Ammattilaisuus on moninaista muusikon työssä. Jotkut meistä ovat päämäärätietoisesti tavoitelleet ammattimuusikkoutta kouluttautumalla vuosikausia, toiset taas ovat erityisemmin harkitsematta ajautuneet työskentelemään musiikin parissa. Kirjavista taustoista huolimatta kaikkia yhdistää intohimo sekä suhde ammatillisuuteen musiikissa. Mutta millä tavoin ammatillinen käsitys itsestä muusikkona muokkaantuu työhön liittyvien haasteiden myötä?
Muusikon ammatillinen identiteetti pohjaa musiikilliseen identiteettiin, joka kuvastaa ihmisen suhdetta musiikkiin: millaisissa rooleissa toimin musiikin parissa ja miten ilmaisen itseäni musiikilla. Musiikillinen identiteetti sisäistetään ympäröivien yhteisöjen, koulutus- ja taideinstituutioiden sekä kulttuurin kautta ja se kehittyy läpi elämän (7). Musiikin ammattilaiseksi kasvaessa koulutuksen ja/tai työkokemuksen kautta musiikillisesta identiteetistä versoo käsitys itsestä musiikin parissa työtä tekevänä esiintyjänä, tekijänä ja tuottajana. Samanaikaisesti omaa muusikkoutta peilataan enemmän tai vähemmän tietoisesti niin julkisuudessa esillä oleviin alan huippuihin kuin ympärillä hyöriviin kanssamuusikoihin.
Ammatillisen identiteetin muovautuminen erilaisten odotusten, ihanteiden ja toimintaympäristöjen ristiaallokossa saattaa synnyttää epämukavia tunteita, jotka heijastuvat työhön. Moni muusikko kokee jossain vaiheessa työpolkuaan riittämättömyyttä, huonommuutta sekä häpeää, erilaisista syistä ja erilaisissa konteksteissa. Häpeä on kokonaisvaltainen negatiivinen tunne, joka kohdistuu omaan toimintaan ja itseen – kokemus siitä, ettei ole riittävä, kelvollinen eikä muiden arvostuksen tai välittämisen arvoinen (8, 3). Siihen kytkeytyy kokemus jonkin ihanteen tai normin rikkomisesta tai epäonnistuminen niiden saavuttamisessa.
Häpeä on luotaantyöntävyydestään huolimatta tärkeä ihmisyyteen kuuluva tunne, joka kohtuullisesti koettuna ohjaa ihmistä toimimaan rakentavalla tavalla yhteisöissä ja yhteiskunnassa ehkäisten sellaista käyttäytymistä, joka voisi heikentää tai vaarantaa yhteyden muihin. Se voi puskea eteenpäin vaikeasta tilanteesta, mutta toisaalta myös lamaannuttaa tai herkistää vetäytymään silloin, kun tuntee itsensä haavoittuvaiseksi. Häpeä on myös tärkeä tunne erilaisten identiteettien omaksumisessa, sillä se suuntaa ihmisen sosiaalistumista erilaisiin ryhmiin.
Häpeäkokemuksilla voi olla painoarvoa muusikkojen työpoluilla riippumatta siitä, miten menestynyt tai tunnettu on. Tahoillaan menestyneet artistit, kuten Lenni-Kalle Taipale (5) ja Tuure Kilpeläinen (4) ovat kertoneet häpeän vaikutuksesta omaan uraansa ja luovaan työhön. Taannoisessa haastattelussa Red Hot Chili Peppers -muusikko Flea (2) avautui jazz-henkisen soololevynsä yhteydessä epävarmuuden, haavoittuvuuden ja kelpaamattomuuden pelostaan tullessaan esiin toisenlaisen genren yhteydessä – muiden muusikoiden arvioitavaksi. Korkealla ammatillisella profiililla toimivat muusikot eivät ole immuuneja häpeälle, vaan he saattavat hautoa valtavia paineita onnistumiseen ja odotusten täyttämiseen.
Häpeäkokemukset työssä eivät ole vieraita musiikkikentän ruohonjuuritasollakaan. Käsittelin gradussani (10) freelancemuusikoiden häpeäkokemuksia ja sitä, millaisissa työhön liittyvissä tilanteissa ja konteksteissa ammattilaiset tunnistivat kohdanneensa häpeää. Monet tutkimuksessa kuvatut häpeäkokemukset liittyivät vastaajien omaan toimintaan, kuten virheisiin, epävireisyyteen tai muunlaiseen epäonnistumiseen etenkin esiintymistilanteissa. Joidenkin kertomuksissa häpeä oli satunnainen, häiritsevä emootio, jonka pohjalta omaa toimintaa uudelleenohjattiin, kun taas toisilla omasta puutteelliseksi koetusta muusikkoudesta tai musiikillisesta osaamattomuudesta koettu häpeä johti tiettyjen musiikin tyylilajien välttelemiseen, keikoista kieltäytymiseen tai omien kappaleiden jäämiseen pöytälaatikkoon. Häpeä heijastui usealla muusikolla jossain määrin työn sisältöihin ja työn tekemisen tapoihin, mikä osaltaan välittyy myös käsitykseen itsestä muusikkona.
Ammattimuusikkokollegoilla ja ammatillisilla verkostoilla on merkitystä muusikon ammatillisen identiteetin neuvottelussa. Ammatti-identiteetti ei ole pelkästään yksittäisen ihmisen rakentama kuva itsestään ammattilaisena, vaan samalla muiden samassa työnkuvassa ja alalla työskentelevien kanssa jaettu käsitys työstä sekä siihen liittyvistä ihanteista, arvoista ja käytänteistä. Ryhmässä saavutetut vertaisuuden kokemukset voivat auttaa taide- ja kulttuurialalla toimivien itsensätyöllistäjien ammatti-identiteetin vahvistamisessa (1). Ammatissa jaetut ajatukset voivat yhdistää ihmisiä sekä tuoda kaivattua tukea ilman pysyvää työyhteisöä työskenteleville. Kuitenkin samalla vertaissuhteisiin voi liittyä jännitteisyyttä: kilpailua työtilaisuuksista, vertailua, kateutta sekä näihin kytkeytyvää häpeää (9).
Sekä omaan että muiden kanssamuusikoiden toimintaan liittyy koettu edustuksellisuus: työssä onnistuminen tai epäonnistuminen ei ole pelkästään osoitus omasta osaamisesta. Yksittäisen henkilön toiminnan voitiin kokea peilaavan tai ilmentävän ammattimuusikkoutta ikään kuin kokonaisuutena, joko nostattavana tai leimaavana. Toisen menestyksekkäältä ja työntäyteiseltä vaikuttava ura voi olla tulkittavissa ikään kuin tavoitetasoksi, johon itsekin pitäisi yltää ollakseen hyvä. Toisaalta keikalla mokaileva ja epäammattimaisesti toimiva kollega saattaa herättää niin syvää myötähäpeää, että hänen kanssaan ei suostuta tekemään jatkossa yhteistyötä kollektiivisen epäonnistumisen ja leimautumisen välttämiseksi.
Muusikon ammattiin ja musiikkialalla työskentelyyn liittyy mielikuvia, jotka kumpuavat ammattikunnan ulkopuolelta, ympäröivästä yhteiskunnasta ja kulttuurista. Vaikka julkisuudessa artisteja ja muusikoita saatetaan ihailla, ylistää tai jopa kadehtia, suhtautuminen ammattilaisiin ei aina ole arvostavaa. Gradututkimukseeni osallistuneet vastaajat kuvasivat toimeentuloon sekä muusikkouteen kohdistuviin ennakkoluuloihin ja asenteisiin kytkeytynyttä häpeää. Oli kokemuksia ammatin väheksymisestä tai outona pitämisestä, elannon epävarmuudesta sekä näihin liittyneitä huonommuuden ja kelpaamattomuuden tuntemuksia. Taiteellinen työ, joka edelleen asemoituu jossain määrin muusta yhteiskunnassa tehtävästä työstä poikkeavaksi, erilliseksi ja ei-välttämättömäksi, saattaa olla jollain tavalla leimaava alan ulkopuolisten silmissä: se voi näyttäytyä jonain erikoisten ihmisten harjoittamana elämäntapana, joka ei ole kuitenkaan “oikeaa työtä”, josta kuuluisi maksaa asianmukainen palkka tai korvaus. Vaikka muusikon työn erityispiirteet ovatkin osa ammatin viehätystä ja herättävät ammatillista omanarvontuntoa, muusikkouteen liittyy kuitenkin myös hyvin tavallisia työelämäpiirteitä, kuten Jaakko Kämäräinen totesi lehden edellisessä numerossa (6). Useilla muillakin ammattialoilla painiskellaan töiden riittävyyden, työttömyys- ja sosiaaliturvan kankeuden sekä työmarkkinoiden rakenteellisten muutosten kanssa. Se, ettei näitä tavanomaisia elementtejä tunnisteta muusikon ammattiin liittyviksi, synnyttää kokemuksia erillisyydestä ja toisenlaisuudesta – sekä häpeää.
Työ itsessään muovaa ammatillista identiteettiä, mutta millaista ammattikuvaa freelancetyössä rakennetaan? Muusikon työ voi olla joskus tylsää tai intohimotonta. Joissain tapauksissa tilanne juontuu freelanceriuden markkinaehtoisuudesta: toisinaan joutuu priorisoimaan keikat, jotka tarjoavat toimeentulon, mutta eivät ole musiikillisesti antoisimpia. Itsensätyöllistävänä muusikkona toimimiseen on sisäänkirjoitettuna tasapainoilu taiteellisten ambitioiden, identiteettien sekä taloudellisten realiteettien välillä. Toisaalta ammatin hetkittäinen kuivakkuus voi linkittyä hybridisyyteen:taiteellisen työn mahdollistamiseksi on tehtävä taiteellista osaamista edellyttävää tai siihen täysin liittymätöntä työtä. Musiikillisen perustyönsä ohessa moni muusikko esimerkiksi huolehtii markkinoinnista, projektinhallinnasta ja laatii apurahahakemuksia, jotta voisi päästä työskentelemään enemmän itse musiikin parissa. Miten muusikkous työnä muotoutuu näiden itsensätyöllistämiseen ja freelancetyöhön liittyvien elementtien myötä?
Freelancerina toimimiseen kytkeytyy tunnustetusti edelleen hankala asema työmarkkinoiden väliinputoajana. Muusikot yhdistelevät joustavasti monia tulonmuodostuksen muotoja, mutta valitettavan usein työttömyys- ja sosiaaliturvan näkökulmasta freelancereita tarkastellaan mustavalkoisesti omassa työssään työllistyvinä yrittäjinä. Onkin pohdinnan arvoista, millaista itsensätyöllistävien muusikoiden ammatinkuvaa tuotetaan työtä ja sosiaaliturvaa koskevalla lainsäädännöllä.
Freelancemuusikoiden häpeäkokemusten tutkiminen avasi minulle laajemman näkökulman muusikkoustutkimukseen. Työn alla olevassa väitöskirjatutkimuksessani tarkastelen sitä, millaisia merkityksiä itsensätyöllistäjyyteen, ammatillisiin vertaissuhteisiin sekä työssä koettuihin negatiivisiin ja itsetietoisiin emootioihin liitetään, ja miten yrittäjä- ja freelancetyötä tekevät muusikot näkevät ammattiin liittyvien haasteiden vaikuttavan omaan ammatti-identiteettiinsä.
Lähteet
- Ansio, H., Haikala, K., Kalliomäki-Levanto, T., Karttunen, S., Käpykangas, S., Leppänen, A., Lindström, S., Ruusuvirta, M., & Seitsalo, M. (2024). Mielen hyvinvoinnin ja työkyvyn tukeminen taide-, kulttuuri- ja tapahtuma-aloilla. Työterveyslaitos.
- Beato, R. (5.12.2025). The Flea Interview: Red Hot Chili Peppers Bass Icon [YouTube-video].
- Gilbert, P. (1998). What Is Shame? Some Core Issues and Controversies. Teoksessa P. Gilbert & B. Andrews (toim.), Shame: Interpersonal behavior, psychopathology, and culture, 3–38. Oxford: Oxford University Press.
- Gustafsson, M. (9.10.2025). Tuure Kilpeläinen: Häpeä on lannistanut minua, mutta ollut myös supervoima. [podcast]. Yle Areena.
- Koski, E. & Jouste, K. (7.4.2026). Yhteydenotto nuoruuden esikuvaan mursi kahdenkymmenen vuoden blokin – Lenni-Kalle Taipale pystyy taas säveltämään. Yle Uutiset.
- Kämäräinen, J. (2026). Muusikkous – tavallinen työ vai erityinen ammatti? Muusikko, 2/2026, 31.
- MacDonald, R. & Saarikallio, S. (2022). Musical identities in action: Embodied, situated, and dynamic. Musicae Scientiae, 26(4), 729–745.
- Malinen, B. (2010). The Nature, Origins, and Consequences of Finnish Shame-Proneness: A Grounded Theory Study. Helsingin yliopisto. Helda-julkaisuarkisto.
- Seesjärvi, I. (2024). Unfolding singer’s shame: Experiences of Shame and Shaming Among Finnish Classical Singers. Musiikki, 54(1).
- Turunen, H. (2024). “Hävettää jos kokee olevansa huonompi kuin muut”: freelancemuusikoiden kokemuksia häpeästä ammatissaan. [maisterintutkielma]. Jyväskylän yliopisto.
Kirjoittaja: Hanna Turunen
Väitöskirjatutkija, Jyväskylän yliopisto / Freelancemuusikko
Artikkeli on julkaistu Muusikko-lehdessä 3/2026.