Vaikuttajat – Päivi Loponen-Kyrönseppä

Tällä palstalla esitellään musiikki- ja kulttuurialan organisaatioiden johtajia

Päivi Loponen-Kyrönseppä
Savoy-teatterin johtaja

Millainen on oma suhteesi musiikkiin?

Pitkä suhteeni musiikkiin alkoi ennen kouluikää railakkaasti lastentarhan musiikkinäytelmien ohjaamisesta ja esittämisestä. Musiikilliseen taustaani kuuluvat musiikkiopistot, Sibelius-lukio, kuorot, lauluyhtye Sotto Voce, Helsingin Konservatorio, Sibelius-Akatemia, Ooppera Skaala, oopperarooleja maakuntaoopperoissa jne. Nykyisin esiinnyn harvakseltaan, mutta palo esiintymiseen jatkuu. Olen toiminut musiikin esittäjänä, tapahtumajärjestäjänä ja toimittajana. Nämä kolme roolia antavat melko laajan näkökulman musiikkiin ja kulttuuriin ylipäätään.


Mikä on parasta organisaatiossasi?

Savoy-teatteri on juuri oikean kokoinen sekä työyhteisönä että esitystilana. Meillä on kymmenen vakituista työntekijää plus määrä- ja osa-aikaisia, ja salissa on 735 paikkaa. Koska toimimme 50-prosenttisesti lippu- ja vuokratulojen varassa, voimme talouden salliessa tehdä uusia avauksia ja kokeiluja. Näistä tuorein on kansainvälinen Savoy JAZZFest, jonka järjestimme ensi kertaa maaliskuussa 2019. Se osoittautui heti menestykseksi ja saa jatkoa ensi maaliskuussa.


Millaisia mahdollisuuksia ja haasteita näet musiikkikentällä?

Meillä on laaja huippumuusikoiden rintama erityisesti klassisessa musiikissa, jazzissa, kansanmusiikissa ja hevissä. Kansainväliset vientiponnistelut kannattaisi suunnata näille alueille ja unohtaa alituinen alemmuudentunne esimerkiksi suhteessa ruotsalaiseen popmusiikkiin. Suomessa haluaisin nähdä, että genrestä riippumatta taiteilijalla olisi mahdollisuus kuulua agentuuriin tai ”talliin”, joka voisi nykyistä enemmän huolehtia taiteilijan urasuunnittelusta ja työn myynnistä.

 

Miksi kulttuurin tukeminen taloudellisesti on tärkeää?

Taide kuuluu kaikille, joten on selvää, että kulttuuria pitää tukea julkisista varoista. Kysymys on demokratiasta ja taiteen saavutettavuudesta. Koska kulttuurituet tuskin moninkertaistuvat lähivuosina, tulisi tukea keskittää harkitusti kansainvälisen tason isoille kokoonpanoille ja esimerkiksi oopperatuotannoille. Ne eivät tulisi toimeen markkinaehtoisesti; jazztrio on helpompi rahoittaa lipputuloilla tai keikkapalkkioilla kuin big band. Siinä syy, miksi esimerkiksi UMO:n rahoitus pitäisi taata nykyistä jämäkämmin sekä valtion että Helsingin kaupungin toimesta.


Mikä uusi festivaali Suomeen vielä mahtuisi?

Helsinki ansaitsee ainakin kerran vuodessa kansainvälisen jazzpiknikin Kaivopuistoon. Alan tekijät voisivat saada sen aikaiseksi yhteisin ponnistuksin.