Eeva Pirkkala

UMO Helsinki Jazz Orchestran toiminnanjohtaja

Mikä on oma suhteesi musiikkiin?

Rakkaus musiikkiin kumpuaa lapsuudesta: äitini rakasti klassista musiikkia ja oopperaa, isäni oli enemmän iskelmämiehiä ja soitti kitaraa. Suhteeni musiikkiin on monisäikeinen. Nuoruudessa polku kulki Sibelius-Akatemian nuorisokoulutuksesta solistiselle osastolle pääaineena viulu. Solistisen viulun lisäksi soitinvalikoimaan kuuluivat sähkökitara ja kosketinsoittimet. Nuoruus kului viulua soittaessa, yhtyeissä (muun muassa tyttöbändi Levä) ja vierailijana monilla alternative rock -levyillä. Olen säveltäyt musiikkia ja tehnyt biisejä. Työuraksi muotoutuivat kuitenkin kulttuurihallinnon tehtävät, ja soittoura jäi. Palasin muusikoiden pariin valmistumalla klassiseksi muusikoksi Lahden konservatoriosta syksyllä 2020. Tarkoituksena on tulevaisuudessa esiintyä myös muusikkona – haluan soittaa kappaleita, joita rakastan. Jazzia kuuntelen ja nykyään myös soitan – se on parhaimmillaan meditatiivista ja mukaansatempaavaa. Improvisaatio jazzin ytimenä kiehtoo ja viehättää.

Mikä on parasta organisaatiossasi?

Organisaatiossani parasta ovat luova ote ja loistavat työkaverit, hallinnossa ja muusikoissa. UMOssa on hyvä ja eteenpäin menevä ote työhön. Asiantuntijaorganisaatiossa työskenteleminen on samaan aikaan sekä haastavaa että palkitsevaa. Usein tulee pohdittua, miten voisi olla samanaikaisesti yksi muista, kun toisaalta on vastuussa ihmisistä ja taloudesta sekä organisaation hyvinvoinnista laajemmin. Parhaat ideat tulevat melkein aina työntekijöiltä itseltään.

Millaisia mahdollisuuksia ja haasteita näet musiikkikentällä?

Digitaalisuus on ehdoton mahdollisuus. Tulevaisuudessa yleisöt voivat olla globaaleja, eikä mielestäni kannata keskittyä enää palvelemaan ainoastaan kotimaisia yleisöjä. Suomessa muusikoiden taso on aivan huikea, ja he ovat pärjänneetkin maailmalla hienosti, joten musiikin koulutuksesta kannattaa pitää kiinni. Musiikkialan pahin haaste on koronapandemia. Se on vienyt toimeentulon monilta. Omassa kandityössäni käsittelin orkesterimuusikon työtä, ja tulevaisuuden orkesterimuusikon työnkuva voisi olla nykyistä monimuotoisempi. Musiikkialan moninaisuus on tärkeää: toisaalta omista perinteistä pitäisi voida pitää kiinni, mutta samalla rakentaa ja kehittää uutta.

Miksi kulttuurin tukeminen taloudellisesti on tärkeää?

Taide jalostaa ihmistä, muodostaa yhteisen kulttuuri-identiteetin ja on itsessään tärkeä kriittisen ajattelun muoto. Lisäksi taide on taloudellisesti tärkeä sektori, ja sillä on myönteisiä hyvinvointi- ja terveysvaikutuksia. Koska Suomessa yleisöpohja on määrällisesti suppea, taiteen tukeminen on tärkeää taitelijoiden työskentelyedellytysten ja kulttuurin saatavuuden turvaamiseksi.

Mitä aiot tehdä seuraavaksi?

Aion tehdä tulevaisuuden suunnitelman siitä, mitä kaikkea haluan vielä tehdä ja kokea – tässä iässä ymmärtää jo elämän rajallisuuden.

Kuva: Jukka Rapo

Artikkeli on julkaistu Muusikko-lehdessä 2/2021.