Vaikuttajat – Mikko Alatalo

Tällä palstalla esitellään luoviin aloihin vaikuttavia toimijoita

Mikko Alatalo
Kansanedustaja, muusikko

 

 

 

Miten poliitikkona toimiminen on muuttanut suhdettasi musiikkiin?

Se on kuten Juice ohjeisti: puhu ilmaiseksi, laskuta laulusta. No, vakavammin: erityisesti tekijänoikeusasiat ovat olleet tärkeitä. Tein tulevaisuusvaliokunnalle digitalisaatiosta luo-van alan raportin, ja ”viimeisenä lähtiäislahjana” taiteilijoille tein syksyllä 2 miljoonan aloitteen yksityisen kopioinnin hyvitysmaksun korottamisesta. Se meni läpi.

Mitkä ovat suomalaisen musiikkialan vahvuuksia? 

Suomessa on hyvä musiikkikoulutus, mutta nuorille on luotava lisää mahdollisuuksia unelmien toteuttamiseen. Hienoa on, että moni bändi on breikannut ulkomailla, ja että tekijänoikeuspalkkiot voidaan tulouttaa bändin tai taiteilijan firmalle. Otin Ylen hallintoneuvostossa kantaa, että Ylen kanavilla tulisi soittaa monipuolisesti kotimaista – myös uutta – musiikkia. Monet indie-taiteilijat eivät saa musiikkiaan varsinkaan kaupallisille kanaville. Erityisesti Radio Suomen tulisi muistaa yli 50-vuotiaat – ne, jotka aikoinaan lauloivat Tammerkosken sillalla -ohjelman tahtiin vanhoja lauluaarteita, kansakunnan ”salattua muistia”.

Millä tavoin keskusta työskentelee suomalaisen musiikin eteen?

Erityisen tärkeitä ovat maakuntien tapahtumat ja kesäteatterit, jotka pitävät yllä yhteishenkeä. Henkinen hyvinvointi tulee kulttuurin tekemisestä yhdessä. Monia tanssilavoja ylläpitävät keskustataustaiset henkilöt, ja sivistyspoliitikot kuten Tuomo Puumala ja Aila Paloniemi ovat tulisieluisia suomalaisen musiikin puolustajia kuten minäkin.

Sain eduskuntaryhmäni taivuteltua siihen, ettei tekijänoikeusasioita siirretty kulttuuriministeriöstä elinkeinoministeriöön. Toinen vääntö oli taiteilijoille katastrofaalinen työsuhdetekijänoikeus. Näytin Santeri Alkion kuvaa seinältä ja kysyin: haluatteko, että tuon kirjailijan sisällöt ulosmitattaisiin kansainvälisille yhtiöille? Keskusta otti kannan työsuhdetekijänoikeutta vastaan, eikä se toteutunut.

Millaisia mahdollisuuksia ja haasteita näet tämän päivän ja tulevaisuuden suomalaisella musiikkikentällä?

Keikkapubit ja muut livepaikat eivät käytä esiintyjiä enää kuten ennen, eikä Spotifyn palkkioilla elä. Olen penännyt hallitukselta terävän kannan ottamista somejättien ja tekijöiden väliseen arvokuiluun, jonka vähentämisestä EU neuvottelee. Suomen pitää tukea EU:ta, että jättifirmoista tulisi edes muru sisällöntuottajille. Olemme nykyään kansainvälisessä ympäristössä – kaupallisten radioiden omistusta myöten.

Olet kertonut, että syksyllä julkaistu Viimeinen juna on pitkän urasi viimeinen albumi. Miltä se tuntuu?   

Hieman haikealta. Ilmoitus viimeisestä levystä on protesti, koska vanhojen artistien lauluja ei enää soiteta radiossa. Lauluni eivät enää kelpaa nuorisoa nuoleville radiokanaville. Toinen protesti on EDM:ää vastaan. On ihmeellistä, että humppa-artistienkin levyillä kolisevat ja sihisevät teknorummut ja muut vinkurobotit. Kompressoitu laulu kuulostaa yhtä astmaattiselta kuin norjalaishiihtäjän hengitys. Jäähyväislevylläni soittavat oikeat soittajat jousia myöten. Laulua ei ole manipuloitu.