Ensimmäiset tietokoneella aikaansaadut sävellykset ja niiden esitykset syntyivät 1950-luvulla Britanniassa ja Yhdysvalloissa. BBC lähetti tällaista musiikkia jo vuonna 1951. Alkuaikojen tekoälymusiikin tekijät olivat useimmiten Britanniassa, Yhdysvalloissa ja Neuvostoliitossa toimineita matemaatikkoja ja tiedemiehiä. He kehittivät erityisesti teosten tekemiseen soveltuvia ohjelmistoja.
Joidenkin näkemysten mukaan tekoälyyn rinnastettavan teknologian hyödyntäminen alkoi musiikin esittämisessä niin ikään kymmeniä vuosia sitten. Yhdysvalloissa oli jo 1975 tarjolla musiikkiesitysten tasoa parantavaa teknologiaa, jollaista kutsutaan nyt tekoälyksi. Musiikin luomisen ja esittämisen apuna on käytetty vuosi vuodelta enemmän ja jatkuvasti edistyneempää teknologiaa. Se on ainakin enteillyt tekoälyä, jos kohta ei määritelmällisesti olisikaan ollut sitä. Parin viime vuoden aikana tekoäly on kehittynyt käänteentekevästi. Musiikin esittämiseen liittyen se on noussut jonkinlaiseksi päivän puheenaiheeksi. Tekijänoikeusjärjestöissä yritetään löytää ratkaisuja toimintaympäristöön, jota tekoäly muuttaa nopeasti ja voimalla.
Teknologian hyödyntäminen musiikin ja tekstin luomisessa ja esittämisessä ei ole uusi asia. Alan ammattilaiset ovat aina halunneet käyttöönsä edistyneimmät ratkaisut ja apuvälineet. Musiikin tekijät ja esittäjät ovat tunnetusti teknologisissa asioissa valistunutta väkeä. Heiltä tarjolla olleen teknologian hyödyntäminen on tekijänoikeuden käytännön soveltamisen näkökulmasta sujunut joustavasti ja pragmaattisesti. Teokset ja niiden esitykset on näihin päiviin asti yleisesti hyväksytty niiden tekijöiden nimiin kyseenalaistamatta teknologisten apuvälineiden osuutta tekemisessä.
Tekijänoikeus on ihmisen oikeus
Vallitseva yleismaailmallinen käytäntö lähtee siitä, että teoksen tekijän on oltava ihminen, luonnollinen henkilö. Niin ollen vain ihmisen luoma teos voi saada tekijänoikeuden suojan. Oikeushenkilö, kone tai laite, luonto, eläin tai kasvi eivät voi olla teoksen tekijöitä tai esittäjiä tekijänoikeuden tarkoittamalla tavalla. Moraalinen oikeus tukee rakennelmaa. Yhdysvalloissa ei sovelleta moraalista oikeutta. Sikäläisessä copyright-järjestelmässä tekijänoikeus voi syntyä oikeushenkilöille – sen estämättä vain luonnollinen henkilö on sielläkin hyväksytty teoksen tekijäksi. Amerikkalainen tuomioistuin on nimenomaisesti todennut, ettei eläin voi olla tekijänoikeuden tarkoittama teoksen tekijä.
Tekijänoikeus ihmisen oikeutena pohjaa muun muassa valistusfilosofien John Locken ja Immanuel Kantin teorioihin. Ajatus otettiin lähtökohdaksi vuonna 1886 syntyneeseen Bernin sopimukseen, joka on kansainvälisen tekijänoikeuden peruskivi. Sopimus antaa suojaa teokselle ja oikeuksia sen tekijälle. Tekijän nimike alkuperäisessä tekstissä on auteur. Sen katsotaan tarkoittavan, että tekijä on ihminen. Tekijänoikeus on droit d’auteur eli tekijän oikeus, joka kohdistuu teokseen. Tämän kehittyvä tekoäly panee koetukselle.
Jos tekijän on oltava ihminen, tekoäly ei voisi olla tekijänoikeudellisessa mielessä teoksen tekijä. Sen sijaan ihminen, joka käyttää esimerkiksi sävelteoksen tekemiseen teknisenä apuvälineenä tekoälyä tai jotakin vastaavaa alkeellisempaa teknologiaa, tullee hyväksytyksi tekijäksi ilman isompia vastaväitteitä. Jos teoskynnys ylittyy ja teos on omaperäinen.
AIVAn erityistapaus
Vuonna 1851 perustettu ranskalainen tekijänoikeusjärjestö SACEM on maailman vanhin alallaan, ja sitä pidetään vankkana tekijänoikeuden puolustajana. Järjestön Luxemburgin osasto on hyväksynyt tekoälyn teoksen tekijäksi jo vuonna 2017. Päätös on merkittävä ja mahdollisesti suuntaa antava.
AIVA (Artificial Intelligence Virtual Artist) on neljän luxemburgilaisen kehittämä tekoälysäveltäjä. Valtionsa ja EU:n taloudellisella tuella he kouluttivat tekoälyä kymmenillä tuhansilla vanhemmilla teoksilla ja saivat valmiiksi AIVAn. Nyt siinä ovat jo mukana kiinalaiset intressitahot.
AIVAn kehittänyt nelikko rekisteröi sävellyksensä tavalliseen tapaan omiin nimiinsä, kunnes vuonna 2017 SACEM hyväksyi AIVAn teosten tekijäksi. Sillä on nyt tekijänoikeus useisiin kymmeniin sävellyksiin. Luxemburgin sinfoniaorkesteri on esittänyt AIVAn teoksia. AIVAn tapaus on ainutlaatuinen, poikkeuksellinen ja oletettavasti kiusallinen SACEMille.
Tekoäly hyödyntää aiemmin luotua
Britanniassa lainsäädäntöä haluttiin äskettäin muuttaa niin, että olemassa olevia musiikkiteoksia voitaisiin helpommin hyödyntää tekoälyn kouluttamiseen. Musiikin oikeudenhaltijat lähtivät vastarintaan eikä hanke toteutunut suunnitellusti. Monissa maissa on menossa samantapaisia hankkeita. Tekoäly tarvitsee toisten aiemmin tekemää sisältöä toimiakseen. Jälleen kerran tilanne on se, että kehittynyt teknologia antaa uusia mahdollisuuksia suojatun aineiston hyödyntämiseen, mutta tekijänoikeusjärjestelmän takia mielivaltainen käyttö ei ole sallittua. Oikeudenhaltijoiden kanssa olisi sovittava teosten käytöstä. Syntyy taloudellista ja poliittista painetta tekijänoikeuslakia ja -järjestelmää kohtaan.
Jotakin samanlaista koettiin pohjoismaissa 1970-luvulla. Silloin tekijänoikeuteen haluttiin lisätä jokamiehenoikeus, joka on erityinen pohjoismainen kansalaisoikeus. Aatetta propagoivat eritoten kansallisten yleisradioyhtiöiden lakimiehet. Tekijänoikeuden suojaama aineisto haluttiin vapaasti poimittavaksi niin kuin sienet ja metsän marjat. Tekoäly on laukaissut samantapaisia intohimoja.
Tavoiteltua jokamiehenoikeutta ei tuolloin saatu tuoduksi tekijänoikeuteen. Kampanja saattoi kuitenkin osaltaan vaikuttaa siihen, että pohjoismaissa aloitettiin intensiivinen tekijänoikeuslainsäädännön uudistus. Suomessa otettiin lainsäädäntöön yksityistä kopiointia koskeva järjestelmä. Tiukimmista tekijän yksinoikeuden periaatteista joustettiin pragmaattisella tavalla. Yksityinen kopiointi mahdollistettiin, ja tekijänoikeuksien haltijoille turvattiin oikeus korvaukseen.
Tämän päivän tilanteessa tekijänoikeusjärjestöissä on pohdittava, miten olemassa olevan sisällön käyttöä tekoälyn kouluttamiseen ja muuhun hyödyntämiseen kyetään hallinnoimaan. Tehtävä on sekä vaikea että epäkiitollinen.
Tekoälyn hyödyntäminen musiikin luomisessa ja esittämisessä tulee kasvamaan. Ilman kehittynyttä tekoälyäkin musiikkimarkkinoilla on syntymässä hankala kahtiajakautuminen. Tarjolla on yhä enemmän tekijänoikeusvapaata musiikkia. Sen osuus tulee arvioiden mukaan tekoälyn myötä lisääntymään. Etenkin tallennetun musiikin markkinatilanne muuttuu. Kokonaan oma messunsa on ilmiö, jota voi kutsua tekijänoikeuden kapitalisoitumiseksi. Siinä sijoitusyhtiöt ostavat olemassa olevia tekijänoikeuksia kuin mitä tahansa muuta sijoitusomaisuutta. Sijoituskohteena tekijänoikeudella onkin monia ainutlaatuisia ominaisuuksia.
Tekoälyn tekemä musiikki ei toistaiseksi ole aidosti uutta, koska se on tehty entuudestaan olemassa olevasta. Tekoäly ei riko rajoja, teoretisoi tai kyseenalaista niin kuin ihminen. Se kuitenkin tekee ja esittää musiikkiteoksia ja tulee olemaan vakavasti otettava kilpailija ihmiselle. Se ei ole luovuudessa ihmisen veroinen, mutta tuottavuudessa se on ylivoimainen.
Toistaiseksi tekoälyä pitää kouluttaa. Suojatun sisällön osalta kouluttaminen edellyttää sopimista oikeudenhaltijoiden kanssa. Tätä nyt myös Euroopan parlamentti korostaa tuoreessa tekoälyä koskevassa kannanotossaan.
Tekijänoikeussuojan ulkopuolella olevaa sisältöä voi käyttää vapaasti. Jos tekoäly saisi tällaisista aineksista tehdyille teoksille ja esityksille tekijänoikeuslain suojan, se ei tuntuisi reilulta. Kysehän on siitä, että oikeus siirtyy alkuperäiseltä tekijältä tekoälylle. AIVAn tapauksessa näin on tapahtunut.
Ihmisen tekemät teokset rakentuvat tietenkin myös aiemmin tehdyn varaan. Aika vähän esiintyy kuitenkin tapauksia, joissa kiisteltäisiin plagioinnista. Sitä voinee pitää merkkinä tekijänoikeusjärjestelmän toimivuudesta.
Tekoälyn myötä syntyy yhteiskunnallinen tilanne, jossa nousevat esiin oikeudenhaltijoiden asema, mahdollisuus hyödyntää tekoälyä ja yleisön tarpeet. Tekijänoikeusjärjestelmä on universaali, mutta se ei toteudu samalla tehokkuudella kaikkialla. Joihinkin maihin on kasautunut musiikkiin liittyviä oikeuksia poikkeuksellisen paljon. Esimerkiksi Britanniassa haluttaisiin päästä hyötymään tekoälybisneksestä, mutta niin, ettei tekijänoikeuden toteutuminen vaarannu. Tasapainoisesti toimivan järjestelmän aikaansaamiseksi maassa on työskennelty jo vuosien ajan. Pelkona on, että tekoälyn kouluttaminen siirtyy maihin, joissa tekijänoikeuden kunnioitus on vähäistä tai olematonta.
EU:ssa parlamentti näyttää olevan toimivan tekijänoikeusjärjestelmän tukena. Tekoälylle ei parlamentin mielestä tule antaa lainsäädännön tarkoittamaa tekijän oikeutta, mikä tarkoittanee myös esittäjän oikeutta.
Esityksen suoja arvioitava uudelleen
Esittävän taiteilijan esitys saa tekijänoikeuslain suojan, jos se on kirjallisen, taiteellisen tai kansanperinteen teoksen esitys. Edellytys on selkeä. Ratkaisevaa on, mitä esitetään. Toisin kuin teokselta, esitykseltä ei laissa edellytetä tasoa vaan erinomainen ja vähemmän erinomainen esitys ovat yhtä lailla suojattuja. Jokainen elävä esitys on ainutkertainen. Tallennetun esityksen ainutkertaisuus ei ole samalla tavalla yksiselitteinen, mutta ihmisten ollessa esittäjinä sitä ei kiistetä.
Kun musiikin esittäjä on tekoäly, joudutaan aika pian arvioimaan esityksen ainutkertaisuus. Tekijänoikeussuojan kannalta ratkaisevaa on, että esitettävänä on nimenomaan teos. Apuvälineitä voi käyttää niin kuin teoksia tehtäessäkin.
Esitys on suojattu, vaikka teos ei olisikaan suojattu. Esimerkiksi ennen tekijänoikeuslain olemassaoloa tehtyjen sekä suoja-ajan ylittäneiden teosten esitykset voivat saada tekijänoikeuslain mukaisen suojan.
Nyt herää kysymys, onko ihmisen ja tekoälyn tekemän teoksen välillä jokin ero, kun asiaa arvioidaan esittäjän tekijänoikeussuojan kannalta. Ilmeisenä tarjoutuva vaihtoehto on, että esimerkiksi tekoälysinfonia on esittäjälle teos siinä missä ihmisen säveltämä, ja sillä perusteella kummankin esityksen on esittäjän osalta oltava suojattu. Musiikin esittäjille teokset ovat samankaltaisia riippumatta siitä, onko niiden tekijä ihminen vai tekoäly. Asetelman synnyttämä mielenkiintoinen oikeudellinen kysymys noussee ratkaistavaksi tuota pikaa monessa paikassa. Luxemburgissa kysymys on jo konkretisoitunut: kun siellä on esitetty tekijänoikeussuojaa nauttivia teoksia, lienee esittäjien suoja ollut itsestään selvä asia. Tilanne on toinen, kun muusikot esittävät teoksen, jonka on tehnyt tekoäly, eikä teos saa tekijänoikeuden suojaa.
Tekijänoikeus on voimassa 70 vuotta tekijän kuoleman jälkeen. Kun tekijä on tekoäly, kuten AIVA, on jossain vaiheessa ratkaistava kysymys tekoälysäveltäjän kuolinvuodesta tekijänoikeudellisessa mielessä. Tekoäly itse arvioi, että se voi olla hetki, jolloin algoritmi on muuttunut niin paljon, ettei tekoäly enää tunnista omaa työtään.
Markkinoille on tullut äänitteitä, joilla lauluosuuden ja/tai soiton hoitaa tekoäly. Näillä tallenteilla ei ehkä esiinny yksikään elävä ihminen, joka voitaisiin nimetä esittäjäksi. Tällaisissa tapauksissa tekoälyesittäjälle on kuitenkin vanhaa tapaa noudattaen annettu taiteilijanimi ja lisäksi upea ulkomuoto. Henkilötunnus ja verokortti kuitenkin puuttuvat.
Teos, teoksen esitys ja äänite ovat kaikki tekijänoikeuslaissa erityisiä suojan kohteita. Niin ovat myös elokuva, tietokoneohjelma ja tietyin varauksin valokuva. Teoksen oikeudet ovat tekijällä. Esittäjälle kuuluvat teoksen
esittämiseen perustuvat oikeudet. Äänitteeseen liittyvät oikeudet ovat sen tuottajalla.
Äänitteen ainutlaatuinen tekijänoikeudellinen suoja
Nykyisin on tavallista, että musiikin tekijät ja esittäjät tuottavat itse äänitteitään. Äänitteen poikkeuksellisen vahvan tekijänoikeussuojan vuoksi itse tuotettujen äänitteiden master-oikeuksien omistuksesta halutaan pitää kiinni mahdollisimman pitkään. Tämä pätee riippumatta siitä, esiintyykö itse vai käyttääkö esiintyjänä tekoälyä.
Esittävien taiteilijoiden ja äänitteiden tuottajien keskinäiset suhteet määräytyvät pitkälti tekijänoikeuslain mukaan. Käytännössä näiden tahojen oikeuksia hallinnoivien järjestöjen tehokas toiminta on elintärkeä edellytys oikeuksien toteutumisessa. Asetelma ei ole täysin samanlainen kuin se, joka vallitsee sävelteosten tekijöiden ja kustantajien kesken. Kustantajat ovat tekijänoikeudellisessa mielessä heikommassa asemassa kuin äänitteen tuottajat. Kustantajat ja tekijät voivat solmia kustannussopimuksen, jonka perusteella kustantaja voi saada osuuden teoksen tuottamista tuloista. Äänitteen tuottajalla on itsenäinen oikeus. Ydinkysymys on, kenellä on äänitteen tuottajan oikeudet.
Äänite, jolle on tallennettu tekoälyn avulla tehdyn teoksen esitys, on Suomen tekijänoikeuslain mukaan suojattu. Äänitteen osalta ei ole mitään epäselvyyttä. Mikäli tekoäly hyväksytään tekijäksi ja esittäjäksi, äänitteellä oleva sisältö on kokonaan suojattu. Jos tekoälyteokselle ei anneta suojaa, herää kysymys, miten on tekoälyesityksen suojan laita?
Suomen tekijänoikeuslaki perustuu moniin kansainvälisiin sopimuksiin ja on siten yleismaailmallisesti pätevä. Kaikkiin tekoälyn myötä esiin nouseviin kysymyksiin ei kuitenkaan löydy selkeää vastausta tekijänoikeuslaista. Tekoälyn kehittyessä ja sen käytön lisääntyessä joudutaan lain soveltamisessa tekemään monia periaatteellisesti merkittäviä ratkaisuja.
Tekoälyä hyödyntävät sävelteosten tekijät ja esittäjät ilmoittavat itsensä teosten tekijöiksi, koska kyse on heidän ammattityöstään, jonka on tarkoitus tuottaa heille tekijänoikeustuloja. Tämä on yleisesti hyväksytty lähtökohta ja käytäntö, joka tulee tarkasteltavaksi uudessa valossa. Melko vaikea kysymys onkin, mikä määrä tekoälyä teoksessa ja sen esityksessä voisi poistaa ihmisen oikeuden tulla hyväksytyksi tekijäksi ja/tai esittäjäksi tekijänoikeuslain mukaan.
Musiikin tekijöiden ja kustantajien tekijänoikeusjärjestöt muokkaavat nyt toimintojaan tekoälyn hyödyntämisen edetessä vauhdilla. Alan kansainvälinen järjestö CISAC on arvioinut, että generatiivisen tekoälyn palvelut voivat viedä tekijöiden ansioista jopa neljänneksen parin vuoden päästä. Pelisääntöjen mukauttaminen tekoälyn kehittäjien ja sitä hyödyntävien palveluntarjoajien kanssa on iso haaste tekijänoikeusjärjestöille. Musiikin esittäjien ja tuottajien oikeuksia hoitavien järjestöjen piirissä etsitään niin ikään keinoja sopeutua muuttuvaan toimintaympäristöön.
Ongelmat ovat jo läsnä konkreettisesti. Ruotsissa listaykkösenä on ollut tekoälylaulajan esitys. Esittäjällä on ihmisen nimi muttei henkilötunnusta eikä verokorttia. Voisiko sillä olla yritystunnus? Niin tai näin, tulee pohdittavaksi, kelpaako sellainen musiikin esittäjä tekijänoikeusjärjestöille asiakkaaksi. Jos joku esiintyisi hänenä eli teoksen esittäjänä, teko voitaisiin tulkita petoksen yritykseksi.
Äänitteelle tekoäly ei tekijänoikeussuojan osalta ainakaan Suomessa näyttäisi olevan samanlainen uhka tai ongelma kuin teokselle ja esitykselle. Äänitetuotannolle elinkeinotoimintana tekoäly voi kuitenkin olla haaste. Tilannehan on se, että kun vain jotain ääntä on tallennettu äänitteelle, äänite saa Suomessa tekijänoikeuslain suojan. Tästä voi tekoälyn myötä aueta arvaamattomia toimintamekanismeja. Äänite, jolla on sataprosenttisesti tekoälyllä tehty ja esitetty teos, on Suomessa aina suojattu, mikäli suoja-aika on voimassa ja äänite on kotimainen tai peräisin toisesta sopimusvaltiosta. Laitteen osalta suoja on selvä asia, sisältö voi herättää keskustelua ja mahdollisesti jäädä ilman suojaa.
Kun äänite, jonka musiikkisisältö on tehty kokonaan tekoälyllä, esitetään radiossa tai muuten julkisesti, syntyy mielenkiintoinen tilanne. Millaisia esityskorvauksia syntyy ja kenelle niitä tulisi maksaa? Jos äänitteellä tekoälyn lisäksi teosta esittää ainakin yksi ihminen, oikeus esityskorvaukseen on siltä osin kiistaton.
Kun äänite, jolla ihmisen nimellä varustettu tekoäly on solistina, esitetään julkisesti, on siitä tekijänoikeuslain mukaan maksettava korvausta. Solisti saa ison osan esittäjien esityskorvauksesta. Kun solisti on tekoäly, miten korvauskysymys ratkaistaan? Jos muusikot ovat fyysisiä henkilöitä, miten heidän ja tekoälysolistin väliset keskinäiset korvauskysymykset tulisi ratkaista? Esittämiseen liittyviä kysymyksiä riittää ratkaistavaksi. Äänitteen oikeudellinen asema on selkeämpi. Äänitteen osalta ratkaiseva asia on, kenellä tuottajaoikeudet ovat.
Tekijänoikeusjärjestöjen vastuu kasvaa
Tekoälyn kasvava osuus musiikkiteoksissa ja niiden esityksissä edellyttäisi epäilemättä kansainvälisten tekijänoikeussopimusten päivittämistä. Se olisi hyvin monen vuoden projekti eikä sellaista hanketta ole toistaiseksi käynnissä. EU-parlamentin periaatteellinen linjaus on tärkeä ja käynnistää toivottavasti työn lainsäädännön ajanmukaistamiseksi. On tärkeää, että unionilla on tekijänoikeudesta ja tekoälystä linjaus kansainvälistä sopimustyöskentelyä varten. WIPO (World Intellectual Property Organization) näyttää myös olevan lähtemässä liikkeelle asiassa. Tulee kuitenkin kestämään vuosia ennen kuin työ tuottaa tuloksia, jos tuottaa. EU:ssa korostetaan tekijänoikeusjärjestöjen roolia oikeudenhaltijoiden etujen toteuttamisessa. Järjestöjen vastuu korostuu, kun tekoäly arkipäiväistyy. Järjestöt joutuvat yhdessä muiden toimijoiden kanssa etsimään ja muotoilemaan uusia ratkaisuja nopealla aikataululla.
Teksti: Raimo Vikström, SML, kunniapuheenjohtaja
Artikkeli on julkaistu Muusikko-lehdessä 2/2026.