Equal Futures in Music -hanke kokosi yhteen musiikkialan keskeisiä vaikuttajia visioimaan konkreettisia keinoja yhdenvertaisen musiikkialan saavuttamiseksi vuoteen 2040 mennessä. Musiikkitalolla julkaistussa raportissa tavoitteiksi esitellään muun muassa alan oman itsesäätelevän toimielimen perustaminen sekä musiikkialan arvon kaksinkertaistaminen.
Musiikkialan yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa on mitattu säännöllisesti toteutettavilla kyselytutkimuksilla ja yhdenvertaisuusbarometreilla. Tulokset ovat osoittaneet, että alan yhdenvertaisuus etenee tuskastuttavan hitaasti. Vuonna 2025 yhdentoista musiikkialan organisaation yhdessä toteuttaman yhdenvertaisuusbarometrin mukaan 1 500 vastaajasta 53 prosenttia koki alan yhdenvertaiseksi, kun taas vuonna 2024 luku oli 49 prosenttia. Barometrien mukaan noin neljännes musiikin esittäjistä ja tuottajista on naisia. Samaan aikaan alan päättäjistä suurin osa on miehiä. Syrjintää esiintyy alalla yhä runsaasti, ja se kohdistuu erityisesti etniseen taustaan, ikään ja sukupuoleen.
Aalto-yliopiston, Teoston ja Gramexin yhteinen Equal Futures in Music -hanke käynnistyi vuonna 2024. Aalto-yliopiston systeemisen muotoilun väitöstutkija ja DJ Tomi Rantasen tavoitteena oli muotoilla yhdessä alan toimijoiden kanssa prosessi tasa-arvoisen musiikkialan saavuttamiseksi. Hankkeen puitteissa järjestettyyn Equal Futures in Music -transitioareenaan osallistui 29 alan muutosvaikuttajaa, jotka toimivat musiikintekijöinä tai vaikuttajina levy-yhtiöissä, radiossa, tapahtuma-alan yrityksissä, alan rahoittajien parissa, järjestöissä ja musiikkikoulutuksessa. Osallistujat jaettiin työpajoihin, joissa kartoitettiin ongelmia, visio sekä kuusi konkreettista polkua vision saavuttamiseksi. Lähes kahden kuukauden mittaisen prosessin tuloksena syntyi alan visio yhdenvertaisuuden saavuttamiseksi musiikkialalla.
Alan yhdenvertaiset tulevaisuuskuvat julkaistiin Musiikkitalolla 11. toukokuuta 2026 järjestetyssä Yhdenvertainen musiikkiala 2040 -tapahtumassa. Vision esitteli Rantasen kanssa Music Finlandin toiminnanjohtaja Sari Aalto-Setälä.
”On todella tärkeää, että teemme tällaisia tulevaisuuden visioita, koska ne sanoittavat sitä, että meillä on nyt joku tietty kehityskulku, jota kohti olemme menossa. Kun teemme erilaisen vision, se sanoittaa sitä, että on olemassa myös erilainen tulevaisuuskulku”, Rantanen alusti.
Raporttiin on tiivistetty musiikkialan yhdenvertaisuuden nykytila, visio sekä toimenpiteet. Vuoden 2040 visiosta kerrotaan raportissa seuraavasti:
”Vuoteen 2040 mennessä laajempi osaaminen ja tietoon perustuva keskustelu ovat normalisoineet tasa-arvoisemmat käytännöt ja prosessit. Monimuotoisuudesta on tullut markkinaetu, eikä siitä käytävää keskustelua koeta enää uhkaavana tai polarisoivana. Musiikin, musiikkikoulutuksen ja -harrastusten monimuotoistuminen ja saavutettavuus ovat tuoneet kentälle uusia musiikintekijöitä ja yleisöjä. Musiikkiala palvelee musiikkia ja kantaa vastuunsa siitä, ettei ketään suljeta ulkopuolelle taustansa, taloudellisen tilanteensa tai identiteettinsä vuoksi. Alan arvo on kaksinkertaistunut kolmeen miljardiin euroon.”
Viiden vuoden tavoitteena alan itsesäätelevän toimielimen perustaminen
Ratkaisuiksi vision saavuttamiseksi on esitetty kuusi toimenpidettä, joista merkittävin on alan itsesäätelevän toimielimen perustaminen. Elimen jäseninä olisi musiikkialan toimijoita, jotka tekisivät yhteistyötä valtiollisten toimijoiden kanssa. Elimen tehtäviin kuuluisi alan yhdenvertaisuustoimenpiteistä raportoiminen, rahoituksen kanavoiminen sekä ongelmatilanteisiin puuttuminen.
Inspiraatiota itsesäätelyelimelle on otettu Julkisen sanan neuvostosta sekä Suomen urheilun eettisestä keskuksesta Suekista. Vaikka alan järjestöt ja toimijat tekevät tiivistä yhteistyötä muun muassa yhdenvertaisuuskysymyksissä, eettiset ja yhdenvertaisuutta koskevat teemat eivät ole minkään yksittäisen järjestön agendalla. Ongelmatilanteissa itsesäätelyelimen kaltainen riippumaton toimija olisi omiaan madaltamaan kynnystä raportoida epäasiallista kohtelua tai syrjintää. Näin myös alan toimintakulttuuria voitaisiin hiljalleen muuttaa.
Musiikkialan oman itsesäätelyelimen perustaminen on Rantasen mukaan seuraavan viiden vuoden tavoite.
”Olemme käyneet jo muutamia keskusteluja OKM:n sekä STM:n tasa-arvoyksikön kanssa, ja idea on otettu mielenkiinnolla vastaan”, kertoo Rantanen.
Jokainen arkeen viety teko vie kohti yhdenvertaisuutta
Muita toimenpiteitä ovat työkulttuurin sekä rekrytointi- ja sopimuskäytäntöjen parantaminen, järjestöjen yhteistyön kehittäminen, musiikkikoulutuksen turvaaminen marginalisoiduille ja pienituloisille ryhmille sekä alan rahoituksen vahvistaminen. Työkulttuuri- ja rekrytointikäytäntöjen parantamiseksi ehdotetaan positiivista erityiskohtelua, jolla tarkoitetaan syrjinnälle erityisen alttiin ryhmän erityispiirteiden huomioon ottamista.
”Samaan aikaan, kun mietitään, millainen tulevaisuus halutaan saavuttaa, me itse asiassa menemme jo kohti sitä”, painottaa Aalto-Setälä.
Jokainen keskustelu, tapahtuma ja arkeen viety käytännön teko vievät alaa kohti yhdenvertaisuutta. Usein sorrumme arkikielessä käyttämään syrjiviä termejä tai tekemään yhteistyötä samojen tahojen kanssa, vaikka uudet kumppanuudet voisivat tuoda alalle uusia tekijöitä ja siten myös monimuotoisuutta.
Musiikkialan osuus BKT:sta kaksinkertaiseksi vuoteen 2040 mennessä
Aalto-Setälä muistutti myös lähestyvistä eduskuntavaaleista sekä musiikkialan yhteisistä hallitusohjelmatavoitteista, joissa painotetaan musiikkialan potentiaalia kauaskantoisen kasvun mahdollistajana. Myös kulttuuripoliittisessa selonteossa tavoitteena on kaksinkertaistaa luovan alan osuus bruttokansantuotteesta vuoteen 2040 mennessä. Vision mukaan kasvutavoitteet voidaan saavuttaa etenemällä kohti yhdenvertaisuutta.
”Yhdenvertainen musiikkiala on yksi keino edistää tätä [kulttuuripoliittisen selonteon] tavoitetta. Kun saamme kaikki tahot mukaan, rakennamme myös laajempaa, suurempaa ja merkittävämpää musiikkialaa”, painottaa Aalto-Setälä.
Nykyiset musiikkialan rakenteet hidastavat yhdenvertaisuuden kehittymistä
Raportin julkaisun jälkeen sen sisällöstä ja musiikkialan tulevaisuudesta käytiin paneelikeskustelu, johon osallistuivat laulaja-lauluntekijä Maija Vilkkumaa, musiikkituottaja Jonas Olsson, SDP:n varapuheenjohtaja Nasima Razmyar sekä Yle Musiikin toimituspäällikkö Tapio Hakanen. Keskustelun juonsi Teoston viestintä-, markkinointi- ja yhteiskuntasuhdejohtaja Vappu Aura.
Mikä estää alaa yhdenvertaistumasta, vaikka tietoa ongelmakohdista on saatavilla ja barometrien tulosten mukaan yhteistä halua on?
Maija Vilkkumaan mielestä tekijöitä pitäisi arvostaa alalla enemmän. Kasvaneet paineet kustannus- ja levy-yhtiöiltä tuottaa musiikkia jatkuvana virtana ovat johtaneet siihen, että tekijöitä kohdellaan kuin koneen osia, eivätkä he koe, että heillä olisi kontrollia omaan tuotantoonsa.
”Kaupallinen, ylhäältä katsova ajattelu on pikkuhiljaa nakertanut sisältä koko musiikkialaa ja tekijöitä. Tämä ei voi olla vaikuttamatta siihen, että vähemmistöihin kuuluvat, eli ’ei-cis-miehet’, ovat vielä vaikeammassa asemassa”, Vilkkumaa tiivistää.
Liikettä nykyiseen järjestykseen on kuitenkin nähtävissä: Vilkkumaan mukaan levyteollisuus on ajautunut murrokseen, jossa biisilistojen kärkeen eivät enää nouse ainoastaan suurten levy-yhtiöiden artistit, vaan myös itsenäiset tekijät. Näin myös uudet nimet saavat jalansijaa alalla.
Aktiivinen keskustelu yhdenvertaisuudesta sekä arvojen tuominen arkikieleen ovat Jonas Olssonin mielestä tehneet alasta yhdenvertaisemman kevääseen 2026 tultaessa. Kaikki voivat vaikuttaa yhdenvertaisuuden toteutumiseen omalla ammattialueellaan.
”En voi vaikuttaa kaikkiin asioihin, mutta voin vaikuttaa siihen pieneen sektoriin, joka on musiikkituotanto”, kertoo Olsson.
Olsson on ollut mukana tuottamassa Prod by Me -musiikkituotantokurssia, joka tarjoaa naisille sekä muunsukupuolisille ja transsukupuolisille tuottajakoulutusta.
Tapio Hakanen kokee ristiriitaiseksi sen, että vaikka raportin mukaan yhteinen halu on kehittää alaa yhdenvertaisemmaksi, muutos tapahtuu hyvin hitaasti. Viimeisimmässä musiikkialan järjestöjen teettämässä yhdenvertaisuusbarometrissa 90 prosenttia musiikkialan toimijoista kokee yhdenvertaisuuden keskeisenä arvona. Todellisuus on kuitenkin toinen. Hakanen katsoo nykyisten rakenteiden hidastavan kehitystä.
”Se ongelma on siellä rakenteissa, ja se tulee niin monesta asiasta. Vaikka näemme, että yksittäiset asiat vievät meitä eteenpäin, yhdenvertaisuus on niin monen asian summa.”
Hakasen mielestä raportin vahvuus on juuri siinä, että se tarkastelee musiikkialan yhdenvertaisuutta kokonaisuutena, johon voidaan vaikuttaa sekä rakenteellisella että ruohonjuuritasolla.
Syrjintä alalla on hienovaraista, ja siksi siihen on vaikea puuttua
Panelistit suhtautuivat ajatukseen musiikkialan omasta itsesäätelyelimestä varovaisen myönteisesti. Nasima Razmyarin näkemyksen mukaan tämänhetkinen poliittinen keskustelu hyötyisi itsesäätelyelimen kaltaisesta riippumattomasta organisaatiosta.
”Kyllä minä uskon, että tämän hetken poliittinen keskustelu tarvitsee tällaista asiantuntijatietoon perustuvaa tietoa.”
Vilkkumaa näki ongelmaksi sen, että usein ongelmatilanteet ja syrjintä tapahtuvat niin hienovaraisesti, että niihin on vaikea tarttua. Kyse on juurtuneista toimintatavoista, joita on hyvin vaikea tunnistaa, saati raportoida ulkopuoliselle taholle. Myös Olsson komppasi Vilkkumaan näkemystä siitä, että kyseessä on rakenteellinen ongelma.
Olsson nosti esiin myös sen, että miesten kokemus alan yhdenvertaisuudesta on erilainen kuin naisilla: vuonna 2025 toteutetun yhdenvertaisuusbarometrin vastausten mukaan 60 prosenttia miehistä koki alan yhdenvertaisena, kun taas naisilla vastaava luku oli 43 prosenttia. Tämä johtaa siihen, että kokemukset tilanteiden reiluudesta vaihtelevat suuresti. Ero näkyy esimerkiksi neuvottelutilanteissa.
”Se on sellainen näkymätön etuoikeus”, toteaa Olsson.
Yhdenvertaisuus vaatii sekä rahoitusta että arjen tekoja
Muutospoluissa esitettiin myös muita ratkaisuja alan yhdenvertaisuuden edistämiseksi, joista yksi oli tukimallien eli rahoituksen lisääminen. Valtion taloudellisen tilanteen ollessa haastava myös rahoituksen tulevaisuus näyttää epävarmalta. Razmyar kuitenkin korostaa, että vaikka yhdenvertainen musiikkiala voi generoida alalle lisää tuloja jokaista käytettyä euroa kohden, yhdenvertaisuus tulisi nähdä myös itseisarvona.
”Kysymys ei ole euroista, vaan ihmisten hyvinvoinnista.”
Hakanen kertoo Ylen tekevän työtä yhdenvertaisuuden edistämiseksi. Parannuksia on tehty rekrytointikäytäntöihin, ja huomiota on kiinnitetty tekijöiden monimuotoisuuden edistämiseen. Myös sisältöjen saavutettavuuteen ja laajaan kiinnostavuuteen on panostettu, ja tilastoja seurataan aktiivisesti.
”Koko Suomi näkyväksi on yksi Ylen strategian kulmakivistä”, kertoo Hakanen.
Vilkkumaan ja Olssonin mukaan yksittäiset muusikot ja musiikin esittäjät voivat edistää yhdenvertaisuutta ottamalla erilaisia tekijöitä mukaan esimerkiksi yhtyetoimintaan tai co-write-sessioihin. Olsson painottaa myös mahdollisuuksien antamista uusille osaajille, jotka eivät vielä ole päässeet näyttämään osaamistaan.
Täältä löydät Suomen yhdenvertainen musiikkiala 2040 -raportin. Raportin tiivistelmän löydät Teoston sivuilta. Tilaisuuden tallenteen voi katsoa Teoston YouTube-kanavalta.
Suomen yhdenvertainen musiikkiala 2040 -raportin ovat tuottaneet yhteistyössä Aalto-yliopisto, artisti Asla Jo, Gramex, Hög Light & Sound, Mimmi Label, Music Finland, Musiikin edistämissäätiö, Musiikkituottajat – IFPI Finland, Muusikkojen liitto, NODUS Sustainable Design Research Group, Playground Music, SheSaid.so Finland, Sony Music Entertainment Finland, Suomen Musiikintekijät, Suomen Musiikkikustantajat, Tavastia-klubi, TAVATA, Tomi Creative ja Teosto.
Kuvat: Rosanna Mantila