuttaa. Hänen on omien sanojensa mukaan pitänyt opetella muistamaan järjestelmällisesti kuittien kuvaaminen ja niiden lähettäminen kirjanpitäjälleen. ”Kieliin ja muihin kuluviin soittotarvikkeisiin menee tuhansia euroja vuodessa. Yksityishenkilönä voisin kyllä vähentää ne verotuksessa, mutta yrittäjänä saan ALV-vähennykset, jolloin ne tulevat halvemmaksi”, hän taustoittaa. ”Lähes kaikki keikat tarjotaan laskutuksella, verokortti korkeintaan osassa vaihtoehtona. Yleensä vieläpä laskutettava liksa on sama, minkä ennen olisi saanut palkkana”, hän toteaa. ”Toisaalta viime vuonna Kansallisteatterissa työskennellessäni tilanteeni oli sellainen, että minun kannatti olla pääsääntöisesti palkansaajana verokortilla, ja tehdä firman kautta vain pakolliset keikat.”
Yrittäjänä voi päästä vientitapahtumiin, joihin ei yksityishenkilönä pääsisi. ”Siellä tapaa ihmisiä, joiden kanssa saattaa syntyä yhteistyötä, josta vähintään oppii jotakin. Pelkkä oppiminen ei toki yksin elätä, mutta se toimii polttoaineena. En ole kiinnostunut siitä, miten voisin maksimoida tuloni, vaan parasta on työskennellä sellaisten tyyppien kanssa, joilta voin oppia jotain, ja toimia kiinnostavien asioiden parissa. Viivan alle tulisi mielellään jäädä sen verran, että pystyy tekemään niitä kiinnostavia juttuja. Viljasen Juho sanoikin joskus, että jos yrittäjänä tienaa paremmin kuin palkansaajana, se tarkoittaa, että maksaa liian vähän YEL:iä”, Berghäll naurahtaa.
Työtä ja hyvinvointia musiikista
Tohmajärveltä kotoisin oleva harmonikkataiteilija ja muusikko Henna Leppänen on tehnyt keikkoja omalla toiminimellä vuodesta 2012 lähtien. Leppänen on esiintynyt monipuolisesti soolona ja eri kokoonpanoissa, sekä esimerkiksi sirkus- ja teatterimuusikkona. Hänelle toiminimi on osoittautunut kätevimmäksi ratkaisuksi yrittämiseen. ”Ainakin tässä vaiheessa se on minulle esimerkiksi osakeyhtiötä sopivampi malli. Kyllä se näin freelancerina helpottaa laskutuksessa, työvälineiden hankinnassa ja muussa”, hän sanoo.
Opiskeluaikoina häntä ei vielä yrittäminen kiinnostanut. ”Ajattelin, että ei minusta mitään yrittäjää ainakaan tule!”, hän naurahtaa. ”Kun sitten keikkoja alkoi tulla enemmän, tilaajat alkoivat yhä useammin kyselemään yrityksen perään laskutusta varten. Siitä se ajatus lähti itämään. Pitkän yrittäjäkokemuksen omaava appiukkoni auttoi alkuun pääsemisessä ja opasti käytännön asioissa.”
Lapsiperhearkea elävä Leppänen kokee yrittämisen muuttuneen paljon varsinkin viimeisen viiden vuoden aikana. ”Sosiaalisen median sisällön tuotanto tuntuu välillä tärkeämmältä kuin itse keikkailu, varsinkin jos ei ole vielä niin tunnettu muusikko. Some on nykyään tärkeä kanava löytää uusia kuulijoita ja tuoda omaa brändiä näkyväksi”, hän arvelee. Varsinkin koronavuosina se oli lähes ainoa tapa saada työtään esille. ”Monet heräsivät silloin livemusiikin merkitykseen, kuinka tärkeää se on yhteisöllisyyden kokemuksen kannalta. Toisaalta ihmiset tottuivat siihen, että keikkoja voi kuunnella myös kotisohvalta käsin, mikä aiheuttaa haasteita konserttijärjestäjille”, hän aprikoi.
Itsensä markkinoiminen somealustoilla on pienyrittäjälle kustannustehokasta, mutta vaatii sekä osaamista että aikaa. Toisaalta varsinkin näin tekoälyn myötä inhimillinen sisältö saattaa vedota yleisöön siloiteltua paremmin. ”Olen huomannut, että harjoitteluvideot työhuoneelta voivat kerätä enemmän katselukertoja ja huomiota kuin keikkavideot. Enää ei välttämättä riitä pelkkä musiikillinen panostaminen, vaan pitää käyttää runsaasti aikaa ja vaivaa esimerkiksi keikoilta itse kuvatun promomateriaalin kokoamiseen ja käsittelyyn”, Leppänen kertoo. Joskus algoritmit ja ihmisten kiinnostus pääsevät yllättämään. ”Tein taannoin lyhyet videot Billie Jeanista ja Tähdet meren yllä -tangosta. Odotin ensiksi mainitulle paljon enemmän näkyvyyttä tunnetumpana kappaleena, mutta jälkimmäinen saikin tosi paljon enemmän huomiota. Aina ei voi tietää varmaksi mitä tapahtuu, joten kannattaa tehdä sellaista sisältöä, mikä itsestä tuntuu hyvältä”, hän tiivistää.
Hänen mukaansa pienituloinen yrittäjä putoaa helposti väliin, jossa tienaa liian vähän saadakseen työttömyyskorvausta YEListä, muttei kuitenkaan ole oikeutettu Kelan työttömyystukeen. ”Muusikon työ kaikkine harjoitustunteineen on joskus tosi vaikea selittää niin, että se sopii Kelan lomakkeisiin. Varsinkin uran alkuvaiheessa hiljaiset kaudet ovat muutenkin henkisesti karuja, kun musiikki ei tunnetusti ole vain työ, vaan osa identiteettiä. Musiikista saa myös paljon voimaa, ja joskus onkin vaikea erottaa, mikä on työtä ja mikä hyvinvointia. Jos tätä ei tekisi, niin jotain itsestä häviäisi.”
Teksti: Jussi Aalto
Artikkeli on julkaistu Muusikko-lehdessä 3/2026.