Olimme viime kesänä lomailemassa Hangossa. Pandemiasta huolimatta pienessä rantakaupungissa pystyi elämään sangen normaalia elämää. Hiekkaranta ja kalliot kutsuivat hengittämään raikasta meri-ilmaa, ja häkellyttävän hyvin historian melskeissä säilyneet huvilakaunottaret hyväilivät esteetikon silmää ja sielua.
Kaupungissa oli samoihin aikoihin nuorten muusikoiden luotsaama Hanko Soi -festivaali. Konsertteja järjestettiin ympäri kaupunkia. Me piipahdimme Villa Tellinassa pienessä, muutamia teoksia käsittävässä musiikki-illassa, esiintyjinä kaksi nuorta viulistia. Saliin pystyttiin rajoitusten vuoksi ottamaan vain vähän ihmisiä, eikä kyseessä oikeastaan ollut varsinainen sali, vaan hieman suurta olohuonetta isompi tila. Yleisöä oli kymmenkunta henkeä.
Helteen vuoksi ovi oli auki, ja saliin kantautui konsertin aikana ääniä ulkopuolelta: ihmisten puhetta, askeleita yläkerrasta ja tuulen huminaa mereltä. Voisi ajatella, että olosuhteet konsertille eivät olleet kaikista parhaat. Silti tuo konsertti painui syvälle mieleeni ja sydämeeni. Minua liikutti myös syvästi paikallisten ihmisten halu rakentaa jotakin kaunista omaan ympäristöönsä.
Niin, tajusin tuossa konsertissa jotakin tärkeää: Musiikin voi tuoda, mutta musiikkikulttuuria ei voi tuoda. Sen täytyy rakentua yhteisöstä käsin. Toivoisin, että tätä asiaa pohdittaisiin vakavasti nyt kunnissa, kun kuralla oleva talous houkuttaa tekemään taas leikkauksia kulttuurista.
Konserttimusiikin esittämiselle paras paikka on takuulla häiriötön konserttisali, jossa on hyvä akustiikka. Mutta yhtä tärkeää on, että musiikki soi muuallakin. Olen ihaillen seurannut Kuopion kaupunginorkesterin jalkautumisia kaupungille. Orkesterin kamarimusiikkiryhmät ovat esiintyneet mitä mielikuvituksellisimmissa paikoissa. Muusikon näkökulmasta tavaratalon aulassa tai sairaalan yhteistilassa soittaminen voi tuntua välillä rasittavalta. Silloin kannattaa muistaa, että tuo soitto voi pelastaa jonkun ihmisen päivän tai koko elämän.
Pasi Lyytikäinen
Kirjoittaja on säveltäjä.
Kolumni on julkaistu Muusikko-lehdessä 5/2021.